Kotitalouskriisi
16.6.2017

Kaupunkilapsuus vai maalaislapsuus?

Kaupunkilapsuus vai maalaislapsuus?

Pitkään haaveilin asumisesta maalla. Ajattelin, että ainakin lapset haluan kasvattaa jossain muualla, kuin kaupungin keskustassa. Nyt olemme asuneet viisi vuotta kaupungissa muutaman maalaiskokeilun jälkeen. JA OLEN NIIN TYYTYVÄINEN PÄÄTÖKSEEMME!!!

Lapsuus kaupungissa

Olen tajunnut, että lapsuuden kaupungissa ei tosiaankaan tarvitse olla ankeaa, harmaata ja   ruuhkaista. Asumme asuinalueella, joka muistuttaa enemmänkin kylää. Kävelemme ja pyöräilemme lähes kaikkialle. Lasten koulu on uskomattoman ihana, siellä on kaikkea mitä koululta voi toivoa. Meillä on upeat naapurit ja lapset saavat juosta pihalla ja naapurissa täysin vapaasti: ovet ovat aina auki.

On ihanaa, kun kallisarvoista aikaa ei tarvitse kuluttaa valtavissa automarketeissa tai autossa. Arki sujuu näppärästi, hauskasti ja vaivattomasti. Kadulla törmää aina tuttuihin, joiden kanssa voi moikkailla ja jutustella.

Meillä on lähikauppa lähempänä kuin monen postilaatikko. Ostoksia ei siis tarvitse suunnitella, vaan saatan kipaista kaupassa jopa kolme kertaa päivässä. Kauppiaat ovat myös naapureitamme ja heidän kanssa on ihana naureskella tälle meidän arjelle.

Täälläpäin kerrostalojen sisäpihat ovat ihanan vehreitä, kuin salaisia puutarhoja. Lapsia on pihapiireissä paljon. Pihalla saattaa nähdä siilejä, pupuja, hiiriä tai meidän kissan, joka karkailee ulos aina tilaisuuden tullen. Lähistöllä on lisäksi paljon leikkipuistoja ja naapurien lisäksi lähellä asuu todella paljon lasten kavereita. Leikkiseuraa siis löytyy!

Piipahduksia maalla

Vaikka asumme kaupungissa, ei maalaislapsuuskaan ole menetetty. Kaupunkilaislapset voivat saada lapsuuden maalla vaikka pieninä palasina. Tänään kävimme ratsastamassa kahdella tallilla. Minä ratsastin isolla ponilla yhdellä tallilla ja sen jälkeen menimme toiselle tallille, jossa lapset saivat ratsastaa erittäin taitavalla shetlanninponilla. Maalla näimme näitä maaseudun ihmeitä: kuten vastasyntyneen ponin!

Ja maalaisreissuilla tulee tutuksi monen maalla-asujan arkipäivä: autossa istuminen. Se on lapsista ihan hauskaa pari kertaa vuodessa, mutta tuli taas tänään selväksi, että he eivät haluaisi asua missään muualla kuin kotona.

Avainsanat

Kommentit

Minä olen myös asunut keskustassa kerrostalossa ja nykyään asun maalla omassa talossa. Työmatkat ovat kyllä pidempiä ja se on negatiivista, mutta mikään muu ei ole. Täällä on ihanan rauhallista, ei ole kaupungin melua ja huutoa, eikä remontoivia/juhlivia naapureita ym. Tilaakin on paljon enemmän ja lemmikit saavat nauttia vapaudesta. (Koirat.) Omassa pihassa voi ottaa vaikka torkut riippumatossa ja kasvattaa kasvihuoneessa puhtaita vihanneksia. Kauppaan on minullakin 10minuutin matka. Käyn Helsingin keskustassa töissä ja olen onnellinen kun pääsen pois sieltä. Ja puhumattakaan ne ilmansaasteet mitä siellä on, yh! Yksi Patologi totesi, että keskustassa asuvien keuhkot näyttävät samalta kuin tupakoivien, vaikka eivät koskaan olisi polttaneet savukettakaan…

Ihan samaa mieltä, minä olen elänyt ihanan kaupunkilapsuuden ihan teidän nurkilla Helsingin keskustassa. Nyt kasvatan omaa jälkikasvuani Lontoossa keskustan alueella.

Ihan parasta, en vaihtaisi mihinkään. Tekemistä, mahtavia puistoja, kavereita ja kylämäinen tunnelma ja kävellen pääsee melkein kaikkialle.

Tosi paljon riippuu missä päin kaupunkia on mahdollista asua. Teidän asuinalue on ihana, mutta todella kallis. Niin kallis, että siellä erittäin harva kykenee asumaan ilma paksua lompakkoa tai perintöä. Helsingissä monen muun ihanan ja vehreän alueen kanssa on sama homma. Esim. Ullanlinnassa on ihan täydellinen, mutta esim. meillä ei keskituloisina ole mitään mahdollisuutta ostaa asuntoa edes keskustan tuntumasta. Siksi valitsimme muuttaa hieman kauemmas, sillä Helsingissä emme lähiöihin halunneet.

Kukapa sitä muualla haluaisinaan asua, kuin kotona!

Maria

Niinpä <3

Itse olen maatalon lapsi, ja sellaisena pysynyt. Opiskeluaikoina yritin sopeutua kaupunkielämään, mutta ei, se ei vain ollut juttuni. Paluu takaisin kotiseudulle, on oma maatila lehmineen ja hevosineen/ponineen, ja pari koiraa. Ja tietysti lapset ja ihana aviomies. Lapset temmeltää pihalla, kesäisin pulahdetaan takapihalle uimaan ja talvella taas luistelemaan. Tehdään maastoretkiä hevosilla metsään, käydään makkaranpaistossa laavuilla. Lapset mukana navettatöillä ja kesän kiireissä kuten rehunteot yms,mutta tykkäävät olla mukana! Maalla on rauhallista asua, eikä kauppaankaan ole kuin 10min automatka 🙂

Maria

Kuulostaahan tuokin ihanalta! Entä miten pitkät koulumatkat teidän lapsilla on? Se itseäni maalla asumisessa ehkä eniten hirvittäisi, että pitäisi lähteä kuudelta kouluun. 😀

Koulu alkaa klo 8.30 ja linja-auto hakee lapset kahdeksan maita, eli ei paha 🙂 matkaa se sama 10km.

Maria

Joo, ihan kohtuulliseltahan tuokin kuulostaa. 😀

asutteko te paikassa, jossa salatut elämät kuvataan (sisäpiha)? 🙂

Maria

Jep!

Kirjoitin hiljattain itse samasta aiheesta: http://www.menolippumaalle.fi/lapsuus-maalla-vai-lapsuus-kaupungissa/
Oma näkökulmani on se, että maalla on parempi, mutta ymmärrän kyllä hyvin senkin, että moni haluaa kasvattaa lapsensa kaupungissa. Ainakaan meidän elämä täällä maalla ei ole todellakaan mitään autossa istumista, ja aina Helsingissä käydessäni ihmettelen, miten kukaan voi jaksaa julkisia liikennevälineitä ruuhkassa! Olen siis asunut itse myös kaupungeissa, joten kaupunkilaisarkikin on tuttua (tosin silloin ei meillä vielä ollut lapsia). Itse olen sitä mieltä, että on paras, kun saa parhaat puolet kummastakin (niin kuin sinäkin kirjoitit). Me pyritään usein käymään kavereita moikkaamassa kaupungissa, mutta palataan taas kotiin maaseudun rauhaan.

Maria

Kiitti vastauksesta. Meinasin tehdä kans postaukseen tollaiset plussat ja minuukset -jutun, mutta sähän olitkin tehnyt tosi hyvän!

Meillä on tässä kaikki niin lähellä, että ei me oikeastaan julkisillakaan kuljeta kuin tosi harvoin. Toki ei kaikki kaupungissa asuvat niin onnekkaita ole.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.