Kotitalouskriisi
24.11.2016

Kun iho venyy ja paukkuu – kosmetiikkaa odottavalle

Kun iho venyy ja paukkuu – kosmetiikkaa odottavalle

untitled-design-14

Naisen keho on mahtava. Rakastan suunnattomasti sitä uuden elämän luomisen voimaa, joka kehossani on. Ajattelin asiaa muutama päivä sitten, kun Rosa Meriläinen kyseli Twitterissä, ”Mikä on lempisukupuoliroolisi?”. Minulle se on ehdottomasti Äiti Maa eli Pachamama tai Maaemo. Ihana ajatus olla hedelmällinen maaperä, jonka vastavoima on miespuolinen taivaan jumala, joka hedelmöittää sateella.

Kaivelin juuri tietokoneelta kuvia ensimmäisestä raskaudestani. Muistan sen joka-aamuisen häkellyksen kun vatsa tuntui monta senttiä edellispäiväistä suuremmalta. Vaikka olin innoissani ja luottavainen, mielessä kävi monta kertaa häivähdys kauhua: Miten pitkään iho voi venyä ennen kuin se repeää?

Teininä kasvupyrähdyksen aikaan, tai ehkä se oli kuitenkin silloin kun aloitin e-pillerit (en ikinä enää suostuisi syömään mitään hormonaalisia lääkkeitä) reisieni ja rintojeni ihoon ilmestyi ohuita punertavia viivoja jotka sittemmin vaalenivat. Mutta nyt kun yritin kylppärin valossa tarkastella ihoa ja tajusin, että noista kasvuarvista ei kyllä ole mitään jäljellä. Olen kuitenkin aivan varma, että minulla oli sellaisia ohuita raitoja reisissä ja rinnoissa. Niiden takia olin varma että saisin raskausarpiakin.

Esikoista odottaessani seurasin joka päivä kehossa tapahtuvia muutoksia. Se oli niin jännittävää! Kaikki muutokset olivat minulle vain plussaa: Kiistaton todiste siitä, että jotain todella tapahtui ja joku kasvoi kohdussani. Taisin ostaa yhden purkin jotain öljyä, jolla rasvasin kasvavaa vatsaani aina silloin kun muistin. Mutta aika vähän käytin mitään kosmetiikkaa. Olin jo tuolloin aika tietoinen tavanomaisen kosmetiikan sisältämien kemikaalien riskeistä.

Minulle raskaus ei aiheuttanut minkäänlaisia ihomuutoksia. Vatsani on nykyään superlitteä ja iho on mielestäni aivan samanlainen kuin ennen raskautta. En tiedä mistä tämä johtuu, joten en myöskään osaa antaa tarkkoja vinkkejä tyyliin ”tee näin niin säästyt raskausarvilta”.

Ehkä vatsan satunnaisella öljyämisellä oli kuitenkin jotain vaikutusta? Ja ainakin se tuntui  kivalta!

little-butterfly-detail-4-670x502-670x450

Olemme tällä viikolla saaneetkin Safkanet.fi-verkkokauppamme valikoimaan ihanaa kosmetiikkaa, joka on suunniteltu erityisesti odottajille. Yksi uusista tuotteista on Cocoon of Bliss Stretch Mark Butter – hoitovoide. Tämä on englantilaisen brändin, Little Butterfly Londonin suosikkituote. Little Butterfly Londonin valikoimaan kuuluu kuusi tuotetta, jotka on suunniteltu ensisijaisesti äideille, vauvoille ja lapsille. Kosmetiikkamerkin filosofiasta voi lukea lisää tästä.

Raskausarpien puuttuminen ei ole minusta hyvä eikä huono asia. Olisin varmasti yhtä tyytyväinen kehooni, vaikka voisinkin näytellä hienoja tiikerinraitojani.

Niin, niille hennoille raidoille voi olla jopa kateellinen. 🙂

Avainsanat

Kommentit

Mulla ei teininä tullu mitään kasvuarpia, raskausaikana viimeisen kuukauden aikana sitten kylläkin. Nahkan ”repeämistä” oli kyllä tosi jännä katsoa, kauhunsekaista mielenkiintoa 🙂

Kyllä jokaisella saa olla oikeus kehua itseensä,se ei ole keltään muulta pois … en minäkään saa mielupahaa vaikkapa henkilöstä joka ”leuhkii” terveydellään jaksaa juosta pitkiä matkoja ym. Minä kun astmaatikkona sekä selkä vammasena pysty moniakaan asioita tehä, pahaa mieltä en saa kuitenkaan toisen onnesta ja tyytyväisyydestä.

Mulla 2 lasta ,ekasta tuli muutama arpi ja tokasta ei ainuttakaan 🙂 raskausarpia mulla tuli kuitenkin ekoja kertoja jo teininä,alaselkä ja jenkkakahvoihin.

Hmm, mietitköhän koskaan mitä ne osapuolet, jotka eivät voi saada lapsia luonnollisesti, tuntevat näitä sinun hypetyksiä lukiessaan? Muistan kun aikoinaan kun kuukautiseni olivat hyvin epäsäännölliset ilman mitään kunnollista syytä (ja sitä kautta stressasin myös lapsettomaksi jäämistä…hormonit), koin vähän mielipahaa kun luin sinun tekstiäsi siitä miten rakastat toimivaa kuukautisrytmiä, miten se on ehdottomasti paras asia sinussa ja tekee sinusta Naisen. Hienoa tietenkin että sinulla on asiat onnistuneet loppujen lopuksi hyvin, mutta silti vähän sääli niitä kohtaan jotka painivat näiden asioiden kanssa eivätkä voi tilanteelle mitään. Hieno blogi kuitenkin muilta osin!

Maria

Hyvä pointti. Todellakin mietin, sillä itsekin olen kärsinyt lapsettomuudesta. Tässä on kuitenkin kyse enemmän maailmankatsomuksesta kuin terveydellä leukimisesta. Leuhkin maailmalla, luomakunnalla, se on IHMEELLINEN. Se ei ole minun, vaan minä olen osa sitä.

Ompa freesi ajatus, että arvista voi olla myös kateellinen. Itse juuri pohdin omia arpiani ja niiden mukana tuomaa harmitusta (kehtasinpa lisätä raitapötsistä kuvankin blogiin), mutta myös sitä että nyt en aio ottaa niin tunteisiin niistä. Kuuluu asiaan, ja pakkohan niistä on olla vähän ylpeä: onhan kroppa kasvattanut yhden (tai useamman) elämän. 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.