Kotitalouskriisi
5.6.2012

Apua auttajille

Apua auttajille

Minulla oli jo tämän päivän kirjoitus valmiina. Tämä juttu nyt syrjäyttää sen.

Olin ajatellut, että aloitan tämän bloggaamisen kevyesti ja hauskasti. Että ensin saisin huvittavilla jutuillani ensin paljon lukijoita. Sitten voisin välillä kirjoittaa niistä tärkeistä jutuista.

Nyt on pakko puhua.

On käsittämätöntä että Lastenklinikka on päästetty näin huonoon kuntoon. Ongelmalista on pitkä, putkia rikki, kosteusvaurioita, hometta, sisäilmaongelmia, tilanpuute, joka estää lasten ja vanhempien yhdessäolon.

Itse moneen otteeseen lapsesta lähtien homealtistuneena epäilen, etten voisi olla Lastenklinikalla kahta tuntia pidempään sairastumatta. Saman tiedän lapsestani, sillä hän tuli hetkessä huonovointiseksi homeisessa tarhassa. Onneksi kaikki eivät reagoi näin herkästi.

Olen monta kertaa miettinyt, mitä tekisin jos lapseni joutuisi Lastenklinikalle. Se on muuttoilmoitus, ja sen voi onneksi tehdä helposti ja vaivattomasti netissä. Tekisin sen samantien, Turkuun, Tampereelle, Ouluun ehkä.

Mieluummin tekisin kuitenkin jotain sen eteen, että uusi Lastensairaala saataisiin mahdollisimman pian.

Tunnen pienen pistoksen sydämessäni arkkitehtina. Tiedän että yksi syy päätöksen viivyttelylle on ollut rakennusperinnön vaaliminen. Mutta kyllä tärkeysjärjestys on nyt, rakkaat kollegat, päätettävä. Ehdotan seuraavaa:

  1. elämä
  2. arkkitehtuuri

Sama pätee taiteeseen, urheiluun, liikenteeseen, kaupankäyntiin.

Elämä menee kaikkien edellämainittujen yhteiskunnan osa-alueiden edelle. Ja elämä on kaikista eniten läsnä lapsissa.

Avainsanat

Kommentit

Jyväskylän keskussairaalan synnytysosasto ja lastenteho otettiin käyttöön uusissa tiloissa kesäkuun alussa, itse synnytin viime viikolla tytön näissä tiloissa ja täytyy sanoa että ilmanlaatu oli kyllä PALJON parempi mitä 1,5v takaperin kun esikoinen syntyi! Onneks täällä pienet saa nyt olla paremmissa tiloissa eikä henkilökuntakaan enää altistu homeelle…

Myös Jyväskylän Keskussairaalassa nimenomaan synnytysosasto ja lasten osastot ovat kaikkein pahimmin saastuneita. Tehy lehti kirjoittanut aiheesta ansioituneesti jo useaan kertaan. Moni hoitaja on menettänyt terveytensä ja ammattinsa.

Huh huh, älytöntä.

Turussa TYKS:issä on yhtä paha, ellei vielä pahempi tilanne;
Vanhin, U-sairaala (josta kaikki muut, paitsi naiset ja lapset (!!) on siirretty pois) kärsii pahoista home ja kosteusvaurioista. Henkilökunta sairastaa ja tilaa potilaille ei ole. Vastasynnyttäneitä äitejä lähetetään lapsen kanssa liian aikaisin kotiin jne.

Älä lähetä Ouluun; siellä on homeen lisäksi myös sädesientä.

Kiitos Maria että tietynlaisena julkisuuden henkilönä otat asiaan myös kantaa, ehkä se tuo asialle taas lisää ja lisää ääntä!

Itselläni on Lastenklinikasta kahdenlaisia kokemuksia. Niitä hyviä, kun vastasyntyneiden teholla hoitajat pikkiriikkiseen nurkkaan järjestivät nojatuolin ja kolmella sermillä ”huoneen” minulle ja keskosvauvalleni jossa sain ottaa pienen alle kaksikiloiseni rauhassa paidan alle lämpimään. Se oli ainoa ”yksityishuone” mikä minulle järjestyi kaksin lapseni kanssa, yhden ainoan kerran sen ensimmäisen elinviikon aikana jonka lapsi teholla vietti… ja kuukausien jälkeen toisella teholla, jossa hoitajat jaksoivat päivästä toiseen rohkaista vaikka itku silmässä sieltä aina lähdin, aina tuli jotain, joku toimenpide ”vieruskaverille” tai uusi potilas tai muuta. Ja niitä huonoja, kun pelkästään puutteellisten tilojen takia sen samaisen lapseni vakavaa sydänvikaa ei voitu korjata leikkauksella etukäteen sovitussa aikataulussa, vaan se lykkääntyi yhteensä neljä kertaa, yhteensä viisi viikkoa. Sydämeni särkyi yhteensä neljä kertaa kuukauden aikana.

Lastenklinikan hoitajat, ja hoito, oli puutteellisista tiloista huolimatta parasta ikinä niiden kuukausien aikana kun lapsemme eri alueen sairaaloissa vietti. Tällä haluan Maria sanoa, että mikäli lapsesi ikinä sairastuisi vakavasti, sinuna ehkä kuitenkin pysyisin paikassa, jossa sinulla on ”varma” pääsy Lastenklinikalle. Silloin voit olla varma, että lapsesi saa Suomen parasta hoitoa. Varsinkin silloin, kun saadaan uudet tilat. Ja saadaanhan me ne, sinnikkäällä rummutuksella asian puolesta!

Hyvä Greta! Kiitos mielipiteestäsi. Olen 12 -vuotiaan vaikeasti sydänvikaisen lapseni kanssa asunut välillä hyvinkin tiiviisti Lastenklinikalla. Esimerkiksi sydänosasto on oikeasti, minun mielestäni 9-paikkainen, virallisesti 14-paikkainen ja hoitajien mukaan siellä on lähes joka viikko yli 20 potilasta. Heillä on YKSI yhteinen potilas-wc, käytävällä. Kun sydänvikoihin liittyy helposti myös muita liitännäissairauksia (vrt. diabetes), niin siinä on 8-vuotiaan pojan katastrofi valmis, kun hän valkuaisaineen imeytymishäiriön takia (suomeksi: ripuli) tarvitsi päästä vessaan heti – ja se on varattu! Kesällä se on tulikuuma ja talvella lähes jääkylmä. Aivan samanlaiset puitteet ovat muilla osastoilla.

Lastenklinikka on suunniteltu 1920-luvun lopun ja 1930-luvun taitteessa (sota katkaisi rakentamisen). Se on suunniteltu eristämiseen, koska antibioottejakaan ei tuolloin ollut vielä käytössä. Tarkoitus on, että hoitajat hoitavat lapsia ja lääkäri kävelee käytävällä. Mitään tiloja vanhemmille, saatikka sisaruksille ei ole koskaan ollutkaan! Esimerkiksi minä en voi koskaan potilashuoneeseen ottaa olkalaukkua, koska sillä ei ole siellä tilaa! Se on aina tiellä, yritti sitä asetella minne vain. Sängyt ovat pienimmillään 30 cm:n päästä toisistaan, suurimmillaan noin metrin päässä.

Mielestäni mediakohu tarkoittaa sitä, että kohulla on totuuspohja. Tässä tapauksessa sillä on. Olen yrittänyt tätä kohua ylläpitää vuodesta 2000 (julkisuuteen pääsin ensimmäisen kerran 2003). Ja nyt, toivottavasti se kantaa hedelmää, kun ihmiset, kuten sinäkin Greta otat kantaa. – Tiedoksesi, että uusi teho K9 (evakossahan on vauvateho K7) valmistui marraskuussa 2010. Ja jo uutena se ei vedä. Jonot ovat aivan samanlaisset kuin vanhan K9:n aikana. Ja edelleen siellä harjoitetaan sitä, että esim. 6 tehopotilasta on SAMASSA TILASSA, kun kansainvälinen suositus on on, että jokaisella tehopotilaalla on oma huone (väh. 25 neliötä). Tästä samasta tilasta seuraa se, että vanhemmat joutuvat olemaan lapsensa luota poissa silloin, kun TOISELLE potilaalle tehdään jokin toimenpide.

Jos jokaisella olisi oma huone, vanhempien ei tarvitsisi poistua. Mikään ei ole raastavampaa äidille ja isälle kuin joutua lähtemään pois kuolemanvaarassa olevan lapsensa luota ja hyvässä lykyssä istua seuraavat kuusikin tuntia tyhjänpanttina odotustilassa, kun lapsen luokse ei voi päästä.

Ja vielä: neljä kuukautta tämän uuden tehon K9:n valmistumisen jälkeen siellä tuli vesi katosta läpi, siitä kohtaa, missä uusi siipi oli liitetty vanhaan rakennukseen. Ja vielä yksi asia: MUSEOVIRASTO velvoitti pienentämään tätä teho-osastoa 400 neliöllä käyttämättömien parvekkeitten vuoksi. Niin tästä uudesta pienestä tehosta tuli entistä pienempi – toimimattomampi.
Voit tutustua blogiin: http://leijonaemojenblogi.wordpress.com/2011/03/
Hyvää, lämmintä ja ihanaa kesää kaikille!

Kiitos Raisa.
Olen sanaton lukiessani Lastenklinikan potilaiden kertomuksia. Joka kerta hämmästyn: kuinka tämä on mahdollista kaiken meitä ympäröivän yltäkylläisyyden keskellä. Meillä on upeita uimahalleja, taidemuseoita, konserttitaloja, vanhustentaloja, lentokentän näköisiä bussiterminaaleja…

Ilmeisesti tämä on päättäjien vika. Kulunut lause, mutta eihän muustakaan voi olla kyse. Heillä on varmasti ollut paljon onnea matkassa. Ei ole tarvinnut käydä tutustumassa lastensairaalan arkeen.

Itsekin kuvittelen, että jos lapseni sairastuisi, muuttaisin toiseen kaupunkiin hoitoa saamaan. Tiedän, kyllä että kaikki vakavasti sairaat hoidetaan joka tapauksessa Helsingissä, Lastenklinikalla. Silti suljen sen vaihtoehdon päästäni pois. Mielikuvissa lapselleni voi käydä kaikenlaista. Kesällä skeittausta harjoitellessa ranne saattaa murtua, mökillä kyy saattaa puraista, vauva voisi kaataa teekupin päällee.

Mutta että lapseni saisastuisi vakavasti. Kuka niin pitkälle uskaltaa edes ajatella? Minä en uskalla. Ajatus, että oma lapsi sairastuisi on niin pelottava, että meinaan oksentaa.

Päättäjät varmasti ajattelevat samoin. Ehkä he sulkevat iltaisin silmät, ja rukoilevat tai puhaltelevat ripsiä toivoen, ettei yksikään lapsi ei enää koskaan sairastuisi. Niin he varmasti ajattelevat. kun asiat on näin pahasti viivästyneet. He ovat sitä mieltä, ettei lasten kuulukaan olla sairaalassa.

Tai sitten he laskeskelevat, että heidän lapsensahan ehtivät jo kaavamuutosten ja rakennuslupien hakemisten aikana kasvaa isoiksi. Ei sillä sairaalalla sitten enää olekaan niin kova kiire.

Tavallaan hyvin ymmärrettävää.

Lkl rakennettiin heti sodan jälkeen ruotsalaisten lahjoittamin varoin. Tätä ennen suomessa ei ollut yhtään lastensairaalaa, eikä koko pediatriaa oikein tunnettu omana alueenaan. Suomessa oli kuitenkin huutava pula lastensairaalalle, koska suuret ikäluokat syntyivät ja sodalla oli vaikutuksensa. Sairaalan suunnittelussa on huomioitu infektioiden eristäminen, se on taivutetun kamman mallinen, osastot on piikkejä. Olkoonkin hometta niin itse työskentelin siellä 7 vuotta sairastumatta. Laajennuksia tehdään ja asioita korjataan, vaiuhti ei päätä huimaa – miksi? Toimitaa ei voi keskeyttää. Ihmettelen tätä hysteriaa tämän asian ympärillä. Eikös uusi teho ole rakenteilla? Koko juttu on mediakohu, ei muuta.

Kiitos Maria, että otit tämän aiheen esiin! Tilanne lastenklinikalla on todella paha ja uskon, että vaikuttaa jo pienten potilaiden paranemiseen.

Maria, puhut tässä niii-iin tärkeästä asiasta josta puhutaan nyt paljon esim. fecebookissa mutta itseäni vaivaa pelko ettei asialle tehdä mitään..

Olen itse sairastunut ns. monikemikaaliyliherkkyyteen työpaikan homealtistuksen seurauksena ja tiedän kuinka kuoleman vakavasta asiasta on kyse näiden home/ sisäilman ongelmien kanssa. On melko sairasta ettei yhteiskunta tee mitään pientemme eteen: tällä hetkellä suurin osa maamme kouluista ja päiväkodeista on pahasti kosteusvaurioisia/ sisäilmaongelmaisia.

Lastenklinikka pitäisi saada hyvään kuntoon heti! On aivan uskomatonta missä oloissa vakavasti sairaat lapset joutuvat siellä olemaan.

Kiitos Maria että otat kantaa! 🙂

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, olet iholla-sarjan perusteella loistava äiti!

Heippa Maria!
Sä olit yks mun lemppareista Iholla-sarjassa, ja nyt kun löysin tämän tekstin, on pakko myös sanoa samaa, kuin mitä äippä ulkomailta kirjoitti. Riippuu todella paljon lapsen sairaudesta ja vakavuudesta, missä päin suomea sitä voidaan hoitaa, ja valitettava tosi asia on se, että lastenklinikka – paikka jossa sairaimpia lapsia hoidetaan – on päästetty noin huonoon kuntoon. Itse joudun viettämään paljon aikaa lastenklinikalla poikani kanssa, mutta onneksi pidemmät sairaalajaksot on jo takana päin. Itselläni ei ole varaa valita sairaalaa, lastenklinikalla kun on ainoat lääkärit, jotka osaavat poikaani hoitaa.

Hei Maria,
Kirjoitat taitavasti ja olet fiksu ja mukava, huumorintajuinen. Seurasin Iholla-sarjan viimeisiä jaksoja (subin nettisivujen kautta) ja ilahduin, kun löysin tämän blogisi tänään! Jatka samaan malliin.

Asiaa, Lastensairaala pitää saada kuntoon! Mutta mun on kyllä pakko mainita että kun lapsi on vakavasti sairas niin lapsi lähetetään myös Turusta, Tampereelta ja Oulusta Lastenklinikalle leikkauksiin ja hoitoa saamaan. Ja siinä sitten vanhemmat majoittuvat hotelleihin tai esim. ronald mcdonalds -taloon joskus pitkäksikin aikaa (päätin lopettaa mäkkäriboikottini, kun tajusin tämän:). Joo, home on todella paha juttu, mutta joskus lapsella/vanhemmillaan ei ole vaihtoehtoja sairaalan valinnan suhteen.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.