Kotitalouskriisi
19.12.2016

Olen aineissa – tsekkaa oletko sinäkin

Olen aineissa – tsekkaa oletko sinäkin

fractal-1121072_1920

Sisäilmasta sairastuminen on laajentanut tajuntaani. Sen lisäksi, että pääni menee nykyään sekaisin tietynlaisista homeista ja etenkin muovikemikaaleista ja niiden hajoamistuotteista, on kokemukseni maailmasta muuttunut. Opiskellessani estetiikkaa Espanjassa, tutustuin siihen, miten näkemisen kehitys on vaikuttanut ihmiskunnan maailmankatsomukseen. Uskon, että sisäilmaongelmien ymmärrys tulee muuttamaan kokemustamme maailmasta sitäkin enemmän. Katsomisen sijaan tulemme huomaamaan, kuinka maailman voi tuntea.

Koen, että ajattelumme on jämähtänyt Newtonilaiselle tasolle, vaikka tiede on loikannut suuria harppauksia siitä kun omena putosi puusta. Itsekin muistan vielä ajan, kun pidin esineitä ja materiaaleja solideina. Pienestä asti olen nimittäin pohtinut materian olemusta. Intohimoni oli tutkia erilaisia materiaaleja. Minulle oli aina tärkeää tietää, mitä jokin aine on. Vieläkin saan sätkyn, jos joku luulee muovia puuksi tai keinokuitua villaksi. Ja jos löydän jotain mitä en tunnista, minun on selvitettävä perin pohjin mitä aine on.

Eläimen aistit

Muistan täysin, miltä tuntui ajatella että pöytä on pöytä ja se on kova ja solidi. En voinut uskoa, että materiaaleista haihtuisi tai irtoaisi mitään mitään ilmaan. Ja ilmahan oli minulle vain ”ei mitään”. Vaikka olin lapsenakin herkistynyt hajuille, koin että hajut olivat jotain olematonta ja vaaratonta, joka kellui ei-mitään-ilmassa. Väitän että suurin osa ihmisistä elää vieläkin kuin kalat vedessä, ajattelematta ilmaa. Todellisuudessa nautimme ilmaa ja siinä olevaa mikrobi-kemikaali-hiukkas -cocktailia päivittäin jopa 15 kiloa, kun taas ruokaa syömme vain noin kilon päivässä. Näin ollen hengitysilmalla on todennäköisesti moninkertainen vaikutus terveyteemme ruokavalioon verrattuna.

Tiedehän on jo kauan sitten todistanut, että atomit ovat itse asiassa irrallaan toisistaan. Mikään ei ole solidia. Kaikki kiinteä on itseasiassa enemmän tyhjää kuin ainetta. Vain energia sitoo atomit ja kaiken olemassa olevan yhteen. Tämän jälkeen onkin VOC-yhdisteiden käsite haihtuvat orgaaniset yhdisteet onkin paljon helpompi käsittää.

Homealtistus on saanut hajuaistini eläimelliselle tasolle. Ja se on ehdottomasti vaikuttanut siihen, miten näen ja koen maailmankaikkeuden. Saan oireita pienenpienistä hiukkasista, joita suurin osa kanssaihmisistä ei aisti lainkaan. Voin useimmiten haistaa seinämateriaalin tai lattian alla olevat rakennekerrokset.

Parketti tai laminaatti ja uudet sisäilmaongelmat

Olen ollut tukimassa lukuisissa kohteissa, joissa on käynyt liuta asiantuntijoita ennen minua. Olen saanut edellisten raportit luettavakseni, eikä kukaan ole havainnut esimerkiksi hajoavan muovin tuoksua, jonka minä aistin jo oven avauksella. Jos kotonasi on laminaatti tai parketti, on hyvin mahdollista, että sinäkin olet ”aineissa”. Kirjoitin aiheesta tänään nettisivulleni. Tämä juttu kannattaa jokaisen lukea, sillä kysessä on hyvin yleinen sisäilmaongelman aiheuttaja.

Joka tapauksessa käsitykseni maailmasta on muuttunut. Koen, että olen keskellä ainetta. Emme ole kaloja vedessä. Vaan ihmisiä aineen sisällä. Ja toisaalta, solidina pitämämme aine onkin suurimmaksi osaksi tyhjää. Siksi kannattaa kiinnittää huomiota kodin, työpaikan ja lasten päivähoitopaikan tai koulun sisäilmaan.

PS. Ehdit vielä tänään osallistumaan edellisen postaukseni arvontaan!

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.