Kotitalouskriisi
5.3.2017

Ulkoilemaan ilman mikromuovia

Ulkoilemaan ilman mikromuovia

Mikromuovista jaksetaan puhua, etenkin kosmetiikan yhteydessä. USA kielsi mikromuovia sisältävät kosmetiikkatuotteet ja siksi monia kosmetiikkatuotteita mainostetaan nyt muovittomina. Se on hyvä se! Itsekään en aio enää koskaan käyttää omalle tai lasteni iholle mitään muovia tai muuta petrokemian tuotteita sisältävää kosmetiikkatuotetta. Siinä on muun muassa yksi syy, miksi olen perustanut myös kosmetiikkaa myyvän nettikaupan.

Kosmetiikan mikromuovista on tullut pahis, sillä useissa tutkimuksissa on todettu, että mikromuovit ovat hyvin haitallisia joutuessaan luontoon. Pienet kehittymässä olevat kalanpoikaset ja muut eläimet luulevat pienenpieniä muovihippusia planktoniksi ja syövät itsensä täyteen muovia. Vaikutukset tulevat näkymään ympäristön myrkyttymisenä, pitkällä aikavälillä nämä aineet tulevat haittaamaan eläinten elin- ja lisääntymiskykyä.

Ympäristövaikutusten osalta kosmetiikka on kuitenkin minimaalinen paha. Suurin osa vesistöjen mikromuovista on nimittäin peräisin keinokuituisista vaatteista sekä autonrenkaista.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin. Mutta erittäin ikävää on, että edellisen kirjoitukseni jälkeen on todettu, että esimerkiksi puhtaana pidetyssä Kallavedessä on paljon mikromuovia. Siis kyllä, lapsuuteni rakas Kallavesi läikehtii mikromuovia!

Miten muovi joutuu takista lautaselle?

Vaatteiden aiheuttamaa mikromuoviongelmaa ei voi suomalainen tuulipukukansa ohittaa kahisevalla olankohautuksella: ulkoiluvaatteidemme muovikuidut päätyvät vesistöihin ja sen kautta lautasillemme.

Vaatteet jauhautuvat pesukoneissa ja niistä irtoaa tuhansia pieniä muovihippusia jokaisessa pesussa. Vedenpuhdistuslaitosten suodattimet eivät suodata pienimpiä kuituja. Ja vaikka suodattaisikin, mihin puhdistamon liete lopulta päätyykään? Jotain kautta lautasillemme sekin joutuu ennemmin tai myöhemmin! Monet vedenpuhdistamot nimittäin myyvät multaa. Puhdistamoliettettä käytetään myös maataloudessa lannoitteena ja maanparannusaineena.

Mitä ovat synteettiset tekokuidut

Mikromuovia syntyy petrokemian tuotteista: eli maaöljystä valmistetuista kuiduista. Näitä muovista valmistettuja kuituja ovat synteettiset keinokuidut, kuten akryylielastaanipolyamidi ja polyesteri.

Itse tunnistan nämä aineet useimmiten hetkessä näppituntumalta. Ne tuntuvat erilaiselta, ehkä jotenkin viileämmiltä pinnastaan, kuin luonnonkuidut. Lonkalta voin lisäksi kertoa, että kaikki kauppojen ulkoilu- ja urheiluvaatteet ovat tehty muovista lukuunottamatta puuvillaisia t-paitoja ja college-asuja.

Urheilu- ja ulkoiluvaateiden lisäksi suuri osa ainakin naisten muotivaatteista on valmistettu synteettisistä keinokuidusta.

Mitä synteettisten keinokuitujen tilalle?

Synteettisten keinokuitujen sijaan itse suosin luonnonkuituja, kuten luomupuuvillaa, villaa, bambua ja silkkiä. Myös muuntokuituiset tekokuidut ovat ok, sillä ne ovat useimmiten valmistettu selluloosasta eli puusta.

Luonnonmateriaaleista valmistetut kuidut hajoavat eli maatuvat luontoon joutuessaan. Selluloosasta valmistettuja kuituja ovat esimerkiksi viskoosimodaali ja lyocell.

Luonnonkuidut ovat toki useimmiten kalliimpia kuin synteettiset keinokuidut. Muovi on halpaa kaupassa, mutta se tulee kalliiksi ihmiskunnalle, yksittäisiä mikroskooppisen pieniä muovihippuja on mahdoton kerätä luonnosta kun ne ovat sinne kerran päässeet.

Urheiluvaatteita myydään usein ”teknisinä”. Keinokuituisten vaatteiden mainostetaan läpäisevän höyryä, tuntuvan kuivilta hikoillessakin. Myös luonnonkuiduilla voidaan saavuttaa näitä ominaisuuksia. Esimerkiksi silkki ja merinovilla sopivat erinomaisesti ihoa vasten urheillessa.

Ihan uskomattomin esimerkki ovat alpakkavillaiset sukat, jotka ostin miehelleni vuosia sitten. Kerran häneltä olivat puhtaat lätkäsukat loppu ja hän laittoi alpakkavillasukat lätkätreeneihin. Hän ylisti alpakkavillasukkien ominaisuuksia verrattuna lätkäkauppojen keinokuituisiin sukkiin verrattuna. Villasukissa jalat tuntuvat hikisinäkin kuivilta, eivätkä pehmeästä kuidusta tehdyt sukat hankaa. Myöskään haju ei pinty näihin sukkiin, toisin kuin muihin keinokuituisiin lätkävarusteisiin.

Sen jälkeen lätkäsukat ovat olleet alpakkaa – ja muuten, ne vuosia sitten käyttöön otetut sukat ovat vieläkin aivan priimat, vaikka ne on pesty kuudessa kympissä, täysin vastoin pesuohjetta!

Lapsille ei ole keinokuiduttomia haalareita

Olen taas tänä talvena joutunut tyytymään ahdistukseen lasten talvipukeutumisen osalta. Lapsille ei nimittäin ole tarjolla ulkoiluvaatteita, jotka eivät olisi 100% keinokuitua. Ainoastaan asusteissa on varaa valita: pipoissa, kaulureissa ja hanskoissa on tarjolla luonnonkuituisia  vaihtoehtoja.

Meidän lapsilla onkin iso reservi villa- ja puuvillapipoja ja villasormikkaita sekä nahkarukkasia. Nahkarukkasten kanssa saa olla kuitenkin tarkkana, jos haluaa olla varmasti tekokuiduton: Usein sisäpuolen karva on nimittäin tekokuitua, vaikka hanskat olisivat nahkaa ulkopuolelta.

Rukkaset ovat muuten todella kestävät. Yhdet rukkaset poikamme sai kaksivuotiaana, siis viisi vuotta sitten, ja nyt ne ovat tytön käytössä. Hanskat ovat siis kestäneet viisi vuotta kovaa käyttöä! Sen huomaa nyt nahkasta, joka on kulunut ihanan pehmeäksi.

Tänään kaverin pulkkailu synttäreille lapset päättivät laittaa samanlaiset pipot. Nämä alpakkavillaiset hiippalakit ovatkin ainutlaatuiset: ne on isoisä tuonut Boliviasta ja ne ovat mitä hienointa käsityötä.

Aikuisille mielikuvitusta, villaa ja nahkaa

Oma talvipukeutumiseni vaatii mielikuvitusta. Yläosaksi laitoin tänään oranssin alpakkavillakangastakkini sijaan ihanan uuden suomalaisen R/H -studion villakankaisen takin. Sain takin yllätyksenä Reinolta ja se on ihana!

Alaosaksi laitoin nupukkinahkaiset housut (en löytänyt nappanahkaisia, ne ovat muuten huomattavasti lämpimämmät) ja villasäärystimet sekä nahkaiset Pomar-kengät.

Pipona minulla oli R/H:n pipo ja käsissä ensin villasormikkaat ja niiden päällä neulotut villalapaset. Olimme siis pulkkamäessä Talman Werneri Parkissa. Päivä oli ihan mahtava. Katselin siinä aina stigaa tai kumidonitsia ylös vetäessäni talvipukeutumista ja kyllä kaikilla näytti olevan vain tekokuitua. En usko, että kukaan on tietoisesti valinnut ylleen pelkkää tekokuitua, mutta tilanne on sellainen, että vaihtoehtoja ei vaan ole! Ja siihen on vaadittava muutosta!

Pliis valmistajat, vaatenvaatefirmat ja urheiluvaatemerkit, ettekö jo voisi alkaa valmistaa vaatteita jotka eivät aiheuta mikromuovipäästöjä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avainsanat

Kommentit

KIVAT merkiltä on tulossa luomupuuvillainen anorakkimallisto lapsille! Oliskohan ne mikromuovittomia.. hmm..

Maria

Oi! Pitääpä tutustua. Kiitos vinkistä!

Hei pakko kysyä, että onko pulma siis ihan kaiken keinokuituisen materiaalin kanssa siis alkaen ihan paidoista, housuista, joissa vaikka polyesteriä tai elastaania? Kun toissa vuonna sain tämän fleeceherätyksen ja fleecet saivat meiltä lähteä mutta yhä on kyllä mm. omia urheiluvaatteita, joissa elastaania jne.

Maria

Kyllä kaikki missä on polyesteria jne on muovia. Ikävä herätys. Lähes kaikki ulkoilu- ja urheiluvaatteet on muovia. Sitten ehkä pienenmpi paha on puuvillaiset trikoot, joissa on seassa elastaania.

Moi! Vähän kysyn kyllä nyt talvivaatteiden sijaan muuta mutta lasten vaatetukseen liittyen. Olen nimittäin alkanut selvittelemään erilaisia lasten ruokalappujen sekä -essujen valmistukseen parhaita kankaita. Ja pul-kankaiden lisäksi niissä käytetään vahakangasta. Olen löytänyt vahakankaan, joka on 100% puuvillaa mutta pinnoitettu akrylaattipinnoitteella. Se on perus pvc-vahakangasta huomattavasti miellyttävää ja pehmeämpää mutta jo sana akrylaatti kuulostaa pahalta. En ole löytäny (osannut etsiä) mitä se akrylaatti juuri tässä tarkoituksessa tarkoittaa. Osaisitkohan valaista tai edes vinkata mistä voisin asiasta kysyä lisää! Kiitos hurjasti 🙂

Maria

Akrylaatti on muovia. Itse asiassa just tänään mietin tätä asiaa ja pohdin, että ruokalaput kannattaisi tehdä mehiläisvahakankaasta. Sitä voi tehdä vaikka itse!

Kiitos mikä mahtava idea. Täytyy kyllä kokeilla!

Maria

Kerropa onnistuiko! Englanniksi löysin paljon reseptejä Youtubessa ja tänään näin mehiläisvahaakin kaupassa.

Mieheni luki juuri lapsilla vanhaa kirjaa, jonka kertomuksessa perheen äiti kutoi lasten vaatteet kutistetusta villalangasta niin tiheään että ne olivat täysin vedenpitäviä! Kyllä matkalla ja villalla saisi täysin hyviä vaatteita, mutta niiden tuottaminen on kalliimpaa ja ne olisivat niin kestäviä ettei olisi tuottajille kannattavia 🙁

Maria

Niinpä! Nuo kuvassa olevat lasten pipot on juurikin kudottu todella tiheästä villasta ja ne on vedenpitävät.

Siis *nahkalla ja villalla!

Ehkä nykyihmiset ovat vain äärettömän mukavuudenhaluisia ja myös hmmmm…. hieman irtaantuneita meitä ympäröivästä luonnosta…? Tuuli, kosteus, viileys, talvella lumi ja pakkanen ovat jotain epämiellyttävää ja vierasta joita säikytään ja joilta pyritään suojautumaan kaikin keinoin vaikka ulkoilu kestäisi vain pari tuntia, sää olisi leuto ja ulkoilun jälkeen odottaa lämmin koti ja mahdollisuus vaihtaa kuivat vaatteet päälle. Maassa leikkivät ja vähän liikkuvat taaperot ovat toki erikseen, mutta liikkuva lapsi pysyy kyllä lämpimänä ja pieni kosteus leudoilla keleillä vaatteissa ei haittaa. Pakkaslumi ei taas kastele. Itsekin olisin valmis pukemaan lapseni muuhun kuin muoviin, jos sellainen vaihtoehto talvipukeutumiseen olisi. Onneksi aluskerroksiin saa halutessaan villaa tai puuvillaa. Tämän mukavuudenhalun piikkiin pistäisin myös tekniset urheiluvaatteet. Itse tykkään lenkkeillä kesäaikaan ihan puuvillaisella collegehupparilla ja -housuilla. Puuvillainen anorakki on hyvä lisä viileällä ja kostealla säällä. Olen ihan tyytyväinen, tosin en muustakaan tiedä, enkä taida olla ihan se lenkkipolun tyylikkäin mimmi.;)

Olen ollut lastenvaateliikkeessä töissä ja asiakkaille on varsinkin lasten ulkoilun tekniset ominaisuudet hurjan tärkeitä. Kysellään mahdollisimman suuria vesipilareita, puvuilla voisi jo sukeltaa. Eli mitä ”muovipussimpi” sen parempi.
Kyllä kuluttaja markkinoita ohjaa, jos kuluttajat vaatisivat ja ostaisivat talvipuuvillahaalareita lapsille, niitä olisi.
Riski pikku pyllyn kastumisesta sohjossa on tosin suuri..

Meillä on ollut käytössä norjalaisen lastenvaatevalmistajan talvihaalari, jossa sisävuori on villaa. Ei myöskään sisällä pfc-yhdisteitä. Mikromuovi onkin sitten ihan uusi (epämiellyttävä) tuttavuus. Kiitos kirjoituksesta!

Maria

Joo, joskus kun lapset oli pieniä, mulla oli yksi sellainen! Merkki oli mikähän se oli. Sellaisia trolleja oli kuosina.

Itse olen tätä paljon myös pohtinut, mutta ongelmana on se, etten kestä villavaatteita yhtään allergioiden vuoksi. Mikä avuksi?? Jopa keinokuituiset aiheuttavat vähemmän allergiaa.

Teetä, teetä, teetä
– tai tee itse.
Sillä sitä saa vaatteista juuri sellaisia, kuin haluaa.

Maria

Totta! Taitaisi tulla aika kalliiksi, mutta lupaan kysellä ja kerron teillekin!

Merinovillan sijaan suosisin kotimaista myrkytöntä ja eettistä villalankaa. Sitä saa ostettua ilman välikäsiä suoraan lammastiloilta.

Mielenkiintoista! Hyviä pointteja.
Mulle tuli vaan ekana mieleen se, että tä varmasti jakaa paljon mielipiteitä, sillä itse kauhistun jos ihmiset olisivat kaikki yltäpäältä pukeutuneita eläimiin. Eikä sillä, pidän ja arvostan nahkaa, mutta ajatus koko ihmiskunnan pukemisesta siihen järkyttää mun pientä sisäistä eläinaktivistia. Mutta toisaalta, ei ne muovitkaan hyviä niille elukoille ole.

Minusta hallitsematon myrkyttäminen on ehdottomasti huonompi vaihtoehto. Lisäksi nahkaa saadaan ruuantuotannon sivutuotteena, toki lihansyöntiäkin voisi vähentää. Mutta esim. molemmat nahkahousuini ovat yli 20 vuotta olleet käytössä, eli kestää myös todella pitkään. Toisin kuin nuo muovipussivaatteet. https://blogit.kaksplus.fi/kotitalouskriisi/keinokuidut-uusi-turkistarhaus/

Enstex -haalarit ja kankaat olivat vielä 20 -vuotta sitten lapsilla käytössä. Hyvin niillä pärjäsi talven pakkaset. Puvut hengittivät, haalarit olivat sen verran reiluja, että sisälle mahtui villapuku. Omassa lapsuudessani käytin villaisia hiihtohousuja, ja norjalaisvillapaitoja, joskus oli puuvillainen anorakki pitämässä tuulta. Itä-Suomen talvessa.
Kaipaan lapsen lapsillenikin sellaisia näiden muovikassien tilalle. Nimitän öljystä tehtyjä kuituja muovikasseiksi, sillä sitähän ne ovat. Käytännössä muovia lasten päällä. Ja vanhemmat ovat ottaneet ne omakseen, kun on mainostettu niin keliin kuin keliin sopivaksi nämä muovipuvut. Niin ne markkinoijat osaavat.

Maria

Ajattelen juuri samoin! Muovipusseina pidän näitä lasten muovivaatteita – paljon pahempina vaan! Muovipussit sentään menevät kaatopaikalle, päästämättä mikromuovia…

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.