Yleinen
20.12.2016

Saivatko lapseni sittenkään oikeat nimet?

Saivatko lapseni sittenkään oikeat nimet?

Nimien keksiminen lapsille on ollut varmaan elämäni vaikeimpia päätöksiä. Nimiä kirjoitettiin ylös paperille ja ei-toimivia alettiin pikkuhiljaa yliviivata. Kysyin suosikkinimistä mielipiteitä sukulaisiltani ja ystäviltäni. Kutsuin masussa kasvavaa vauvaa eri nimillä ja pohdin miltä ne kuulostivat. Pyysin ehdotuksia jopa täällä blogissa. Molempien lapsien nimiä alettiin pohtimaan heti plussatestin jälkeen, mutta molemmilla kerroilla tuntui, että aika loppui aivan kesken ja yhtäkkiä päätös olikin jo pakko lyödä lukkoon ja kirjoittaa papin ojentamaan paperiin.

Miltäs ne nimet nyt sitten näin jälkikäteen tuntuvat, kun päätöksistä on kulunut kutakuinkin 3- ja 1,5-vuotta?

Adeliina Ellie Amanda

Kuulin nimen Adelina jossain joskus raskausaikana ja ihastuin nimeen. Siitä tehtiin hieman suomalaisempi ja oman nimeni kaltainen lisäämällä yksi i. Tykkään edelleenkin etunimestä kovin. Välillä Adeliina on Ade, mikä on mielestäni ihan kiva kutsumanimi. Itse kuitenkin tykkään yleensä lausua koko nimen.

Elliestä meinattiin tytölle pitkään ensimmäistä nimeä ja synnytys-sairaalassakin vauvaa kutsuttiin Ellieksi. Minua alkoi kuitenkin synnärillä ärsyttää kun yksi hoitaja sanoi aina Elli, yksi kutsui Elleksi ja kolmas muisti vauvan Elleniksi. Kolmen päivän jälkeen olin kypsä ja päätimme että Ellie voisi olla kiva toinen nimi.

Amanda -nimellä ei ole sen suurempia taustoja, olen vain aina tykännyt siitä ja se oli isällekin ok. Minulla oli ammattikoulussa mukava Amanda -niminen opettaja ja lisäksi hyvän ystäväni Mirellan toinen nimi on Amanda. Kahdesta muusta parhaasta kaveristani tuli lapsen kummitädit, joten oli kivaa että kolmas ystäväni näkyy esikoiseni elämässä sitten nimen mukana.  Isälle perustelin Amanda nimen sillä että se muistuttaa A-mantaa. Hänen silloinen suosikkiautonsa malli oli manta, ja hän yrittikin ehdottaa tytön nimeksi Mantaa.

Jos Adeliina olisi ollut poika, hänestä olisi todennäköisesti tullut Anton. Tai sillä nimellä ainakin alkuraskauden häntä kutsuimme, kun emme vielä tienneet vauvan olevan tyttö.

Alexander Eino Antony

Alexander on vuosia ollut yksi suosikkini poikien nimistä. Kun sitten aloin syvällisemmin pohtia poikien nimiä, Alexanderin rinnalle suosikekseni tulivat Daniel, Kaarlo ja Noel. Erityisen ihanalta kuulosti Daniel ja minusta se sopi täydellisesti myös isosiskon nimen kanssa. Kutsuin vauvaa pitkään Danieliksi, mutta isä ei ollut samaa mieltä. Lopulta ensimmäiseksi nimeksi tuli kompromissin myötä Alexander. Ajattelin että onpahan sitten ainakin helppo nimikoida kaikki vaatteet A.*Sukunimi*, kun lapsien nimien etukirjain on sama. Jos pikkuveli vaikkapa perii siskoltaan kumisaappaat, on niissä sitten valmiiksi oikea nimikointi. Alexanderia ei koskaan kutsuta Alexanderiksi, vaan hän on useimmiten Alex, Alessi, Alessiina tai Aleksi-Santeri.

Eino on Alexin isoisän nimi, jota isä ehdotti. Eino on mielestäni kivan lyhyt ja sopi Ellien rinnalla hyvin toiseksi nimeksi.

Antony taas on eräänlainen muunnelmamme Anton nimestä, jolla Adeliinaa kutsuttiin silloin raskausaikana. Oli myös hauskaa että Antonyn neljä viimeistä kirjainta muodostavat lasten isän nimen. Adeliinan nimessäkin kun on sama loppuosa kuin mun Eveliina -nimessä.

nimet

Olen siis edelleenkin lasten nimiin oikein tyytyväinen. Välillä olen miettinyt että entä jos molempien kutsumanimet olisivat ne toiset nimet; Ellie ja Eino. Ne olisivat oikein ihanat nimet, hieman lyhyemmät ja perinteisemmät. Tykkään kuitenkin myös ihan mahdottomasti Adeliinasta ja Alexanderista, sekä Adesta ja Alexista! Ehkäpä Ellie ja Eino olisivat omaan makuuni hieman liian supisuomalaiset, lasten sukunimeen yhdistettynä. Lapsilla on siis molemmilla isänsä sukunimi, mikä on mielestäni edelleen hyvä päätös. Minua ei haittaa että olen perheemme ainoa eri sukuniminen ja ovessa lukee kaksi sukunimeä. Mielestäni lasten sukunimi on kivempi, joten pitäkööt nimensä! Ja jos minä joskus pääsisin sellaiseen (erittäin kaukaiselta tuntuvaan) tilanteeseen, jossa oma sukunimeni vaihtuisi, olisi lapsilla sitten ainakin toisen vanhempansa, isänsä kanssa edelleen yhteinen sukunimi.

Kommentit

Ihan mielenkiinnosta: miten tuo Ellie-nimi sitten teidän perheessä lausutaan? En ole ikinä sitä suomenkielisenä nimenä nähnyt käytettävän, mutta lausutaanko se siis kuten kirjoitetaankin vai esim. englanninkielisen mallin mukaan ”Eli”?:D

Ihanat tarinat nimien takana! Onko molemmille kuitenkin tarkoituksella haettu nimet A.E.A.*sukunimi* ? Vai tuliko sattumalta? 🙂

Kiva postaus ja hauska kuulla tarinat nimien takana. Mulla on montakin nimicomboa valmiina, juurikin omia suosikkeja, ystävien ja tärkeiden sukulaisten nimiä yhdistellen. Olispa vaan jo joku, jolle ne antaa. 🙂

Mua häiritsee hirveästi kun kirjoitat yhdyssanoja, joissa on konsonantit keskellä väliviivalla 😀 Vain yhdyssanoissa, joissa on vokaalit keskellä tulee väliviiva (esim. kuorma-auto). Eli ei synnytys-sali vaan synnytyssali, ja kyllä on pienestä ihmisen harmitus kiinni :’D

Muuten erittäin mielenkiintoinen postaus, niin kuin nämä sinun kirjoituksesi yleensäkin. Oikein hyvää ja leppoisaa joulua sinne <3

Anteeksi vain, mutta jos vaihtaa kokonaan toiselle riville tekstin niin silloin kyllä tulee väliviiva myös synnytyssairaala -sanan väliin 😀 että niin…

Anteeksi vain, mutta ainakin minun puhelimen näytöllä sana ”synnytys-sali” on samalla rivillä, ja tämä ei ole ensimmäinen postaus missä näin on. En usko kenenkään kirjoittavan blogia tavuttamalla eri riveille, vaan koko sana siirtyy seuraavalle riville 😉

Kyllä minä niin mieleni pahoitin :’D

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.