Yleinen
6.1.2017

Hysteerisen äidin Lontoo – Kuvapostaus!

Hysteerisen äidin Lontoo – Kuvapostaus!

14997244_10154057066442960_84373731_n

En ole yli neljään vuoteen, eli koko avioliittomme aikana ollut erossa puolisostani yli vuorokautta. Vanhemmasta lapsestani olin erossa kaksi vuorokautta, silloin olin synnyttämässä nuorempaa. Vapaahetkeni ovat yleensä muutamien tuntien mittaisia, ja pari kertaa on mennyt vuorokausikin.

En ole edes kaivannut tuota pidempiä hetkiä erossa perheestäni. Nautin siitä, kun kaikki ovat lähellä ja olemme yhdessä. Nyt kuitenkin elokuussa keksimme nuoremman siskoni kanssa, että lähdemme syksyllä Lontooseen. Ajatus tuli hyvin spontaanisti ja koska puolisollani ei ollut mitään sitä vastaan, aloimme tutkimaan matkan kustannuksia.

Iloksemme Norwegianin lennot olivat tosi halpoja ja 73€ saimme meno-paluun. Lisäkuluja tuli 12€ per suunta matkalaukusta ruumassa. Booking.comin kautta löysimme myös Greenwichistä neljän tähden hotellin, ja neljän vuorokauden majoituksille tuli hintaa 100€ per naama. Laskeskelin, että Tukholman risteily paremmassa hytissä olisi maksanut saman verran.

Matkat varattiin ja sitten alkoi matkakuumeilu. Toisina päivinä olin paniikissa: Enhän minä mihinkään voi lähteä. Olen äiti ja vaimo ja jos on nuo tittelit saanut, ei ulkomaanmatkat ilman perhettä tule kysymykseen. Olenko huono äiti, kun jätän pienet lapset isälleen ja lähden rentoutumaan ulkomaille? Huono vaimo, joka ei ajattele töissä käyvää miestään pätkän vertaa, hänenhän sitä olisi pitänyt päästä lähtemään…

Toisina hetkinä olisin voinut hyppiä ilosta kattoon. Olinhan lähdössä Lontooseen. Ristiriitaisissa fiiliksissä mentiin aina tuohon marraskuiseen lähtöpäivään asti ja itku tuli juna-asemalla, kun matka oli alkamassa. Tiesin kuitenkin, että minun lapsillani on paras mahdollinen isä, joka hoitaa arkeamme siinä missä minäkin. Ei minua huolettanut heidän pärjäämisensä pätkääkään, koin ongelmaksi oman itsekkyyteni. Tarvitsinko minä tätä muka ihan oikeasti?

Matkan katastrofaalinen alku…

Tiedättekö Murphyn lain?Murphyn mukaan nimetty periaate, jonka mukaan ”jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla”. Lyhyemmässä ja ehkä tunnetummassa muodossa periaate kuuluu ”jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen”.” – Wikipedia

Menin isäni luokse edeltäväksi yöksi, sillä meidän piti olla aamulla jo viiden jälkeen kentällä ja julkisia kulkee huonosti siihen aikaan. Sisareni sanoi heräävänsä kolmelta, oma tarkoitukseni oli nukkua ainakin neljään. Isäni vaimo laittoi illalla auton lämmitykseen ja kolmen aikaan aamuyöllä lähti sähköt tolppiin päälle. Pian tuon jälkeen sisareni ihmetteli kummallisen voimakasta sumua pihalla ja kurkkasi ikkunasta ulos. Siellä se pieni Fiat oli syttymässä juuri palamaan. Koko piha täyttyi savusta.

Isäni vaimo ryntäsi pihalle tutkimaan lähemmin tilannetta. Liekkejä ei onneksi näkynyt, mutta auto oli ajokelvoton ja jäähdytysnesteet olivat valuneet parkkipaikalle. Oli aika soittaa taksi.

Olin harvinaisen sekaisin, sillä aamuheräämiset muutaman tunnin yöunilla eivät ole minun palani kakkua. Aamukomaani 12 h yöunienkin jälkeen ovat vailla vertaansa ja nyt oli nukuttu tuosta vain neljännes. Pääsimme kuitenkin kentälle, saimme check-in:in tehtyä ja laukut lähtemään kohti ruumaa. Nautimme pikaisen aamupalan Starbucksissa ja siirryimme lähtöportille odottamaan.

Ihmiset nousivat seisomaan jonoon ja odottamaan pääsyä koneeseen, kun tuli kuulutus: ”Lento XXX myöhästyy Lontoossa olevan huonon kelin takia, ilmoitamme uuden lähtöajan myöhemmin.”. Ensimmäinen sana joka pulpahti mieleeni tuossa hetkessä, alkoi kirjaimella V. Eikä se ollut ”vautsi”.

Olin totaalisen koomainen ja lähtö siirtyi kerralla nyt ainakin kaksi tuntia. Nukahdin lentokentän penkille.

Lopulta pääsimme koneeseen kolme tuntia myöhässä ja tuolloin ehdin jo ajatella ”onkohan tämä jokin merkki, ettei pitäisi lähteä ollenkaan”. Siitä lähtikin sitten sen tason ajatussirkus käyntiin, ettette uskokaan.

Lentoturmatutkinta synnytti lentopelon.

Haluan tässä kohti muistuttaa teitä kaikkia, jotka aiotte vielä jossain kohti elämäänne lentää lentokoneella: ÄLKÄÄ KATSOKO YHTÄ AINUTTAKAAN JAKSOA LENTOTURMATUTKINTAA TELEVISIOSTA, ÄLKÄÄ VAIKKA SE OLISI AINOA OHJELMA MITÄ SIELTÄ TULEE. Se voi koitua ajatustenne kohtaloksi.

Kului kolme tuntia ja vihdoin tuli lähdön hetki. Lentokoneeseen noustessa paloin halusta kysyä lentohenkilökunnalta, että huolehtivathan he varmasti jäänestosta ja siitä, että pitot -putket toimivat. Jäänesto on ehdoton, sillä siipiin kertynyt jää voi jumittaa siipien toiminnan ja aiheuttaa lento -onnettomuuksia.

Seuraava kysymykseni olisi ollut, että toimiihan heidän pitot -putkien lämmittimet? Pitot -putket, jotka mittaavat koneen ilmannopeutta, saattavat jäätyä matkalla, joka aiheuttaa sen, että nopeutta ei voida enää mitata ja järjestelmä antaa väärän nopeuden. Tämä voi johtaa väärinkäsityksiin ohjaamossa. Tämän vuoksi pitot-putkea lämmitetään lennon aikana. Kyllä, minä olen harvinaisen hysteerinen ihminen. Mutta silti vaikka ajatukset olivat aitoja, minä osasin jo lentokoneessa nauraa omalle hysteerisyydelleni… Ja niin nauroi minun siskonikin.

Noh, onnekseni kuitenkin istuin siiven kohdalla ja de-iceaus hoidettiin moitteettomasti ennen lentoon nousua. Thank God! Sisareni osasi myös kertoa, että 90% lento-onnettomuuksista tapahtuu nousun aikana, joten kun lentokone taittui vaaka-asentoon, riski oli enää 10%. Sen kanssa minä pystyin elämään. Turbulenssi kuitenkin jätti siihen tahtiin sydämen lyöntejä välistä, että hetkittäin mietin onkohan minulla laskeutuessa sykettä enää ollenkaan. Onneksi sisareni on melkein valmis sairaanhoitaja… Se lohdutti pienesti sydänkohtausta ajatellen.

img_7895

De -icing -kone

img_7912

Synkän, sateisen ja pilvisen Helsingin ylle noustessa, pilvien päällä paistoikin aurinko. Ja miten kaunista se olikaan.

Kuulen oikeasti itsekin, ettei nämä minun juttuni ole normaaleja ja voitte uskoa, että kasvoillani on tätä kirjottaessani harvinasen typerä virne. Minua naurattaa omien ajatusteni kulku. Olisi varmaan hyvä keskittyä pelkästään kotimaanmatkailuun jatkossa…

Että en tekisi hysteerisestä itsestäni enää yhtään naurettavampaa, on varmaan hyvä hetki siirtyä siihen itse matkaan.. Osa kuvista on puhelinkuvia ja loput on otettu surkealla digikameralla, toivottavasti fiilikset silti välittyvät!

Viimein perillä…

15058007_10154057067907960_514004170_n

Päästyämme Lontooseen, saimme supernopeasti laukut ja osasimme oikeaan junaan Gatvickin lentokentältä. Päädyimme London Bridgelle ja siihen tuurimme loppuikin. Emme tajunneet metroverkostoista vielä tarpeeksi, joten päädyimme metroon/junaan, millä menimme North Greenwichiin.

Emme olleet tajunneet googlata sitä hotellin viereistä pysäkkiä, joten ajattelimme vain typerästi että Greenwich on Greenwich, oli se sitten pohjoinen tai etelä. Se oli virhe.

Väärältä asemalta emme saaneet apua, sillä kukaan ei tiennyt missä hotellimme on, vaikka osoitekin oli selvillä. Soittelin Suomeen miehelleni, joka koitti googlailla sijaintiamme ja olimmekin jopa 5 km päässä hotellistamme. Hyppäsimme summassa bussiin, mikä meni Greenwichiin… Ja summassa myös jäimme bussista.

Dramaattiskäänteisen aamun jälkeen, minun hermoistani oli jäljellä enää riekaleet. Etsimme ensimmäisen puodin ja kysyimme jälleen tietä. Ja jälleen meitä ei osattu neuvoa. Nappasimme lennosta taksin joka tiesi onneksi minne olimme menossa. Olimme vajaan kilometrin päässä enää ja taksi maksoi £2,50, eli vähän päälle kolme euroa. Se oli reissun paras sijoitus.

Mutta oli  meillä onnikin onnettomuudessa. Lennon myöhästymisen ja pienen eksymisemme takia olimme hotellilla tasan klo 14, juuri siihen aikaan kun pääsimme aikasintaan kirjoittumaan huoneeseen.

THE GREENWICH HOTEL LONDON

15033627_10154057066422960_882677526_n img_7931 img_7928

Hotellimme, The Greenwich hotel London, oli todella kaunis sisältä ja ulkoa. Oma huoneemme kahdella sängyllä ei ollut valmis, joten pitkän matkan päätteeksi valitsimme pienemmän huoneen yhdellä sängyllä. Siinä me kirjaimellisesti siskonpedissä uinuimme tuon neljä vuorokautta.

Hotelille päästyämme levähdimme hetken ja sitten valmistelimme itsemme kaupungille. Emme olleet syöneet aamuyön jälkeen, joten vatsat kurisivat jo kovasti. Halusimme myös hoitaa matkan tärkeimmän etapin, eli London eyen alta pois ja saada ihania kuvia kaupungista pimeällä. Harmikseni sisareni unohti kertoa hänen korkeanpaikankammostaan etukäteen, joten en ole ihan täysin varma hänen kokemuksestaan. Hän keskittyi istumaan keskellä modulia ja tärisemään. Vitsivitsi, kyllä hän jossain vaiheessa ylitti pelkonsa ja sai ihania kuvia napsittua.

LONDON EYE

London eye pimeällä oli henkeä salpaava kokemus. Ja olimme supertyytyväisiä, ettemme menneet sille päiväsaikaan. Kuvat puhukoon puolestaan.

img_7981

Thames -joki ja Big Ben olivat mykistäviä yhdessä.

img_7934

15050064_10154057067472960_482237113_n img_7959 img_7949 img_7938

MITÄ ME SIELLÄ SYÖTIIN?

Ruokabloggaaja on tottunut kuvaamaan kaiken mitä syö tai syöttää muille, niin tälläkin kertaa. Ruoka ei maistunut samaan tapaan kuin kotona, oli niin paljon nähtävää, että ei siinä pahemmin muistunut säännölliset ateriarytmit mieleen laisinkaan. Syömämme ruoka on kaikkea sitä, mitä kotona noudattamani dieetti ei ole. Mutta toisaalta oli kiva olla vapaalla terveellisyydestäkin hetken. Mutta ihan pienesti iloistin kotiinpäästyäni proteiinista ja kasviksista.

img_8006

Hotellissa oli vedenkeitin ja joka päivä meille tuotiin siivouksen yhteydessä pikakahvia ja teetä, sekä maitoa. Lähimmästä Tescosta haimme aina pikapurtavaa ilta- ja aamupaloiksi. Joka aamu aamuni lähti käyntiin pikakahvilla ja croisantilla kera mansikkahillon.

14971788_10154057066797960_1231920651_n

Noita ihania hedelmäsalaatteja sai Tescosta ihan punnalla ja parilla ja niitä tuli kyllä vedettyäkin… Oli ihana saada jotain tuorettakin.

14997003_10154057066427960_304280675_n

Marokkolainen ravintola ja siellä nautittu keftapulla -ateria oli yksi reissun kohokohtia. Tein keftapullia heti kun pääsin kotiinkin. Tässä linkki niihin.

14996369_10154057067417960_419031624_n

London Eyen lähellä olevassa italialaisessa Asus -ravintolassa nautin herkullisen burgerin. Sisareni söi ehkä parasta pastaa, mitä kuunaan olen maistanut.

15049997_10154057066767960_1957255185_n

Pret -ketju tuli myös erittäin tutuksi. Orgaaniset herkut olivat vailla vertaansa. Söin lounaaksi toastin, sekä maustamatonta jogurttia kera myslin. Ja ai että se oli herkullista. Ulkomaanmatkoilla suosittelen Pret- ketjua kaikille! Heidän soijakahvinsa oli myös erinomaisen herkullista!

15050211_10154057065207960_123064244_n

Pret: n luomukahvi!! Ehdottomasti 5/5!!

15050025_10154057067422960_471697107_n

Eräänä iltana nappasin iltapalaksi Cornish Pastyn. Ja se oli virhe. Tiedän että eineksissä on suolaa, mutta viime viikkojen suolan vähentäminen teki tepposet ja tuo perunalihapiirakka jäi kyllä syömättä. Niin myrkkysuolaista ja omituisen makuista se oli. Onneksi hedelmäsalaatti ja raikas vesi pelasti illan.

OXFORD STREET

Vietimme varmasti eniten aikaa Oxford Streetillä. Siellä todella sai aikaa kulumaan tunteja kierrellen kauppoja ja ihmetellen upeaäänisiä katutaitelijoita. Sekä pimeällä, että päivänvalolla tuo katu oli jotenkin elämys.

Pelkästään Primarkissa vietimme neljä tuntia. Kyllä. Neljä. Primark on siis suunnilleen Helsingin Stockmanin kokoinen liike, mikä myy vaatteita, meikkiä, kenkiä yms. erittäin edullisesti. Löysin itselleni tuola asukokonaisuuden ja kengät, sekä lapsille vaatteita.

Nauroinkin ääneen, etten koskaan olisi saanut viettää aikaa vaatekaupassa noin kauaa, jos mukanani olisi ollut kuka tahansa muu, kuin siskoni.

img_8009

Rakastuin suuresti näihin smoothie -kojuihin, joista sai tuoreista hedelmistä tehtyjä herkkuja helposti ja nopeasti!

img_8008

Oxford Street on varmasti ainoa paikka universumissa, missä en ahdistunut väenpaljoudesta. Tyttö joka on kasvanut 200 asukkaan pikkukylällä, ei varmaan koskaan totu miljoonakaupunkeihin kokonaan, mutta tällä kertaa selvisin upeasti!

img_8014 img_8010

IHANIMPIA HETKIÄ REISSULTA:

14996436_10154057002467960_1907639105_n

Marokkolainen ravintola oli kuin pieni Marrakesch keskellä Lontoota. Se toi itämaisen fiiliksen ja ruoka oli ilmömäistä.

15050146_10154057002412960_869076230_n

Tässä istun Marokkolaisessa ravintolassa ihmetellen kaikkea kauneutta ympärillämme.

img_7919

Edellisen kerran matkustaessani lentokoneella, en meinannut saada turvavyötä kiinni, eikä pöydän avaamista voinut edes harkita. Nyt mahan ja pöydän väliin jäi jopa tilaa, ja vyötäkin pystyi jopa kiristämään. Oli aika voittaja -fiilis. Mukana reissussa oli myös Jare.

14972042_10154057069087960_1856228601_n

Oxford Streetin Disney -store oli paikka vailla vertaansa. Löysin lapsille sieltä ihanat tuliaiset.

15053328_10154057069102960_323852495_o

”Queen of everything” -sanonta jonka merkityksen ymmärsin heti kun näin tämän kuvan itsestäni. Haha! Kuva on otettu Disney -Storessa

14971872_10154057066367960_193462883_n

Harry Potter -näytelmän ovella oli kymmenien metrien jono. Ehdin jo miettiä, jos kävisi aulassa, mutta sinne ei ollut mitään asiaa.

14997054_10154057066827960_1279403898_n

Repesin Mark’s and Spencerillä ääneen, kun tajusin Perunasta tulleen uuden muoti -ilmiön.

15033645_10154057066857960_1631454309_n

Hotellin sängyllä katsomassa Simpsoneita. Hyvä tapa lievittää koti-ikävää.

15045580_10154057066762960_1364469677_n

Afternoon tea Oxford Streetillä.

15045593_10154057066792960_834094115_n

Kiinteistövälitys -firma. Jostain syystä teki mieleni huutonauraa ääneen. Se ei johtunut hänestä, se johtuu minusta.

15046349_10154057066387960_2100506802_n

Veimme ihanalle Meriannen mielessä-blogin Maijulle paketin postiin. Postitoimiston aulassa oli ihana Postimies -Pate -koriste. Paketin sisältö löytyy tästä.

15049784_10154057065232960_2100659489_n

Pieni Prinsessa Elsa oli maailman onnellisin Disney Storesta löytyneestä tuliaisesta. Wilho sai Olaf -pehmolelun, mutta hän ei halunnut tulla kuvatuksi.

15049672_10154057067912960_1410122813_n

Valmiina lähtöön. Astuin mukavuuskuplastani ja pukeuduin jumpsuittiin.

Kommentit

Hei,

En tiedä tiedustelitko jo asiaa lentoyhtiöltä, mutta mikäli lento myöhästyi yli 3 tuntia, voit mahdollisesti saada myöhästymisestä korvauksia (http://europa.eu/youreurope/citizens/travel/passenger-rights/air/index_fi.htm). Mukava kuitenkin kuulla että kaikki meni lopulta hyvin!

Sofia / Frutti Di Mutsi

En muuten edes tiennyt tommoisesta… :/ Hassua… Reissu kuitenkin onnistui lopulta ihan hyvin, eikä me menetetty mitään loppujen lopuksi… Toisin kuin ne raukat, jotka myöhästyivät kaikilta jatkolennoiltaan…

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.