Yleinen
20.3.2017

Burleski ja minuuden löytäminen.

Burleski ja minuuden löytäminen.

Wikipedia kertoo:

”Burleskin viihteen historia

1700-luvulla burleski tyylisuunta oli kirjallisuusmuoto, jossa korkeaa aihetta kuvattiin matalalla tyylillä ja päinvastoin.

Burleskiesitykset saivat alkunsa 1800-luvulla Yhdysvaltojen varietee- ja vaudevilleteattereista, ja ne muuttuivat puhtaaksi stripteaseksi 1960-luvulla. Tämän päivän burleskissa viihteessä yhdistyy dragshow’ta, performanssia, luovaa stripteasea, komediaa, parodiaa, satiiria ja friikkishow’ta.

Menneinä aikoina oli Suomessa lähimpänä burleskiteatteria Kabaree Punainen Mylly joka toimi vuosina 1946-1965 Ossi Elstelän johdolla. Uusi burleski rantautui Suomeen noin 2007. Ensimmäinen suuri tapahtuma oli Helsinki Burlesque Festival vuonna 2008 Ravintola Kaisaniemessä.”

Lähde: Wikipedia

Miten päädyin Burleski -työpajaan

Talvella kerroin uudesta kampauksesta ja siitä miten juuri se kampaus oli ensimmäisiä paloja palapeliin kohti ehjää itsetuntoa. Palapelissäni on kuitenkin 50 000 palaa ja ensimmäinen palapari löytyi vasta tämän vuoden puolella, joten isossa kuvassa se on pieni, mutta tärkeä aloitus.

Kampaajan tuolissa istuessani tutustuin kampaajaani, joka kertoi Burleski -harrastuksestaan. Kuuntelin häntä haltioituneena. Hän kertoi sen korjanneen itsetuntoaan ja miten hän jäi koukkuun tuohon tapaan kertoa tarinaa.

Ja tarinankerrontaahan se onkin. Tarinankerrontaa, johon liittyy kuusikymmentälukulainen vietteleminen ja seksuaalisuus. Se ei silti ole punaisten lyhtyjen tankojen edessä keikkumista kaikki paljastaen, vaan se on nimenomaan tarinankerrontaa, sensuellia, kiusoittelevaa ja kaunista. Ei irvokasta. Ei irstasta.

Helmikuussa järjestettiin burleski -työpaja, mihin lähdin mukaan osittain paniikissa ja ahdistuneena, mutta innoissani siitä mitä onkaan vastassa. Olen niin onnellinen, etten kuunnellut ajatuksiani siitä, miten kokoni ja heiluvat ja hyllyvät paikkani estäisivät minut tekemästä taas kerran sitä mitä minä haluan.

Olen elänyt mutku-sitku -elämää jo aivan liian kauan, ja kuten tässä postauksessa kerroinkin, en tule olemaan itseeni tyytyväinen ikinä, jossen ala harjoittelemaan sitä juuri nyt.

Mitä työpajassa tehtiin?

Työpaja pidettiin tanssiopistolla. Ohjaajana meillä oli upea ja kaunis, pitkän burleskiuran tehnyt Mindy Mad Magnolia, joka tekee keikkaa ja opettaa burleskia pitkin Suomea. Kurssille osallistui lisäkseni 2 muuta. Useampiakin piti tulla, mutta osa sairastui, joten meitä oli kaikkiaan neljä siellä, sekä yksi valokuvaaja.

Valokuvaajan läsnäolo oli hurjan kiva, sillä sain keskittyä Mindyn oppeihin täysillä ja kuvaaja hoiti kuvaamisen ja lähetti valmiiksi käsitellyt kuvat kurssin jälkeen. Ihanan helppoa!

Opettelimme liikkeitä, ilmeitä ja eleitä, mitkä kuuluvat merkittävänä osana burleskiin. Opettelimme viettelemään yleisön (tai minun tapauksessani puolison, joka tulee minun kohdallani olemaan ainoa yleisö koskaan).

Kävimme läpi burleskia taiteenlajina. Mistä se on tullut ja mitä se on. Kuulimme Mindyn tarinaa miten perhe on ottanut harrastuksen ja miten hän on oppinut luomaan identiteettiään ja kertomaan omaa tarinaansa tuon lajin kautta.

Kävimme läpi miten selvitä showssa tilanteissa, jos jokin jää jumiin. Opettelimme perusliikkeitä ja teimme pienen koreografian liikkeiden ympärille. Opimme riisuutumaan – vaatteiden päälle laitettiin alusvaatteita ja huiveja, jotka riisuttiin – emme riisuutuneet siis alasti.

Vaikuttiko tuo kaksituntinen minuun mitenkään?

Ai että vaikuttiko? Voi taivas! Olin aivan eri ihminen kävellessäni tuolta ulos. Tuntui kuin ryhtini olisi muuttunut, kävelin lyhyemmillä, mutta varmemmilla askeleilla, naisellisesti… Tuntui kuin äiti ja vaimo sisältäni olisi kutistunut pienesti ja NAINEN sisälläni olisi kasvanut. Halusin olla kaunis, tunsin itseni kauniiksi. Minun oli hyvä olla. Olin sinut minun kanssa. Se oli uskomattoman voimaannuttavaa.

Minä luotin itseeni. Nautin itsestäni. Tunsin, että vanha minäni hengitti vaivalloisesti läpi ja teki hidasta kuolemaa uuden, itsevarmemman minun takana. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntui että hengitän koko keuhkokapasiteetillani.

Minä en aio jättää tätä harrastusta yhteen kertaan. Minä aion jatkaa burleski -työpajoissa käyntiä ja oppia uusia asioita itsestäni. Nauttia naiseudesta. Tuntea itseni kauniiksi. Kiloihin, selluliittiin ja muhkuroihin katsomatta.

Aion omaksua kuusikymmentälukulaisen naisen asenteen, sillä juuri se on se mitä minä oikeasti olen etsinyt.

Siksi minulla onkin ehdotus: Mieti mikä on laji, mikä sinua on aina viehättänyt. Ota selvää missä pääset kokeilemaan sitä lajia. Ja nauti sinuudesta täysillä. Sillä mikään ei paranna itsetuntoa enemmän, kuin tehdä sitä mitä rakastaa juuri nyt. Ei kymmenen, ei kolmenkymmenen, eikä viidenkymmenen kilon päästä. Vaan juuri nyt.

Ihanan valokuvaajamme Saaran upeita kuvia pääset seuraamaan Instagramissa @koioioivu (linkki) ja myös meidän elämästämme jaan enimmäkseen kuvia instassa, joten seuraa @fruttidimutsi

 

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.