Yleinen
28.11.2015

Pikkujoulukausi korkattu

Pikkujoulukausi korkattu

Minut ja lapset kutsuttiin vuoden ensimmäisiin pikkujouluihin kaverini luokse, mutta yllättäen juhlien emännän oli pakko peruuttaa juhlat hieman ennen niiden alkamista. 
Adeliina oli harmissaan kun ei päässytkään juhliin, joita olimme hänelle Tonyn kanssa niin kovin hehkuttaneet. Peruuttamisen syy oli hyvin ymmärrettävä, mutta itseäni harmitti se että ehdimme jo laittaa lapset juhlakuntoon ja pakkaamaan autoon. Ei kuulosta isolta operaatiolta, mutta pienten lasten kanssa se on välillä hyvinkin hermoja raastavaa. Tonylläkin oli jo illaksi suunnitelmat sovittuna, enkä millään halunnut jäädä Alexin ja pettyneen Aden kanssa yksin kotosalle. Siispä soitin siskoilleni ja hetkessä me järkättiin vanhempieni luokse varapikkujoulut

Varapikkujoulut olivat mahtavat! Adeliina ei joutunut pettymään ja meidän ilta sujui leppoisasti glögin, piparien, porkkanakakun ja joululaulujen parissa. Adeliina avasi itse ostamansa pikku paketin, joka oli siis tarkoitus vaihtaa alkuperäisissä juhlissa toiseen pakettiin, mutta omakin lahjansa näytti kelpaavan hänelle. 

Olen jo useasti pohtinut miten lapsen kanssa olisi parasta käsitellä pettymyksiä. Pieniä, hetkessä unohtuvia pettymyksiä Adeliina jo kohtaa päivittäin, mutta sitä niin haluaisin vanhempana suojella lapsiani kaikilta isommilta murheilta ja pettymyksiltä! On varmasti tervettä, että jo lapsuudessa joutuu joskus kokemaan pettymyksen tunnetta, ettei aiheesta sitten myöhemmin kasva mitään isompaa mörköä. Minusta vain tuntuu siltä että sydämeni särkyy, jos pikkuiseni ovat surullisia heistä riippumattomien syiden takia. On tämä vanhemmuus vaan niin tasapainoilemista asioiden kanssa…
Tällä kertaa peruuntuneiden pikkujoulujen pettymys muutettiin iloksi, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi järjestelyyn, kun tavallisen koti-illan sijaan Adeliina pääsi (lupaamani mukaan) tanssimaan joulumusiikin tahtiin!

Kommentit

Toisaalta jos oikein ajattelee, niin onhan lapsen myös hyvä oppia tällaista positiivisuutta. Jos aina pettymysten kohdalla pitäisi olla "ei se mitään, näin nyt vaan kävi ja siedän sen", niin mistä sitten saa sen jälkeen yrittämisen asenteen? Mun mielestä on siis ihan kiva välillä lapsillekin, että osoitetaan myös sellainen malli, että vaikkei joku asia onnistukaan, voidaan tehdään toisella tapaa ja onnistua siinä. 🙂 Mutta toki kaikkea ei pidä siloittaa lapsillekaan, vaan onhan se hyvä oppia, että kaikkea ei voi saada ja joskus pitää vain tyytyä kohtaloonsa. Mutta sitä voi sitten jokainen vanhempi miettiä itse, missä kohtaa on hyvä tyytyä pettymykseen ja missä kohtaa pitää harkita jotain muuta. Eiköhän tässäkin ole se kultainen keskitie paras, niin kuin vähän kaikessa. Lapsenkasvatus ei koskaan ole mustavalkoista. 😀

Mä näin teidän perheen muutama päivä sitten keskustassa vilaukselta. Luen paljon blogeja ja en kommentoi oikeastaan ikinä… Sun blogi on yks mun lemppareista 🙂 ) Ja pakko sanoa et näytät ihan super kauniilta!!! Mä ihan häikäistyin!

Sä oot kyllä (tän blogin perusteella ainakin) todella lämmin ja ajattelevainen äiti. Kiva, kun pohdit tuollaisia pienten lasten vanhemmille tärkeitä asioita, kuten pettykset ja jäähypenkki, täällä blogissa. Ne laittavat omankin pään ajattelemaan. Kiitos, kun sinulla on niin kiva blogi 🙂

Miten vietätte joulun?Ja teetkö jouluruuat itse?Sulla ja Tonylla on ihanat muksut ihanaa joulun aikaa teidän perheelle.Blogiasi on mukava lukea ja tykkään myös blogistasi.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.