Yleinen
18.11.2015

Jäähypenkki

Jäähypenkki

Jonkun mielestä jäähypenkki on ehdoton ja lapsen pitää istua huonon käytöksen päätteeksi jäähyllä minuutti per lapsen ikävuosi. Monien jäähypenkkirangaistus ilmeisesti  päättyy siihen, että muutama minuutti sitten tapahtunut tilanne käydään läpi ja lapsi pyytää anteeksi, jotta pääsee jäähyltä pois. Mutta mitä lapsi tästä oppii? Itse uskon pikkulapsen oppivan, että pikkuveljeä ei saa lyödä, koska silloin joutuu istumaan yksin eri huoneessa.  Tämä rangaistus sotii ajatusmaailmaani vastaan, enkä tunne tätä toimintatapaa omakseni. En halua että lapsieni tarvitsee koskaan käsitellä tunteitaan yksin, edes sitä paria minuuttia. Olen sitä mieltä että hylkäys se on hetkellinenkin hylkäys, eikä lapsen eristämisellä saavuteta rangaistuksen oleellisinta tarkoitusperää. Itse tykkään tarttua ei toivottuun käytökseen heti, enkä niin että asiaa käsitellään puhumalla vasta minuuttien kuluttua. Lapsen siirtäminen konflikti tilanteesta yksinään toisaalle, mielestäni viestittää lapselle, että tiukan paikan tullen asiaa ei selvitetä, vaan tilanteesta voi häipyä.  Lähteekö jäähymetodilla aikoinaan kasvatettu ihminen ovet paukkuen työpaikan palaverista, koska muut eivät olleet samaa mieltä? Me kasvatamme tulevia aikuisia!

Meidän perheessä ei istuta ”jäähyllä”, eikä  muullakaan tavoin uhkailla tai rangaista lasta eristämällä häntä muusta perheestä. Mielestäni hyvin oleellinen osa lapsen perusturvallisuutta on, että lapsi saa olla lähellä vanhempaa, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Sillä silloin kun lapsi syliäni vähiten ansaitsee, silloin hän sitä eniten tarvitsee. Haluan eristämisrangaistuksen sijaan tukea lasta pohtimaan syytä miksi pikkuveljen lyöminen ei ole oikein. Uskon että pieni lapsi tarvitsee tämän ajatustyön läpikäymisen tueksi vierelleen vanhemman kuka selittää, perustelee ja sanoittaa. Minulla on tapana ytimekkäästi kertoa Adeliinalle tilanne ja sanoittaa hänen tunnetilansa. Kerron että ”sinua harmittaa ja sinä löit. Alexille tuli pipi ja hänellä on tosi paha mieli. Jos haluat koskea veljeen, pussaa mielummin.” Selitän että ketään ei saa lyödä, koska se sattuu.  Eihän ketään lyö Adeliinaakaan. Koitan siis haastaa lasta pohtimaan käytöstään ja ajattelemaan empaattisesti. 
Tunteita saa ja pitää olla. Meillä saa olla turhautunut, vihainen, väsynyt ja kiukkuinen, mutta impulssejaan on opittava hallitsemaan. Kaksivuotias saa tuoda turhautumisensa esille itkemällä ja heittäytymällä maahan huutamaan, mutta ketään ei saa satuttaa, siihen on meillä tässä kohdassa vedetty raja. Toki opastan aina sen suuntaisesti, että kun lapsi on siihen valmis, hän oppii tuomaan turhautumisensa esille muulla tavalla kuin itkupotkuraivareilla. Optimi olisi että kun jokin harmittaa, lapsi itse tulee luokseni ja kertoo miltä hänestä tuntuu. Sitten voimme yhdessä pohtia ratkaisua tilanteeseen, niin että pikkuveljen nahka säästyy, eikä lapsen tarvitse takoa omiakaan ruumiinosiaan lattiaa vasten. 

Kukin vanhempi tekee toki tyylillään, mutta meille ei jäähymetodia ahkerasti käyttävälle telkkarin super-Nannylle ole asiaa. 

Kommentit

Hieman asian vierestä, mutta tuossa kuvassa Adeliina näyttää istuvan sellaisessa asennossa, josta kannattaa opettaa pois. Oma äitini aina muistuttelee siitä, että minulta tuota asentoa piti korjata, kun pienenä istuin tuolla tavalla. Ei tee pitkällä juoksulla hyvää ymmärtääkseni lonkille ja muitakin haittoja siitä taisi olla.

Jäähypenkin sijaan käyttäisin mieluummin nimeä rauhottumissohvaa yms.. Jäähyjä ei kasvattaja-ammattilaisetkaan katso hyvällä.. Mielestäni se on lapsen saattamista häpeään, mikä ei todellakaan ole hyvä asia, yksin jättämisestä puhumattakaan. Kuten itse kirjoitit, asiat ja riidat pitäis puida heti, niin että lapsi ymmärtäisi mistä on kyse. Minulla on kokemusta päiväkodista, jossa lapsi laitettiin jäähylle, ja unohdettiin hänet sitten sinne istumaan. Varsinkaan pienet eivät yksinään kyllä osaa miettiä mitä tuli tehtyä, siksi asiasta olisi hyvä keskustella aikuisen kanssa, vaikka nyt istuen siinä "rauhottumissohvalla".

Mukavaa että teidän lapsilla ja vanhemmilla homma toimii noin 🙂 En itsekään kannata jäähyä että jätetään yksin. Meillä vain neljä vuotias vilkas tapaus ja tulistuu herkästi, siihen auttaa että viedään joskus tilanteesta muualle rauhoittumaan ja joskus jätän jopa hetkeksi "yksin". Mutta jos ollaan kotona ja pieni asunto niin eipä se lapsi kovin kaukana ole; ) Mikään pakko meillä ei ole tietyssä kohtaa kököttää vaan lapsi ihan mielellään siinä purkaa turhautumista. Syliinkin saa välillä ottaa 😉 Ja tunnetta sanoitetaan sitten kun vanhempi huomaa että viesti menee perille eikä huku huudon alle. Kyllä isommalle lapselle mielestäni voi jo opettaa syy seuraus suhteita. Eikä rauhoittumaan pienestä laiteta vaan esim jos toista satuttaa suutuksissaan. Näihin varmaan toimii lelun pois ottaminen ym keinot. Lapsetkin on erilaisia 🙂

En saa kommentoitua puhelimella suoraan vastauksesi alle.
Teillä on vielä pienet lapset, he ovat tuossa iässä vielä rauhallisia. Meidän esikoinen on ollut aina todella voimakas tahtoinen ja eloisa lapsi. Ollaan kyllä sylittelyt, sylittelyt, sun muut käyty läpi ja tuli se piste ettei ne riitä vaan tilanne vaan yltyy, lapsi pyrkii sylistä pois ja huutaa että päästä irti, niin silloin mennään jäähylle jossa hän rauhoittuu huomattavasti paremmin kuin kiljuvana sylissäni, tässä tulee myös se etten tee äitinä lapselleni mitään väkisin, jäähylle hän taas jää istumaan ihan mielellään, eikä pyri pois. Näyttää lapsella olevan samanlainen luonne kuin minulla, jos suututtaa niin on helpompi rauhoittua yksin kuin että toinen hyysää ja yrittää sopia, sopiminen on paljon helpompaa kun on rauhoittunut rauhassa. Jos jäähystä olisi jotain haittaa niin olisivat kyllä siihen neuvolassa puuttuneet.
Vanhempina voidaan olla asioista erimielisyydet, niin paljon kuin vanhempia ja lapsia niin on erilaisia kasvatusperiaatteitakin.
Joku imettää taaperoksi, joku ei lainkaan, joku kulkee kultaista keskitietä ja imettää sen suositellut vuoden, joku käyttää tuttia, joku ei, joku kantaa liinassa, jollekin vauvalle sitteri tai oma peti on paras, joku laittaa pienen vauvan o.aan huoneeseen joku laittaa vasta useamman vuoden ikäisenä, joillakin on perhepeti…niin myös tuo "rankaiseminen", eli keino millä saada lapsi rauhoittumaan on erilainen joka perheessä, kyllä vanhemmat huomaa mikä omaan muksuun tehoaa parhaiten niin kuin aiemmin jo mainitsin.
Mutta näillä mennään, kukin tyylillään! 🙂

Meillä kyllä lapset saa huomiota, Haleja ja Pusuja ja rakkautta, mutta myös jäähyjä.

Annu

Olen itse ollut jo parin vuoden ajan sitä mieltä että jäähypenkki on maailman typerin keksintö, sillä lapset eivät sitä ymmärrä. En sano etteikö se voisi toimia kenellekkään mutta itse en koe sitä sellaisena että tulisin sitä ikinä tulevaisuudessa käyttämään omille lapsilleni. En siis omista lapsia (vielä), mutta olen ollut lastenvahtina muutamissa perheissä ja tällä hetkellä työskentelen päiväkodissa.

Eräässä perheessä jossa olin lastenvahtina, käytettiin jäähypenkkiä juuri tuolla 1min per ikävuosi periaatteella, eikä todellakaan ollut järkevä ratkaisu. Lapsi juoksenteli koko ajan pois paikalta ja kun yritin pitää hetken paikallaan, lapsi sylki naamaani ja huuteli kirosanoja. Lapsi oli siis 4-vuotias…. Ja eikä siinä ollut sitten oikeen mitään tehtävissä. Ei ollut kuitenkaan oma lapsi ja halusin kunnioittaa vanhempien sääntöjä, joka siis oli tuo jäähypenkkirangaistus. Ei siis tuntunut rangaistus hyvin tehoavan….

Viisaita ajatuksia ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että syli on aina avoin erityisesti kun lasta suututtaa, tai hän on tehnyt hölmöyksiä. Itse olen sitä mieltä että jäähypenkin käytössä on otettava ikätaso ja tilanne huomioon. On totta, että kasvatamme aikuisia, ja siksi lasten pitää oppia, että kun tekee väärin, siitä voi tulla seuraus. Puhuminen, tunteiden sanoittaminen ja perustelu tottakai ovat aina ensimmäisenä ja lasta ei pitäisi jättää yksin, paitsi jos hän haluaa olla yksin. Äärimmäisissä tilanteissa, kuten jos jo isommat lapset satuttavat toisiaan, heidän toiminnasta pitäisi seurata rangaistus. Eikö mielestäsi lasten kasvatuksessa voi käyttää mitään rangaistuksia? Itse olen sitä mieltä, että aina ei muu auta.

Mun mielestä jäähypenkki ikä/per minuutti traumatisoi sata kertaa vähemmän kuin se että lapset viedään päiväkotiin alle 3 vuotiaana. Sielä ne ovat yksin ja jo siinå iässä on tehtävä itsenäisesti siirto pärjäämiseen ilman äitiä. Aivan vieraat vanhemmat ovat päivån sielä hoitamassa ja luottamus suhde pitää rakentaa tyhjästä. Jos lapsi minuutiksi laitetaan penkille istumaan ja hiljentymään omassa kodissa turvallisessa ympäristössä niin ei se ketään tee hulluksi.
😉

Huh löyty joku muukin jonka korvaan tuo kommentti särähti. 12 kk elämää vasta opettela kuuluu tehdä itsenäisiä valintoja…ou nou… :/ :/

Normaalia se on, mutta muuten mielipiteesi on hieman kummallinen. On tutkittu, että lapselle on haitallista aloittaa päivähoito alle 3-vuotiaana siitä huolimatta, että joskus se on pakollista. Alle kolmevuotias ei tarvitse vielä ikätovereita tai sosialisoitumista sitä kautta (eikä varsinkaan itsenäistymistä, herranjumala :D) ja tälle on tuhannesti muita parempia vaihtoehtoja kuin päiväkoti. Mutta koska se joillekin on ainoa vaihtoehto, ei auta kuin työntekijänä tehdä parhaansa taatakseen mahdollisimman hyvän päivän pienelle.

T: Toinen päiväkotitäti

Lapsen vieminen päiväkotiin alle 3-vuotiaana on erittäin normaalia: vanhemmilla on työt ja lapsi pääsee sosialisoitumaan muidenkin kanssa. Omasta mielestäni lapsen voi helposti viedä päiväkotiin jo 1-vuotiaana. On nimittäin ihan ok kasvaa itsenäiseksi persoonaksi sen sijaan että jäisi äidin helmaan heilumaan…

T: Päiväkotitäti 1- ja 2-vuotiaiden ryhmässä

Sulla on pari vuotias tyttö, ehkä vielå menettelysi toimii mutta ootappa muutama vuosi kun tyttö tai poika kasvaa.. veikkaan että ajatus maailmasi muuttuu. Enään esikoululaista ei opettajakaan voi ottaa enään syliin ja paijata. 🙂
Vilkas touhuissaan oleva lapsi tarvitsee ottaa sivuun ja että saa tilanteen rauhoittumaan, ei se lapsia traumatisoi. Jos traumatisoi niin samallailla traumatisoi sinun tapasi ottaa syliin lapsi.

Miksi jäähypenkki heti ajatellaab eristämiseksi. Eikö jäähypenkki just ole vanhempien silmien alla eträ pystyy vahtimaan että lapsi siinä istuu ja miettii tekemiään.

"Enään esikoululaista ei opettajakaan voi ottaa enään syliin ja paijata. :)"

Kyllä voi, jos yhtään aidosti lapsista välittää. Aika paska lto, jos ei ota syliin vain siksi, että lapsi on "jo" esikouluikäinen. Ja itse nimenomaan päiväkodissa puhun pois jäähypenkeistä. Todella vilkas lapsi pitää ottaa rauhoittumaan, ettei satuta muita, mutta se ei tarkoita, että pitäisi eristää myös aikuisesta ja laittaa yksin tekoaan miettimään. Lapsi tarvitsee rauhoittuakseen myös aikuista ja aikuisen turvaa hänellekin pelottavassa tilanteessa. Jäähyllä lapsi kyllä rauhoittuu, mutta usein patoaa tunteensa tyylillä "nyt olen rauhoittunut, voinko mennä leikkimään" sen sijaan, että sitä opeteltaisiin käsittelemään. Se, että aikuinen istuu "jäähyn" lapsen kanssa osoittaa lapselle vain, että hänestä välitetään, eikä häntä hylätä minkään tunteen vuoksi yksin. Samalla on silti mahdollista tehdä selväksi, että se, mitä lapsi esim. teki, oli väärin jne.

Pieni lapsi ei mitään ”tekosiaan” siellä jäähyllä mieti. Lapsi kokee päällimmäisenä, että hänet on siirretty erilleen perheestä/leikkikavereista tms. Lapselle ei ole mitenkään loogista, että koska hän pääsee penkistä pois. Lapsi ei ymmärrä käsitettä ”3 minuuttia”. Tottakai jos lapsi on jatkuvasti jäähyillä niin alkaa jo muistamaan, että hetken siinä joutuu istumaan kunnes aikuinen tulee hakemaan. Mutta jos lapsi satunnaisesti joutuu jäähylle, on hänelle täysin sattumanvaraista, että koska aikuinen tulee hakemaan.
Tähän päälle vielä se, että jos lapsi täytyy jäähylle laittaa, niin useimmilla vanhemmilla on siinä vaiheessa ”mennyt hermot”. Eli äiti suuttuu, lapsi joutuu yksin istumaan ja odottamaan, lapsen mielestä ikuisuuden kuluttua, kun äidistä siltä tuntuu, hänet tullaan päästämään pois jäähyltä ja todetaan vaan, että ”Ymmärsitkö nyt mitä olet tehnyt?” Lapsi laitetaan asemaan jossa aikuinen pakottaa hänet olemaan yhtä mieltä asiasta, jota hän ei edes ymmärrä. Lapselle täytyy kertoa ja selittää, että mitä hän on tehnyt ja ETENKIN, että miksi niin ei saa jatkossa toimia. Ilman häpäisemistä ja yksinoloa.
Etenkin kummastuttaa, että kun parempia vaihtoehtoja on käsillä, niin miksi vanhemmat suosivat tätä vanhaa käytäntöä joka on monesti jo todettu tehottomaksi pitkällä aikavälillä. On naurettavaa, että joku luulee, että 1-2 vuotias lapsi jäähypenkillä itsenäisesti pohdiskelee tekojensa vakavuutta 😀 Oivoi…
Terveisin ihminen joka tietää kasvatuspsykologiasta edes jotain.

Ei se jäähypenkki mikään hirveä kasvatustapa ole, mielestäni villille ja riehakkaammalle lapselle erittäinkin soveltuva, että saa rauhoittua ennenkuin keskustellaan asiasta. Jäähyt tuskin kenestäkään tasapainotonta tekevät sen enempää kuin mitkään muutkaan kasvatusmetodit. 20 vuotta sitten itse olen istunut jäähyllä ja saanut remmistäkin, enkä ole katkera tai tasapainoton mitenkään sen enempää kuin muutkaan. Tietysti ruumiillinen kuritus on nykyään laitonta, mikä on tottakai hyvä, mutta silti en koe että lapsuudessani kokemani jäähyt tai selkäänsaaminen olisi jättänyt minuun huonoja arvoja, tapoja tms. Eri perheissä toimii eri metodit, muistetaan tämä eikä leimata ketään. 🙂 Ainiin ja mahtava postaus Eveliina, sai ajattelemaan ja toivottavasti herättää asiallista keskustelua. Hyvää joulunodotusta teidän perheelle. 🙂

Toivottavasti jäähypenkki käsite jää kohta kokonaan pois.

Meillä käytetään jäähypenkkiä ja hyväksi on todettu, tytöllä on suoranäköyhteys vanhempaan joka jäähylle määräsi, eri huoneessa tosin.
Kolmevuotiaasta asti, eli vuoden verran ollaan tätä käytetty, en usko että pienempi lapsi ymmärtäisi tämän tarkoituksen.
Jäähypenkkiä on viimeinen vaihtoehto ja nykyään lapsi rauhoittuu nopeammin kun vain edes mainitsee jäähyn.
Jäähypenkillä lapsi on tosiaan sen minuutin/ikävuosi, joskus vähemmänkin jos rauhoittuu nopeasti, siellä hän saa miettiä tekosiaan ja rauhoittua, sitten vanhempi tulee luo halataan ja kysyn että Ymmärrätkö miksi jouduin jäähylle ja sitten keskustellaan ja sitten taas palataan normaaliin.
Meillä se tosiaan on toiminut, enkä koe että se tekisi hallaa lapselle, 4v neuvolassa tästä oli puhe ja heidänkin mielestä jäähy on ok, kunhan sitä ei pienistä asioista rapsahda, meillä tosiaan viimeinen vaihtoehto, kun mikään muu ei enään auta.
Minä taas olen sitä mieltä että rajat on rakkautta, eikä huonoa käytöstä palkita sylillä, mutta jokainen vanhempi kyllä tunnistaa lapsestaan että milloin on sylin aika ja milloin on aika rauhoittua muilla keinoin.

Annu

Mielipiteitä mielipiteitä… Kaikilla ei näkemys asiasta.. Löytyy myös artikkeleita toisestanäkökulmasta.

Jäähypenkkiä en itsekään käytä, mutta liian riehakkaan, villin ja vauhdikkaan esikoisen voin viedä hetkeksi omaan huoneeseensa leikkimään itsekseen. Tarkoitus on siis rauhoittua ja laskea kieroksia ennen kuin jotain sattuu pienemmille sisatuksille. Huoneesta saa tulla pois(ovi jätetään aina auki), kun lapsi itse kokee rauhoittuneensa. Tämä toimii meillä paremmin kuin hyvin!

Riippuu lapsesta. Jos lapsi on todella aggressiivisella päällä eikä kuuntele, vaikka kuinka yrittäisi kertoa miten äiti ymmärtää kun nyt harmittaa, jäähypenkki on varmasti hyvä menetelmä saada lapsi rauhoittumaan.

Asiasta kukkaruukkuun, mitä teidän koiralle/koirille kuuluu?:)

mä en myöskään hyväksy tuota "vanhanaikasta" jäähyttämistä eli eristämistä toiseen huoneeseen. Sen sijaan voisin käyttää ja mahdollisesti käytän tulevaisuudessa miettimis penkkiä tai nurkkaa joka olisi samassa huoneessa missäminäkin ja näin ollen säilyttäisin lapseen kastekontaktin (ja toisinpäin) koko "Jäähyn" ajan. Tuolille mentäisiin mieluusti rauhoittumaan ennen vahinkoa mutta myös vahingon sattuessa. Mietitään ja sitten jutellaan tilanne läpi. Toki ennen penkille laittamista kerotisin miksi sinne joutuu eli kävisin läpi mitä lapsi teki väärin ja miksi sen takia joutuu miettimään hetkeksi. Mä olen myös sitä mieltä että raivota saa mutta toisia ei satuta koskaan. Kaikki tunteet on sallittuja kunhan ei kehenkään kosketa.

Elviralla myös pikkuhiljaa uhma nostaa kovasti päätään ja pahimman raivarin sattuessa käytän Holding taktiikka eli otan tiukasti (ja turvallisesti) syliin rauhoittumaan, aika nopea ja toimiva juttu eikä ketään satu! 🙂 kun elvira on rauhoittunut sylissä, käymme läpi tunteet ja miksi hän hermostui ja mitä tunnetta hän tunsi. Siis minä kerron, eihän elvira vielä tietenkään osaa sanoittaa tunteitaan mut mä pidän todella tärkeänä että mä kerron ja sanotan vaikkei siitä niin hyötyä vielä olisikaan! 🙂

Entäs jos itse istuu jäähyllä lapsen kanssa, rauhoittumis mielessä? Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että tilanteet tulee aina myös puhua.

Mä käytän joissain tapauksissa vähän erilaista "jäähyä" ollessani töissä. Tai oikeastaan meillä mennään miettimään. Mutta en käytä sitä kovin usein,ainoastaan sellaisilla lapsilla,jotka esim kerta toisensa jälkeen saman aamupäivän aikana satuttavat kaveria. Jos esim kolme kertaa tunnin sisään satuttaa jota kuta, minusta tuntuu,että keskustelu ei riitä,että pitää olla jotain enemmän. Mutta en mä lasta mihinkään yksin laita, jos ollaan ulkona lapsi voi tulla hetkeksi aikuisen kanssa käsikäteen kävelemään tai sisällä olen nostanut tuolin vähän sivuun pois leikeistä, että lapsi jotenkin tajuaa,että tämä ei voi jatkua. Erästä tosi helposti tulistuvaa lasta myös rauhoitti, kun hän sai hetken rauhassa "tasata tunteitaan" ennenkö pystyi selvittämään tilanteen. Mutta ei hänkään ollut missään yksin. Ja ehkä päiväkotia ja kotia ei täysin voi verrata

Nykyäänhän "perinteistä" jäähyä ei edes suositella, ainakaan kasvattajapiireissä. Lapselle pahin mahdollinen rangaistus on eristäminen ryhmästä yksinään ja kuten hyvin kirjoitit, lapsi ei opi siinä mitään vaan jää raukka ihan yksin tunteensa kanssa. Olipa lapsen tunne sitten viha, raivo, suru tai kateus, hän ei sitä yksinään ymmärrä, vaikka kuinka istuisi jäähypenkillä. Luultavasti hän on voinut jopa itse säikähtää käytöstään, tietäähän sitä joskus itsekin, kuinka esim. vihan vallassa tulee sanottua asioita, joita katuu ja häpeää, koska itseään ei täysin hallitse. Miltäpä tämä sama sitten tuntuu lapsesta? Anteeksipyyntökin on usein vain pinttynyt tapa "koska niin nyt vaan kuuluu tehdä".

Joskus lapsi on kuitenkin myös niin tunteensa vallassa, että on syytä siirtyä kauemmas rauhoittumaan ennen kuin aloittaa tilanteen läpikäymisen (tilanne- ja lapsikohtaista). Ei yksin erikseen vaan aikuisen kanssa esimerkiksi pöydän ääreen. Kun lapsi on rauhoittunut eli kykenee ottamaan tietoa vastaan, voidaan vasta varsinaisesti aloittaa tuo sanoittaminen ja muu tärkeä osuus. Ja tällöin on tärkeintä juuri sanoittaa tapahtunut ja tunne sekä hyvin selkeästi ilmaista, että tuntea saa, mutta tunteen vallassa ei saa tehdä asiaa x ja vielä perustella se. Tilanteesta poistuminen ei siis tarkoita tilanteesta pakenemista, koska se kuitenkin käydään läpi ja lopulta käydään vielä pyytämässä anteeksi mieluiten siten, että lapsi ymmärtää tehneensä väärin ja on siitä pahoillaan.

Mielestäni toimit siis oikein hyvin tämän asian kanssa ja se varmasti tuottaa tulosta myöhemmin. (: Itse olen töissä päiväkodissa ja yritän toteuttaa tätä samaa, mutta aika pitkä ja kivinen tiehän se on, kun useimmille (ei kaikille) lapsille tunteiden sanoittaminen on täysin uutta.

Hyvä pointti todellakin.Itselläni ei ole lapsia, mutta opiskelen kasvatusalaa ja olen hoitanut lapsia, joten tämä herätti mielenkiintoni. Oletko miettinyt jäähyä siltä kannalta, jos lapsi on vaikka tosi vauhdikas ja riehakkaalla päällä, että tällöin hänen olisi hyvä rahoittua pari minuuttia siellä penkillä ENNEN kuin sitten ehtii löymään pikkuveljeään? Olen kyllä samaa mieltä, että asia on hyvä selvittää, mikäli on tehnyt väärin, eikä jättää lasta siinä tilanteessa yksin.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.