ÄIDIT
15.11.2017

OLENKO HUONO ÄITI?

OLENKO HUONO ÄITI?

Mun alku äitinä on ollut aika kivinen. Belle syntyi keskosena, kaksi kuukautta etuajassa enkä saannut tai pystynyt antamaan hänelle sellaista hellyyttä ja läheisyyttä mitä olisin halunnut koska Belle joutui jäämään sairaalaan vaikka itse kotiuduin. Tämän jälkeen imettämisessä oli ongelmia. Ensin sen takia että Bellellä oli nenämahaletku ja oli aivan liian heikko imemään rintaa. Sitten yhtäkkiä kotiutumisen jälkeen minulle tuli rintatulehdus ja maito loppui kuin seinään.


Ekat kuukaudet vietimme kotona koska pelkäsin pöpöjä yli kaiken. En uskaltanut viedä pientä Belleä yhtään mihinkään, olin niin vainoharhanen ja käytin niin paljon käsidesiä että kädet olivat ruvilla. Alussa Belleä piti syöttää kolmen tunnin välein ja olin rättiväsynyt. Olisin voinnut olla mukana walking deadissa ilman minkäänlaista maskeerausta.

En syönyt enkä nukkunut, vietin vaan aikaa mun pienen vauvan kanssa sohvalla katsellen netflix sarjoja ja pelkäsin koko ajan että tyttö yhtäkkiä lopettaa hengittämisen. Pikkuhiljaa arki tasaantui, Belle keräsi painoa ja kasvoi kovaa tahtia ja pahimmat pelot olivat jo voitettuja. Sitten erosimme Bellen isän kanssa ja minusta tuli sinkkuäiti, joka hoitaa koko tämän sirkuksen yksin.


Alussa olin itsekäs enkä halunnut luopua Bellestä ollenkaan. Olin sitä mieltä että mitä vähemmän taapasoikeuksia sen paremmin ja tehtiin sopimus jonka mukaan Bellen isä tulisi meille viettämään aikaa Bellen kanssa kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan. Aika nopeasti kuitenkin ymmärsin että 6 tuntia viikossa isänsä kanssa (ja ex miehelleni 6 tuntia oman lapsensa kanssa) oli aivan liian vähän. Olin myös niin väsynyt koska Belle oli saamassa hampaita, joten sovittiin että Belle olisi välillä myös viikonloppuisin isänsä kanssa.

Välillä Belle menee yöksi isänsä luokse koska olen niin rättiväsynyt ja nukun koko sen vuorokauden. Välillä taas Bellen isä haluaa viettää aikaa Bellen kanssa ja silloin minulle saattaa tulla orpo olo ja käyn ulkona ystävien kanssa. Vaikka tiedän että side lapsen ja isän välillä on tärkeä minulle tulee syyllinen olo joka kerta kun olen ilman Belleä. Äidin pitäisi viettää mahdollisimman paljon aikaa oman lapsensa kanssa ja eihän muillakaan äideillä ole ”vapaa aikaa” omista lapsistaan joten miksi minulla olisi.


Neuvolassa sanottiin aika hyvin, että eihän Belle ole hoidossa vaan isänsä kanssa. Silti ihmettelen aina välillä ja kysyn itseltäni että olenko minä huono äiti? kun vietän aikaa joko nukkuen, tehden kotitöitä tai ystävien kanssa ilman lasta. Syyllisyys, asia joka on äideille aina läsnä.

Avainsanat

Kommentit

Hyvä vai huono äiti – mittareita on niin monia, että on vaikea sanoa kuka nyt oikeasti olisi huono äiti. Vaikka itse olet itsesi pahin vihollinen muista kuitenkin, että hyvyyttä on myös pitää kiinni lapsen isäsuhteesta. Ja toisaalta jos tuon kaiken heittäisi toisinpäin voisi tyttösi isä todeta koko ajan olevasan huono isä, koska on niin vähän läsnä lapselleen. Tilanteita on monia ja kaikki on erilaisia. Ainakin minusta teidän tilanteesta välittyy kuitenkin tietynlainen tasapainoisuus ja kunhan lapsi on tyytyväinen on se tärkeämpää, kuin se miltä jommastakummasta vanhemmasta hetkittäin saattaa tuntua 😀 Ihanaa loppuvuotta!

Desire Nyman

Kuin myös ♥️

Nimenomaan tuo syyllisyys. Poikani 11kk on ollut hoidossa mummulla senverran että olen käynyt pari kertaa pikaisesti ruokakaupassa tai pyykkituvassa ja jo siitä tulee joskus syyllisyys ..”että olikohan hänellä tosi kova ikävä..” ja kestiköhän kaupassa nyt liian kauan”..

Meinasin kirjoittaa tän kommentin jo tohon edelliseen postaukseesi:”syitä olla kateellinen sinkkuäidille”. Mun lapset on joka toinen viikonloppu isällään ja rakastan niitä viikonloppuja. 48 tuntia omaa aikaa, yksin omassa kodissa. Sitä ei ydinperheessä juuri koskaan järjestynyt.

Siivoan kodin ja käyn kaupassa jo torstaina, kun muksut on vielä mulla. En halua tuhlata omaa aikaani arjen rutiineihin. Perjantaina käyn töiden jälkeen kuntosalilla ja saunon treenin päälle kiireettä. Illan nautin rauhasta ja hiljaisuudesta ja siistinä pysyneestä kodista. Lauantaina ja sunnuntaina näen yleensä kavereita ja treenaan, löhöilen kotona ja saatan nukkua päiväunet, käyn leffassa tai taidenäyttelyissä. Nautin siitä, ettei ole kiire minnekään eikä kukaan vaadi multa mitään. Voin tehdä just sitä mitä haluan ihan niin pitkään kun haluan.

Muksut on tosiaan isänsä kanssa. He haluavat olla siellä ja nauttivat isänsä seurasta. Minä tarvitsen nuo vapaat viikonloppuni. Niiden voimin jaksan taas olla seuraavat 2 viikkoa kaiken yksin hoitava supermutsi, joka nappaa kopin jokaikisestä jutusta joka hoitamista vaatii.

Desire Nyman

Näinpä juuri! ♥️

Ja nimeomaan, vaikka siivoaisi kämppää putipuhtaaksi tyttöä varten (jottei se tukehdu esim muruihin lattialla tms) tytön ollessa hoidossa, jo siitä tulee olo et tekee jotain väärin kun ei ole tytön kans..

Desire Nyman

Joo, tälleen mullakin on ollut välillä 😅

Mulle on myös tuo syyllinen olo tosi tuttua. Nukkuminen lapsen ollessa isän kanssa tuntuu väärältä. Kavereiden näkeminen ja varsinkin yö poissa tytön luota aiheuttaa syyllisyyttä. Mut oon lukenut, että tää jatkuva kova syyllisyys on myös merkki synnytysmasennuksesta, joka ainakin itellä oli alussa voimakkaana. Nyt tilanne jo paljon parempi. Mulla myös hankala antaa tyttöä ”hoitoon”, vaikka se ei todellakaan tarkoita että se hoidossa olisi, jos oma isä viettää aikaa. Tsemppiä 🙂

Mun lapsi on jokatoisen viikon isällään. Aina on hieman huono omatunto mutta se kuuluu asiaan. Enhän voisi kieltää lapseltani toista vanhempaa, jolla on täysin samat oikeudet olla lapsen kanssa kuin minulla. Ja lapsella on myös oikeus isään. Onneksi näissäkin voidaan joustaa, ja jos ikävä kasvaa liian suureksi, voi lapsi tulla isäviikolla esim yhdeksi yöksi luokseni.
Nauti vain täysillä pienistä omista hetkistäsi!

Desire Nyman

Hyvä että teillä on välit niin hyvät että pystytte sumplia jos ikävä iskee! 🙂 mutta totta toi, että aina tulee vähän huono omatunto ja syyllinen olo ♥️

Jos et antaisi Bellen viettää aikaa isänsä kanssa, voisit aiheuttaa sillä paljon enemmän henkistä tuhoa lapsellesi. Lapsella on oikeus myös toiseen vanhempaan, mikäli toinen turvallinen vanhempi on olemassa. Se, että Belle on isänsä kanssa, ei tarkoita sitä, että sinä hänet hylkäisit.

Myös omalta kannaltasi on tärkeää saada sitä omaa aikaa. Kun olet itse levännyt ja huolehdit omasta hyvinvoinnista, pystyt olemaan paljon parempi ja ennen kaikkea läsnäolevampi vanhempi. Bellen kannalta on varmasti parempi vaihtoehto se että on hyvinvoivat äiti ja isä, jotka jaksavat olla läsnä kuin äiti, joka on väsynyt ja estää lasta näkemästä isäänsä.

Olet hyvä äiti, koska et rajoita lapsesi oikeutta isäänsä ja pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi.

Desire Nyman

♥️♥️

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *