ÄIDIT
15.10.2017

TOIPUMIS PROSESSI ERON JÄLKEEN

TOIPUMIS PROSESSI ERON JÄLKEEN

Papereissa en ole enää naimaton vaan eronnut, sukunimeni muistuttaa minua päivittäin kaatuneesta avioliitosta, mutta mitä mun pääkopan sisällä liikkuu? En väitä että kaikki olisi hyvin, tai että olen ihan fine. En myöskään väitä että tämä prosessi olisi ollut, tai että se edes tällä hetkellä olisi helppo. Kadotin itseni tämän matkan varrella.

Sinä päivänä kun ex mieheni tyhjensi tavarat meidän yhteisestä kodista jotain mun sisällä kuoli. Sinä yönä menin nukkumaan ja seuraavana aamuna kun heräsin minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta kuka minä olin. Tuntui kuin olisin joutunut oppimaan hengittämään uudestaan. Elin jossain ihme koomassa monta kuukautta ja jo raahautuminen suihkuun tai syöminen oli saavutus.

Vaikka aikaa on kulunut ja olen päästänyt irti, en edelleenkään ole täysin varma kuka minä olen. En tiedä mitä minä haluan tai toivon elämältä, enkä ole täysin varma mistä minä tykkään ja mistä en. Elän sellaisessa vaiheessa että joudun selvittämään kuka minä olen ja mitä minä haluan elämältä, koska meitä ei enää ole.


Alussa jouduin oppimaan ihan perusasioita, että aamulla keitän kahvia pelkästään itselleni ja että en enää ota kaksi lautasta astiankaapista. Minä olin se joka jäi meidän taloon missä minua alussa ahdisti ihan hirveästi. Olimme yhdessä tehneet tästä talosta kodin, joka oli täynnä muistoja meidän yhteiseltä matkalta. Otin valokuvat meistä alas seiniltä, maalasin ne seinät missä ex mieheni oli saannut valita värin. Kävin ikeassa monta kertaa ja pistin sisustuksen uuteen uskoon. Erittäin kallis projekti, mutta olo parani. Tämä on nyt pelkästään minun ja Bellen koti.

Pistin kihla ja vihkisormukseni laatikkoon, poltin häämekon ja ostin kasan uusia vaatteita. Olo on tällä hetkellä puhdistunut ja oikeastaan ihan fine. Mutta en edelleenkän tiedä mitä minä haluan elämästä. Tiedän vain että haluan kokeilla uusia asioita. Asioita joita olen ennen väittänyt että en ikinä tee tai kokeile. Olen kehittänyt itselleni jonkinsortin bucketlistin jonka matkalla toivon löytäväni itseäni. Toivon myös että tämän listan jälkeen olisin täysin sinut itseni kanssa ja ehkä jopa valmis jakamaan elämääni jonkun kanssa.

BUCKETLIST
❥ matkustaa Pariisiin & Venetsiaan
❥ pelata tennistä & golfia
❥ olla purjeveneessä
❥ syödä rapuja
❥ oppia laittamaan ruokaa (perusruokia)
❥ muuttaa hiusväriä tai kampausta
❥ käydä laskettelemassa
❥ käydä Lapissa
❥ käydä romanttisilla treffeillä
❥ laulaa karaokea
❥ vaihtaa työpaikkaa
❥ lukea kirjan alusta loppuun
❥ katsoa kokonaisen sarjan putkeen
❥ roadtrip
❥ lomailla asunto autolla/vaunulla
❥ käydä festareilla
❥ lukea kirjan alusta loppuun
❥ istuttaa omenapuun
❥ hankkia kukan, ja hoitaa sitä kuin omaa lasta.
❥ käydä kirkossa
❥ maalata taulun
❥ käydä hieronnassa
❥ käydä risteilyllä
❥ järkätä juhlat kotona
❥ pelata krikettiä
❥ kokeilla tinderiä
❥ pelata monopolia & aliasta
❥ paintball
❥ käydä kalassa
❥ antaa exälle anteeksi
❥ ostaa uusia alusvaatteita
❥ olla ilman puhelinta kokonaisen vuorokauden
❥ käydä lätkä ottelussa

Miten te pääsitte yli erosta? Ja jos teillä on lisää ehdotuksia mun bucketlistiin niin ehdottakaahan kommentti kentässä ♥️.

Avainsanat

Kommentit

Kum tulet Lappiin, olisi ihana tavata. Olet kirjoituksillasi ja videoillasi liikuttanut minua syvästi.

Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi <3.

Itselleni terapiaa oli myös laittaa ylös kaikki todella ärsyttävät piirteet ex-poikaystävästä…ja siitä listasta tuli yllättävän pitkä😊Ja kun muistat sen että sulle on luvassa vielä jotain paljon parempaa, sä selviät tästä kyllä! Oot nuori, kaunis ja fiksu, varmasti sun oven takana kuolaa jo liuta miehiä…

Hei,
Kiitos blogistasi, se on mahtava!

Avioeroni alkoi helmikuussa 2017 kun muutin lapsiemme kanssa pois. Toukokuussa 2017 jätin eropaperit ja nyt on enää muutama viikko jäljellä, niin tuomarin nuija kopsauttaa tämän asian päätökseen.

Aluksi itkin aika paljon. Illalla myöhään, aamuisin bussissa. En halunnut lasten näkevän itkemistäni.

Kuuntelin myös paljon teema-biisejä. Mun eron soittolista:
Tina Turner- when the heartache is over. Ekat 2kk vakuuttelua itselle, että kyllä tästä toipuu.
Anouk – Nobodys wife
Kate Perry – Roar
seuraavat 2kk. Vihaa ja yksin pärjäämistä.
Pauli Hanhiniemi – Muutkin mokaa
Anteeksi anto itselle, n 2kk
Abba/Ville Valo Knowing me, knowing you
Eli hyväksynnän vaihe.

Tsemppia! Aika auttaa…
Hyvä myös toi bucket list. Ehkä teen sellaisen itsellenikin.

Precis vad jag behövde läsa just nu när jag själv går igenom en separation. Skall försöka göra mitt nya hem till mitt eget och nu är det dags att fundera på vad jag egentligen vill med mitt liv, nu när jag inte mera har en partner att dela allting med. Spännande och skrämmande!

Desire Nyman

Kämpa på! ♥️ om en tid kommer allting att se ljusare ut, det finns sina fördelar också me att va ”ensam” vetdu. Att få vakna upp på morgånen å fundera ”va vill JAG göra idag”, de kan va ganska najs de också 😘

Mä ite ainakin uppoudun nyt töihin ja haalin itselleni paljon erilaisia projekteja. Kun erosta on vasta muutama kuukausi, niin enää ystävien kans päivittäinen treffailukaan ei maistu, vaan enempikin nappaa sellainen tekeminen, missä saa jotain muuta ajateltavaa. Käyn terapiassa ja lisäksi tapailen uutta miestä, mikä saa kyllä jäädä, sillä ei oo mun makuun, eikä aikakaan ehkä mikään parhain 😀 liika ajattelu ei oo hyvästä vaikka sitä ajatustyötä pitää tehdä kuitenkin riittävästi. Tsemppiä eroon ❤️ Koita jaksella! Onneks oot edelleen mitä mainion äiti sun tyttärelle ja aina.

Desire Nyman

Kiva kuulla että sinäkin olet toipumassa, ja just toi et uppoutuu johonki on hyvä 🙂 ja ”laastari” ei myöskään ole huono idea 😀 kiitos ja tsemppiä sinnekin ❤

En ole kokenut avieroa, mutta tavallisen eron. Eihän siinä muu auttanut oikeasti kuin aika ja itsensä hemmottelu ❤

Desire Nyman

Juuri näin! ❤

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *