SYNNYTYS
28.2.2017

TOIPUMINEN SEKTIOSTA

TOIPUMINEN SEKTIOSTA

Taustatietoa: Mulle tehtiin kiireellinen hätäsektio 23.1 raskausviikoilla 32+5 koska istukkani repesi. Koska kyseessä oli hätätapaus minut nukutettiin, joten itse toimenpiteestä en tiedä sen enempiä tarkkoja yksityiskohtia. Vaikka kyseessä oli hätäsektio mulle tehtiin bikiniviilto ja laitettiin sulavat tikit. Veritulppariskin takia mulle määrättiin 10 päivän klexane kuuri, kerkesin saamaan 5 pistosta sairaalassa ja 5 piikkiä pistin sitten itse kotona.

HERÄÄMÖ: Heräsin aika tokkuraisena enkä tuntenut mitään kipuja tms. koska mulle oli annettu morfiinia. Koska minut leikattiin Porvoossa vaikka heillä ei enää ole synnytysosastoa odotin siirtoa ambulanssilla naistenklinikalle. Ennen siirtoa pumpattiin lisää kipulääkkeitä suoneen ja sain myös jonkun kipulääkkeen joka pistettiin lihakseen. Mulle annettiin myös oksitosiinia ja misoprostolia koska kohtu oli supistunut huonosti. Ennen leikkausta hemoglobiini oli 97 ja leikkauksen jälkeen 70, eli sain myös verta. Kysyttiin jos olin valmiina siirtymään naikkarille ja tilattiin ambulanssi.

NAISTENKLINIKALLA: Sain vaatteita (kyllä, siirron aikana mulla oli pelkkä peitto päällä) ja lisää kipulääkkeitä. Sektion jälkeen on pakollista makaa vähintään 6 tuntia, eli odoteltiin että päästäisiin kattoo Kirppua lastenklinikalle ja sillä aikaa multa poistettiin kanyylit, mutta katetri annettiin olla. Nouseminen sängystä oli oikea operaatio, varovaisesti piti kääntyä kyljelle ja sitten nostaa sänkyä istuma asentoon. Siinä sitten istuin hetken ja keräsin itseäni ja nousin seisomaan. Siinä kohtaa luulin jo että koko vatsa repeää, mutta pystyin varovaisesti ottamaan 2-3 askelta ja hyppäämään rullatuoliin. Jaksoin istua Kirpun luonna noin tunnin ja sitten mentiin takas sänkyyn. Yöllä mulla oli melko paljon jälkivuotoa ja sairaanhoitaja sitten vaihtoi mulle siteen.

EKA AAMU: oli yhtä helvettiä. Sain lisää kipulääkkeitä ja katetri poistettiin, eli välillä piti nousta vessaan ja kävely oli sellaista ankkamaista slow motionia. Illalla Kirpun isä auttoi minut pikasuihkuun mutta en jaksanut pestä hiuksia ja pelotti muutenkin nostaa käsiä ylös. Vatsa oli sellainen löllö ja tosi turvonnut vielä ja olo muutenkin tosi hehkeä. Nukkuminen kyljellään ei onnistunut koska kipu oli sen verran kova, makasin siis selälläni.

TOKA PÄIVÄ: Yritin reippaana kävellä aamupalalle ja yhtäkkiä jälkivuotoa tuli niin reippaasti että sitä valui jalkoja pitkin ja meinasin pyörtyä. Vatsa oli tosi kipeä ja poistettiin haavateippi, todettiin että haava on tosi siisti mutta ultrataan vielä varmuuden vuoksi ja kaikki oli OK. Sen jälkeen multa mitattiin hemoglobiini joka oli laskenut alle 70 ja yritettiin ottaa verinäyte että he pystyisivät tilaamaan mulle verta, siitä syntyi sitten kunnon show koska verta ei millään meinannut tulla ja vaihdettiin neuloja ja hoitajaa. Yrityksellä 7 onnistuttiin ja tilattiin verta jonka jälkeen kanyylia yritettiin laittaa yli puolisen tuntia. Sain 2 pussia verta ja olo koheni mutta haava oli vielä senverran kipeä että vedin vahvoja kipulääkkeitä. 

3 PÄIVÄ: olo oli jo paljon parempi, käveleminen, istuminen ja nukkuminen kyljellä onnistui hyvin. Söin edelleenkin kipulääkkeitä 3 x panadol 1mg ja buranaa mutta ei mitään vahvempia opiaatteja. Uskalsin itse käydä suihkussa ja pesin jopa hiukset. Päätettiin että pääsisin kotiin seuraavana päivänä.

4 PÄIVÄ: pääsin kotiin, automatka meni yllättävän hyvin ja illalla pystyin jopa kävelemään rappusissa. Vedin vielä kotonakin 3 x 1mg Panadolia joka poisti kivut melkein kokonaan. Sen jälkeen istuin autossa yli 2 tuntia joka päivä kun mentiin Kirppua katsomaan ja liikuin muutenkin aika paljon enkä tuntenut mitään kipuja. 

PAINO & KROPPA: ennen raskautta painoin 53kg ja raskauskiloja kerkesi kertyä 7kg. Viikko synnytyksen jälkeen paino oli tippunut aika reilusti, jopa alle ”normi painon” ja tällä hetkellä painan 50kg. Viikko synnytyksen jälkeen sain ”vanhat” farkut jalkaan, eli mitään välivaatteita en ole joutunut käyttämään. Vatsa oli sellainen turvonnut ja lörppö 2 viikkoa, mutta vetäytyi sitten kasaan ja on nyt 5 viikkoa sektion jälkeen melkein samanlainen kun ennen raskautta. Raskausarpia en kerennyt saamaan. Raskaudesta ei siis jäännyt muita muistoja kuin hormooniaknen arvet ja erittäin siisti ja huomaamaton arpi. Yllä kuva 5 viikkoa sektion jälkeen.

Itse sektiosta ei jäännyt meikäläiselle mitään traumoja, periaatteessa oli ihan tavallinen leikkaus ja toipuminen kestää sen 1-2 viikkoa. Ei se alatie synnytyskään mitään herkkua ole (mitä nyt olen toisilta kuullut, heh) ja jos synnyttäisin uudestaan haluaisin luultavasti suunnitellun sektion. Ainoa asia joka sektiossa ärsyttää on muitten mielipiteet kuten esim. Olet niin onnekas kun et joutunu synnyttämään tai Ethän sä oo synnyttäny mutta ainahan ihmisillä on mielipiteitä. Eli jos sulle ollaan tekemässä sektiota, älä turhaan pelkää, hyvin se menee ja toipuminenkin menee yllättävän nopeasti.

Avainsanat

Kommentit

Kannattaa ehkä harkita muokkaavansa tota kuvaa niin, ettei henkilötunnus ym. näy. Yllättävän paljon nykyään saa tehtyä pelkällä nimellä ja hlötunnuksella hallaa toiselle. Toki oma asia, jos ei semmoiset haittaa. 🙂 tän kommentin voit poistaa kyllä. 🙂

Hyvin oletkin palautunut! En mitenkään lämmöllä muistele oman sektion jälkeisiä viikkoja 😀 Ja kiva, että hätäsektiosta huolimatta on noin huomaamaton arpi, vaikka se toisaalta pieni asia noissa mittasuhteissa onkin.. Ei muuten kannata hämmästyä, jos sektioarpi ja ympäröivä alue tuntuu pitkään tunnottomalta, itselläni on vieläkin tunnoton näin 1,5 vuoden jälkeen – siitä ei lääkärit osanneet varoittaa ainakaan minua 🙂

Kiitos, itekki hämmästyin miten nopeesti kroppa palautu, varsinkin vatsa MUTTA enhän mä pystyny syömään mitään koko raskauden aikana, sekin saattaa vaikuttaa asiaan 😆 joo, sanottiin naikkarillakin et välillä hätäsektion arvet on aika hurjan näkösiä 😅 ja tosiaan on tunnoton 😮 mä en oo viittiny hiplailla, mutta nyt kun mainitsit 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *