VAUVAT
29.1.2017

KIIREELLINEN HÄTÄSEKTIO

KIIREELLINEN HÄTÄSEKTIO

Viimeviikon maanantaina kävin päivystyksessä koska minulla oli viiltäviä alavatsakipuja. Ultrattiin ja sanottiin että vauva painaa päälle huonosti ja se aiheuttaa kipua, eli kotiin ja panadolia 3 x 1g vuorokaudessa sekä uusi aika tarkastukseen viikon päästä, 23 tammikuuta kello 12:30. Aamulla ennen kun lähdin ajelemaan sairaalaan päin olo oli ”yhtä paska kuin tähänkin asti”. En löytänyt sairaalan läheltä parkkipaikkaa, vaan jouduin jättämään auton noin 500m sairaalasta, hyppäs ulos autosta ja luulin että kusin housuihin.

Reippaasti kävelin sairaalaan ja toivon että olisi kyse jostain valkovuodosta tms. Pääsin sisään sairaalaan hissiin, katselin peiliin ja harmaat lökärit oli täynnä verta. Siin vaihees rupes jo iskee paniikki ja tajukin meinas lähtee. Suoraan äitiyspolin ilmoittautumis luukulle: luulen et meillä on hätätilanne. Sieltä pääsin käyrille, vauvan sydänäänet oli ihan ok mutta verta tuli valumalla. Sitten lääkärille ja ultraan, missä todettiin että selkeä hematooma ja ablaatio, jonka jälkeen lääkäri sanoi että ”olen erittäin pahoillani, mutta joudun leikkaamaan sinut täällä, ja nyt, muuten sinä sekä vauva voitte olla vaarassa”. Me ei siis keretä helsinkiin, vaan leikataan Porvoossa, vaikka synnytysosasto otettiin pois joulukuussa. Hoitajat sitten siinä ihmetteli että ”no kuka leikkaa ja missä?!” ja lääkäri vastasi niille et ”No minä! Ei tässä muita näy, en mä uskalla lähettää Helsinkiin!”. Lääkäri soitti jonnekin ja pyysi leikkauslupaa.

Sen jälkeen kaikki oli yhtä hullun myllyä. Lääkärin tutkimushuoneeseen tuotiin sänky, vedettiin kaikki vaatteet pois, annetiin kortisonipiikki (vauvan keuhkojen kypsyttämiseen), pistettiin antibiootti ja tippa, otettiin verikokeita ja kuskattiin hirveellä kiireellä leikkaussaliin. Kerkesin vaatia nukutuksen siinä itkun ja paniikin keskellä jonka onneksi sain. Leikkaussali oli täynnä ihmisiä, itkin hysteerisesti, tärisin niin paljon että kanyylin sekä katetrin laittaminen oli melkein mahotonta (katetria yritettiin laittaa 3 kertaa ja lupaus siitä että prosessi olisi kivuton on pelkkää paskaa). Muistan miten nukutusaine kirveli niin maan perkeleesti ja sitten nukahdin.

Heräsin 2 aikaan, morfiinin vaikutuksen takia pysyin suhteellisen rauhallisena. Lääkäri joka minua leikkasi tuli kertomaan että leikkaus meni hyvin, vauva on helsingissä ja hänen voinnistaan hän ei tiedä sen enempää. Hän oli ilmoittanut vauvan isälle että tehtiin hätäsektio ja vauva on helsingissä ja vaimo Porvoossa, menossa helsinkiin kunhan vointi sallii. Voitte varmaan arvata että miekkoselleki iski pieni paniikki siinä vaiheessa. Mulle tuotiin mun puhelin ja kysyin mieheltäni miksi minua leikattiin, mikä tämä ablaatio oli? ”Luulen että sun istukka repes.” Makasin heräämössä parisen tuntia ja minulle tankattiin verta sekä kipulääkkeitä. Sitten tilattiin kyyti ja pääsin ambulanssilla naistenklinikalle. 

Naistenklinikalla sain sitten vihdoin vaatteita, koska muthan leikattiin alasti ja tuotiin Helsinkiin sitten pelkästään peittoihin käärittynä. Lapsen isä saapui paikalle ja vollotin et ollaan huonoja vanhempia koska kumpikaan meistä ei ollut läsnä synnytyksen aikana ja miten pahoillani olin kun en tajunnut ilmoittaa hänelle mitään ennen leikkausta. Saimme numeron lastenklinikalle missä Kirppu oli, sieltä kerrottiin että tyttö on tosi reipas ja painaa 2340g ja hengittää itse. Tankattiin mulle lisää kipulääkkeitä, hyppäsin rullatuoliin ja miekkonen kärräs mut lastenklinikalle missä saatiin nähdä meidän pikkunen ensimmäistä kertaa ja olihan sekin aika liikuttava kokemus kun sain pitää kirpun sylissä hetken ❤️. Sit takas sänkyyn lepäämään.

Ennen raskautta sanoin että haluan lapsen joka syntyy tammikuussa, raskauden aikana valitin että haluan synnyttää Porvoossa ja yritin saada sektion mutta pelästyin koska ”sektion aikana ollaan hereillä, nukutus ei ole vaihtoehto”. Periaatteessa sain kaiken minkä tilasin, mutta silti väittäisin että synnytyskokemukseni ei ollut millään tavalla mukava kokemus. Suojelusenkelini ansaitsee lomaa tämän jälkeen, miten voikaan olla niin hyvä säkä että istukka repee just sairaalan parkkipaikalla!

Selvittiin molemmat hengissä koska meillä oli aivan käsittämättömän hyvä tuuri. Oltiin just oikealla paikalla oikeeseen aikaan. Suurkiitokset lääkärille Päivi Galambosi, joka nopeasti uskalsi toimia eikä lähettänyt meitä eteenpäin, vaikka näin olisi ilmeisesti pitänyt tehdä ”sääntöjen mukaan”. Toipuminen sektiosta on hidasta ja kivuliasta, eikä keskosen saaminen ole helppoa, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja ollaan molemmat toipumassa ❤️.

Avainsanat

Kommentit

Tästä tuli vähän mieleen oma synnytyskokemukseni, vaikka tuo sinun oli kyllä aika paljon vauhdikkaampi. Vauva syntyi viikko ennen laskettua aikaa, äkillisen raskausmyrkytyksen ja istukan repeämisen vuoksi… Sinä päivänä kun vauva syntyi alkoi supistukset aamu 6 ja jatkuivat tauotta ”kestosupistuksena” 2 asti päivällä kunnes vauva syntyi. Vuodin myös aika paljon verta ennen ja synnytyksen aikana. Minulle tehtiin kiireellinen sektio ja aika viime tipassa. Jälkeenpäin olen miettinyt mitä oireita minulla oli ja olisiko tämän voinut huomata aiemmin. Mainitsit jossain muualla blogissa muistaakseni, että vatsasi oli joskus kivikova. Minullakin oli sama juttu, mutta silloin en tajunnut sen liittyvän istukkaan. Olin myös tosi turvonnut ja verenpaineet oli nousseet, tosin ei riittävästi että olisi diagnosoitu raskausmyrkytys. Pidin tätä tosi outona, koska etenkin turvotus oli aivan jäätävää, mutta ajattelin että raskauteen vaan kuuluu näitä vaivoja.. Oli hyvä kun törmäsin tähän kirjoitukseen. Kokemuksesi oli kyllä rankempi, mutta pystyn jollain tapaa samaistumaan tähän. Kauan jouduit olemaan sairaalassa sektion jälkeen?

Desire Nyman

Hui hirveetä, onneksi kaikki meni hyvin! 😨 mulla oli vatsankovettumisia pari viikkoa ennen synnytystä ja muistan että viikkoa ennen synnytystä kun menin naistenpolille tämän takia ne ihmetteli että ”miksiköhän tää vatsa on ihan kivenkova?” Mut ei sitte ymmärtäny muuta tehä kuin heittää käyrille. No sitten sektiopäivänä Porvoossa oli toinen lääkäri joka muuten Helsingin aavassa töissä (väittäisin että oli parempi lääkäri kuin edellinen) ja se sano heti kun laittoi kädet mun vatsalle että NYT ON KIIRE. Ja epäili samantien tota istukan repeämää. Mutta mulla lukee synnytyskertomuksessa ”istukka AINAKIN osittain irti”, joten en sitten tiiä. Mähän sain vaan ton raportin sitte, ennen sektiota ne ei kerenny selittää mikä tilanne oli ja sektion jälkee olin aika sekasin 😀 pääsin naistenklinikalle maanantai iltana ja perjantaina pääsin kotiin 🙂

Hui, olipa vauhdikas tarina. Omani lähti syntymään 35+6 lapsivettä lirutellen, mutta sitten kului kuitenkin pari päivää itse syntymään, joten mieli ehti hommaan mukaan. Tuossa on kyllä varmaan pää aika pyörällä ja voi olla, että kunnolla saa sitten jäsenneltyä asiaa vasta aikojen päästä. Tarjottiinko mitään keskustelumahdollisuutta tuosta hätäsektiosta ja tapahtumista? Onneksi olette molemmat kunnossa. Hienosti oli vauva ehtinyt painoa keräämään. 🙂 <3 Kaikkea hyvää jatkoon! Onneksi Suomessa on usein lopulta tosi hyvä hoito tuollaisissa akuuteissa tilanteissa.

heidisusanna
http://viivyvierellain.blogspot.fi/

Tarjottiin apua joo, mutta ehkä parempi silleen että meni niin hirveellä vauhdilla, ei sitä kerenny oikeen reagoimaan mitenkään 😀 näin jälkeenpäin tuntuu kyllä aika hurjalta et oli oikeesti minuuteista kiinni. Onneksi sain nukutuksen niin synnytyksestä ei oikein jäänny minkäänlaista muistoa ja naistenklinikalla ja teholla oli aivan mahtava henkilökunta! 🙂

Leikkassalihoitajana tulen tähän vain kommentoimaan, että hätätilanteissa nukutetaan aina. Selkäydinpuudutus vie suhteessa aika paljon kuitenkin aikaa ja tässäkin kun oikea hätä on ollut, niin nukutus on ainoa vaihtoehto. Onneksi teillä on nyt kaikki hyvin ❤ Voimia toipumiseen ja tulevaan!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *