Raskaus
13.1.2017

RASKAUSVIIKKO 33

RASKAUSVIIKKO 33

Olen ollut raskaana 226 päivää ja vielä olisi 54 päivää matkaa jäljellä. Olen siis ollut niin sanotusti oksennustaudissa yli puoli vuotta. Se on kieltämättä vaikuttanut kehoon, pääkoppaan sekä elämäntapoihin aika paljon. Miltäköhän musta tuntuu synnytyksen jälkeen, kun tämä urakka on ohi enkä enää toivon mukaan oksenna päivittäin? Luulen ja toivon että kaikki raskauden tuomat ongelmat häviävät synnytyksen jälkeen ja luulen että musta tulee taas positiivinen ihminen. Nyt olen väkisinkin joutunut elämään kuplassa, päivä kerrallaan.

Viimeinen raskauskolmannes on tuonnut mukanaan enemmän ongelmia ja vastoinkäymisiä kuten liitoskivut (näistä avauduin jo aikaisemmin, ne ansaitsivat mielestäni ihan oman postauksen koska niin perseestä ovat) sekä supistuksia. Vatsa kasvaa tietysti enkä enää näe jalkojani, enkä pysty pukemaan kenkiä tai housuja kiroilematta. Mutta minulla on ilo kertoa että hormooni akne on rauhoittunut! Uusia finnejä ei tule mutta naamassa on vielä arpia, koska niitä finnejähän ei saisi hiplata mutta … Hiukset, ripset ja kynnet kasvavat ihan hurjaa vauhtia. En ole värjännyt hiuksia koko raskauden aikana ja huomasin eilen että juurikasvua löytyy ihan mukavasti.

Suonenvedot vaivat edelleen öisin, verta tulee nenästä melkein päivittäin ja väsymys on jotain aivan järkyttävää. Väsymykseen vaikuttaa varmaan myös mun kipulääkkeet jotka joudun popsimaan liitoskivujen takia. Onneksi maalivivaan ei enää ole pitkä matka. Neuvolassa mitattiin SF mitta joka oli normaali, koska lapsihan ottaa sen minkä tarvitsee. Painoa on tullut lisää 7kg koko raskauden aikana ja jostain luin että normi olisi 8-15kg eli vaikka oksennan päivittäin olen ihan normien sisällä. 

Lastenhuone on viittä vaille valmis, saatte nähdä sen heti kun jaksan napsia siitä kuvia. Alkuraskaudessa manasin että ei mitään pinkkiä vaan valkoista ja harmaata.. no, löytyy sieltä aika paljon vaaleanpunaisia prinsessa juttuja koska äiti taisi vähän innostua. Niin jännästi se mieli vaan muuttu. Nämä raskaus hormoonit (ja tietty väsymys, kivut sekä ahdistus) ovat pistäneet mun pääkopan aivan sekasin, ihan siihen pisteesen et en enää tunnista itseäni. Asioita jotka ovat tänään aivan selkeitä eivät ole sitä enää huomenna, joka asiasta pitää stressata, aamulla itken koska koko maailma kaatuu ja musta tulee varmasti aivan hirveä äiti, päivällä taas saatan olla onnen kukkuloilla koska hei musta tulee äiti ja se on aivan ihanaa.

Synnytys ei enää pelota samalla tavalla kuin ennen. Kyllähän ne lääkärit osaavat hommansa ja saavat sen lapsen ulos sieltä. Heräsi jopa sellainen pieni toive ajattelu että mitä jos pystyisin unohtamaan koko odotusajan heti synnytyksen jälkeen. Jos pystyisin näkemään sen sillä tavalla että oon vaan ollu autopilootilla ja mun elämästä puuttuu 9 kuukautta. Voisin periaatteessa jatkaa siitä mistä jäin ilman katkeruutta. Tämähän on ihan toive ajattelua vaan ja varmasti kaukana todellisuudesta, mutta silti.

Ennen tätä raskautta halusin 3 tai 4 lasta. Toivon siis että raskausaika sekä synnytys unohtuisi, muuten jää kyllä suunnitelmat toteuttamatta. Jokainen raskaus on erilainen, eli pientä toivoa on että sitten seuraavalla kerralla menisi paremmin. Raskaus on niin mullistava juttu, eikä sitä ikinä tiedä minkälaista odotusaikaa on luvassa. Joko ollaan onnen kukkuloilla ja käytetään niitä pinterestissä näkyviä mamma asuja, tai sit se vetää ihan jalat alta ja se on yhtä helvettiä, tai sit olo ei muutu mitenkään.. 

Ollaan naurettu että syntyvien vauvojen määrä laskisi varmaan aika radikaalisti jos miehet joutuisivat käymään tämän läpi. Mutta se on ainaki varma asia, että koko raskauden on varmasti suunnitellut mies. Naiset eivät ikinä tekisi tästä niin vaikeeta. Jos nainen olisi ollut mukana suunnittelu vaiheessa ei olisi mitään raskausarpia, synnytyskipuja, roikkuvia tissejä, raskauskiloja.. Eli sinä mies joka olet toiminut lisääntymisen insinöörinä, olen pettynyt sinuun.

Avainsanat

Kommentit

Harmar de dig att du tog dendär JN tatueringen nu när det endå tog slut mellan er?

Jag ha int äns fundera på saken härtills när de ha vari så mycke annat, men int egentligen 🙂 Han ha haft (o kommer allti att ha) en helt speciell plats i mitt liv å jag ångrar absolut int vårt förhållande fast tilanteen just nu e va den e 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *