PARISUHDE
6.12.2016

YKSIN ODOTUSAIKANA

YKSIN ODOTUSAIKANA

Kun rupesin odottamaan meidän tulevaa tyttövauvaa olin avioliitossa ja elin siinä uskossa että mieheni olisi vieressäni ja menossa mukana koko raskausajan ja loppuelämäni. Olihan se, ensimmäiset 3 kuukautta. Sitten hän löi hanskat tiskiin ja muutti äitinsä luokse, eikä ole ollut kiinnostunut korjaamaan parisuhdetta sen jälkeen. Olen selvinnyt yksin 3,5 kuukautta ja minulla on elämä yksinhuoltajana edessäni. Tässä vaiheessa väitän siis tietäväni vähän miltä tuntuu olla yksin odotusaikana.

Eli mitä odottaa – kun odotat yksin? Puolisoni ei ole ikinä osallistunut neuvolakäynteihin. Odotustilassa olen tähän asti aina ollut ainoa joka saapuu yksin. Joka neuvolakäynnissä kysyttiin missä puolisoni on, miksi hän ei ota kalenteristaan aikaa saapua paikalle ja käynnin lopussa korosteltiin miten hän on ”erittäin tervetullut mukaan”. Sinun tietoihisi myös kirjataan ylös että olet saapunut neuvolaan ilman puolisoa. Jokainen opas jonka neuvolasta saat on tarkoitettu pariskunnille kuten esim meille tulee vauva ja niisä puhutaan jatkuvasti puolison tuesta, miten tärkeä se on ja mitä puolison kannattaisi tehdä ja suhtautua.

Ultrassa sekä naistenpolilla joudut luultavasti taas istumaan yksin pariskuntien ympäröimänä. Kuuntelet sivusta miten tulevat isät kyselevät jos heidän puolisolla on jano, tai kipuja, tai nälkä tms ja näet miten he pitävät toisiaan kädestä kiinni. Sydän särkyy ja olet katkera, missä se minun tuki on? Joka kerta lääkäri/kätilö on kysynyt minulta jos me vielä ”odotellaan isää vai aloitetaanko”. Tulevan isän osallistuminen vaikuttaisi siis olevan melkeinpä itsestäänselvyys. Jos sinulla on tukihenkilö mukana lääkärissä häntä pyydetään nätisti odottamaan ulkopuolella. Kun saat kutsun synnytysvalmennukseen tai tutustumis kierrokselle synnärille tekstissä lukee selkeästi se sydäntä riipaiseva puoliso on myös erittäin tervetullut mukaan.

Itse tein sen virheen että osallistuin raskaus yoogaan, koska oletin että yooga on enemmän tulevien äitien ja naisten juttu enkä osannut odottaa salin täynnä pareja. Kaikki liikkeet olivat suunniteltuja nimenomaan pareille ja vetäjä sitten antoi minulle toisia liikkeitä ja rohkaisi ”tekemään ihan itse vaan, kun nyt saavuit ilman puolisoa” mutta ottamaan mallia muilta jos sitten kotosalla voin tehdä yhdessä puolison kanssa. Välillä tällaisissa tilanteissa tekisi mieli vetää itkupotku raivarit ja huuta että minä olen yksin, minulle tulee vauva ja olen ilman puolisoa! Pitää kuitenkin muistaa että sinusta tulee äiti, sinulla on oikeus olla ylpeä ja sinullakin on oikeuksia, joudut vaan itse muokkaamaan elämääsi vähän, koska olet ilman sitä niin usein mainittua puolisoa.

Neuvolan oppaissa sanotaan että miehen tulee hemmotella odottavaa äitiä, koska hän tekee ison urakan sinun tulevan lapsen eteen 9 kuukautta. Jos olet yksin teet yhtä ison urakan, mutta puolisosi ei ole siinä hemmottelemassa tai edes arvostamassa sitä. Joudut siis itse hemmottelemaan itseäsi. Mene kosmetologille tai kampaajalle, pyydä ystäviä ulos syömään niin et tarvitse itse laittaa ruokaa, hanki siivooja, osta uusia vaatteita tai mitä ikinä nyt saa sinut paremmalle tuulelle. Tiedän miten paljon sinua vituttaa että pitää itse hemmotella itseäni kun sitä ”puolisoa” ei kiinnosta vittuakaan mutta ei se yksin kotona köllääminenkään tuo sinulle parempaa mieltä. 

Varaudu siihen että joudut tekemään kaikki vauvaan liittyvät hankinnat itse. Tuleva isä (puoliso joka ei ole kuvioissa) työntää luultavimmin koko tämän vastuun sinun harteillesi. Sinä joudut siis myös maksumieheksi ja se lapsen syntymän jälkeen tuleva elatusapu ei auta tähän hätään. Yritä kuitenkin nähdä ne positiivisetkin asiat; saat valita kaiken itse, kysymättä ”puolison” mielipidettä. Tähän samaan kategoriaan kuuluu myös vauvan nimi. Sinä saat itse valita vauvallesi sopivan nimen, sekä kumman sukunimen hänelle annetaan. Tästä meillä on jo ennen ollut kädenvääntöä, no eipä ole enää kun se puoliso poistui kuvioista.

Synnytys on ollut minulle alusta lähtien pelottava asia ja tässä vaiheessa oikeastaan aivan hirvittävä koska joudun synnyttämään ilman puolisoa. En kuitenkaan halua synnyttää yksin joten synnytykseen on otettava joku tukihenkilö mukaan. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä sellaista pientä seikkaa että puolisoltasi olisit voinnut vaatia saapumista paikalle vaikka hänellä olisikin ollut muita menoja, koska vauvahan on teidän yhteinen ja se tärkein asia maailmassa, mutta tukihenkilöltä et. Heillä saattaa oikeasti olla duunivuoro tai muita menoja. Puolisosi saisi aivan varmasti vapaapäivän työstä, mutta tukihenkilöillä ei ole tällaisia oikeuksia. Jos olet hukassa tämän asian kanssa on myös olemassa doulia.

Sairaalasta kannattaa etukäteen kysellä minkälaisia oikeuksia tukihenkilöillä on. Järkytys oli suuri kun sain tietää että synnärillä heillä siis ei ole samat oikeudet kuin vauvan isällä. Vain isät saavat jäädä osastolle yöksi, vain isät saavat ruokaa ja vain isät saavat tulla ja mennä miten haluavat, muille on tietyt vierailuajat joka yleensä on sen 1 tunnin päivästä. Perhehuoneen hankkiminen ei tähän auta – koska pelkästään pariskunnat voivat saada sellaisen. Uskalla siis vääntää kättä näistä oikeuksista jo etukäteen, sinulla on oikeus saada tukea ja jos tuleva isä ei pysty sitä antamaan niin vaadi että joku toinen pystyy sen sinulle antamaan! Onneksi sain tietää tämän pienen seikan etukäteen enkä synnyttäessä. 

Miten sitten synnytyksen jälkeen, kun joudut pärjäämään yksin? Tämä pelottaa ja ahdistaa minua paljonkin. Siinä ei ole ketään auttamassa että saisin toipua, nukkua, käydä suihkussa, syödä tms. Tulen olemaan aivan yksin vauvan kanssa. Jos lapsen isä haluaisi osallistua ja auttaa niin se ei ole mahdollista, koska hänellä ei ole oikeuksia isyyslomaan. Isyyslomaa annetaan pelkästään isille jotka asuvat äidin kanssa samassa osoitteessa. Kannattaa myös muistaa että jos lapsesi isä saa ”Ahaa – elämyksen” ja muutta mielensä vauvan syntymän jälkeen ja saatte asiat selvitettyä / yritätte uudestaan ja muutatte kimppaan, asia on jo mokattu, isyyslomat ovat jo pelkkä muisto. Kerran menetetyt isyyslomat eivät siis enää pysty saamaan takaisin.

Kaiken tämän synkän valituksen jälkeen haluaisin muistuttaa teitä jonka puolisot ovat tehneet yhtä paskamaisen tempun ja käyttäytyneet kuin pienet teinit ja pakenee vastuuttaan – heillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia asettaa sinulle vaatimuksia! Sellaisen käytöksen jälkeen mikään ei ole itsestäänselvyys – vaikka he usein luulevat näin (ihan kokemuksen perusteella). Uskalla siis sanoa ei kaikille vaatimuksille. Sinulla ei ole velvollisuutta kysyä mielipidettä vaunuista, nimestä, kertoa miten raskausaikana menee, milloin menet synnyttymään, kutsua miestä mukaan synnytykseen tai edes ilmoittaa että vauva on syntynyt. Jos haluat tutustua vauvaan rauhassa – älä kutsu häntä sairaalaan. Jos et halua häntä kastejuhlaan – älä lähetä kutsua. Siihen on syy miksi sanotaan että mies menettää tässä eniten ja jos hän on liian tyhmä ymmärtääkseen tämän pienen seikan siinä vaiheessa kun hän jätti teidät yksin well that’s just karma knocking on the door.

Avainsanat

Kommentit

En ole koskaan kuulutkaan että mies saisi olla osastolla yöllä tai saada ruoka?! Mistä olet sen infon saanut?

Kun äitini synnytti pikkusiskoni 8 vuotta sitten tällainen palvelu annettiin ”palvelu” kättärillä 🙂 mun ”info paketin” mukaan kättärillä isät saavat vierailla kättärillä 8.30-20.30 ja pariskunnilla on mahdollisuus saada perhehuonetta. Muut vieraat kuten esim tukihenkilöt saavat vierailla 18-19. Joka synnärillä näyttäisi olevan eri säännöt, eli näistä kannattaa ottaa selvää etukäteen! Itse en edes vielä tiedä minne olen menossa synnyttämään koska Porvoon synnäri lopettaa toiminnansa vuodenvaihteessa :/

Onpa kurjasti tehty! 🙁
Haluan kuitenkin toivottaa sulle (ja vauvalle) kaikkea hyvää jatkoon! <3

TYKSissä ei ainakaan saa mies jäädä osastolle yöksi. Itse asiassa hän oli juuri lähdössä kotiin (klo tais olla 21.), kun mun tilannetta tultiin tarkistamaan (olis siis osastolla jo muutama päivä ennen synnytystä, kun lapsivedet lähti). Mies onneksi odotti sen aikaa ja sitten sanottiinkin, että nyt kuule mennään synnytyssaliin. Mies sai käydä osastolla päiväaikana katsomassa meitä, mutta hän ei saanut mitään syötävää/juotavaa. Silloin, kun oltiin "odotusosastolla" niin siellä oli jääkaappi isien omia eväitä varten. Lapsen mahd. sisarukset ja isovanhemmat saivat tulla tarkasti rajattuna vierailuaikana, mutta muita vieraita osastolle ei saanut tulla. Kävin sitten hissiaulassa näyttämässä mm. kummeille, sisaruksilleni ja tädilleni vauvaa.

Mä oon kanssa aina luullut, että tuollainen raskausjooga on vain äideille. Olisin kyllä ekalla kertaa ollut ihmeissäni ja yksinäni siellä. Jossain vaiheessa kanssa mietin sellaiseen menoa.

Ihanaa raskausaikaa sinulle, koita nauttia siitä (tilanteesta huolimatta)! <3

En tiedä missä isällä on noin laajat oikeudet, mutta ainakin täällä Oulussa isä toki sai olla synnytyksessä mukana, mutta lähetetään lähes heti sen jälkeen kotiin. Ja jopa isällä on todella tarkasti rajattu vierailuoikeus osastolla ja muita vieraita ei saakaan käydä. Tämä minusta todella väärin! Synnyttänyt nainen tarvisi kuitenkin kaiken mahdollisen tuen.

Äiti todellakin tarvitsee kaiken tuen mitä vaan voi saada! Vedin tietty hirveet herneet nenään näistä ISÄT saavat muut eivät – asioista, kun tietää että isä ei tule olemaan läsnä! Kirosin jo kaikki synnärit alimpaan helvettiin, syytän hormooneja 😄

Siis mitä, eikö tukihenkilö saa synnytyksessä samoja oikeuksia kuin isä, joka ei ole paikalla?! Mullahan on siis tilanne se, että tänään rv 40+0 ja mun ystävä tulee mukaan synnytykseen, koska isähän häipyi menemään jo raskauden alussa. Kyllä voin sanoa, että suutun, jos mun ainoa tuki ei saa edes olla mun tukena kunnolla!

Mutta joo, allekirjoitan kaiken. Omalla kohdallani vain kerran olen kohdannut tilanteen, jossa olin yksin odottavana, monien pariskuntien keskellä. Itkuhan siinä meinas tulla… Kaikki oppaat on perseestä. Isä sitä isä tätä. Kovin montaa opasta en ton takia oo edes vilkaissut, vaikka onkin kouraan lykätty. Terveydenhoitaja, lääkäri tai kukaan muukaan terveysalan ammattilainen ei koskaan oo sen kummemmin kysellyt isän perään. Terkkari tietysti joskus, että onko tilanteet pysyneet samana, mutta kaikelta muulta oon välttynyt.

Lapsen isä sit tietysti ilmestyi takas tässä parisen kuukautta sitten. Heti oli nimivalintaan sanomista ja muutenkin yritti neuvoa. Kyllä en semmoiselta neuvoja tartte, joka luikkii karkuun kun vähän tulee vastoinkäymisiä ja lähtiessään haukkuu aivan pystyyn ja vannoo pysyvänsä poissa. Lastaan saa tavata aina kun kiinnostusta löytyy, mutta muuten on mun mielestä aikalailla kaikki oikeudet menetetty.

Oli ilo löytää toinenkin yksinodottaja 🙂 Ja kirjoitan siis itsekin blogia: http://sukistatoisiin.blogspot.fi/

Näinpä! Luulin ihan tosissani että sairaaloissa pätee sellainen ”avec” kutsu, että samapa tuo jos on lapsen isä tai tukihenkilö! Sehän on ÄITI joka tarvitsee sen tuen, mutta eipä.. ainakin Helsingissä on näin! Varmasti saat tukihenkilölle samat oikeudet, kunhan väännät siitä kättä, mutta parempi tehdä näin jo ENNEN synnytystä eikä sitten siellä tuskissaan 😄. Harmi että sinäkin olet joutunut käymään tämän läpi, yksinolo raskauden aikana on tosi rankkaa! Jos haluat juttukaveria niin voit lisätä minut facebookissa: Desire Nyman tai sitten lähettää sähköpostia. Paljon tsemppiä synnytykseen ❤️.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *