Raskaus
25.10.2016

SYNNYTYSPELKO: SEKTIO VAI ALATIE SYNNYTYS?

SYNNYTYSPELKO: SEKTIO VAI ALATIE SYNNYTYS?

Täällä ollaan jo päästy puoliväliin, tai oikeastaan jo vähän sen yli, yay! Komplikaatioita on jo ollut pitkän listan verran, joista uusin epäilty alkava raskaus myrkytys. Verenpaine on välillä koholla, jalat ja kädet ovat turvonneet ja oksentelu jatkuu. Pissasta löytyi proteiinia jonkun verran, mutta myrkytyshan yleensä puhkeaa vasta raskauden loppupuolella joten kannattaa nyt vaan lepäillä ja seurata verenpainetta, ja tietysti toivoa parasta! Tämä raskaus on saanut minut niin pessimistiseksi, että olen jo valmistautunut jos kirppu haluaisi saapua maailmaan ennen laskettua aikaa ja melkeinpä kaikki vauvatarvikkeet ovat jo hankittu ja roudattu kotiin.Oltiin mieheni kanssa sitä mieltä että synnytys tulee olemaan hieno kokemus, jonka saamme kokea yhdessä, ja halutaan molemmat ehdottomasti ”ihan tavallinen” alatie synnytys. Sitten astuin googlen hienoon maailmaan, ja laitoin hakukenttään synnytys kokemukset. Voi itku sentään niitä hirveitä kokemuksia mitä luin naisista jotka olivat saaneet 180 tikkiä tai synnyttäneet autossa matkalla sairaalaan. Iski ihan jäätävä synnytyspelko, ja päätin että sektio olisi ainoa vaihtoehto. Minullehan todettiin placenta previa ja jos istukka ei vaihda paikkaa ennen synnytystä sektio olisi ainoa vaihtoehto, mikä siinä vaiheessa oli minulle ihan fine.

No sitten menin taas sinne googlen hakukenttään (naiset pysykää oikeasti kaukana sieltä, älkää vain lukeko sieltä mitään, se ei ainakaan paranna teidän pelkoa!) ja luin sektioista. Ja taas iski hirveä paniikki että ei, en minä tätäkään halua ja rukoilin että istukka olisi niin hyvä ja menisi sinne minne sen kuuluukin olla. Tässä vaiheessa kaikki synnytykseen liittyvät asiat pelottaa. Mitä jos on ruuhka aika, keretäänkö sairaalaan asti? Millaiset kivut minulla on? Haluanko synnyttää ammeessa, jos sellainen vaihtoehto isketään pöydälle? Kauanko synnytys kestää? Auttaako se jumppa pallo oikeasti, ja millä tavalla muka? Miten puolisoni reagoi koko hässäkkään?

Sen ainakin tiedän että on iso asia ja urakka edessä, ja suuri palkinto luvassa kun kaikki on hoidettu, se oma lapsi, vihdoinkin. Viimeistään synnytyksen jälkeen oksentelu ja pahoinvoinnit loppuvat, sekin on iso asia. Jotkut haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä, nostan teille hattua, good for you! Itse olen päättänyt että otan kaikki lailliset kivunlieventävät aineet vastaan. Olen jopa valmis huutamaan niitten perään.

Avainsanat

Kommentit

Så e de 🙂 men sen när de gäller brukar de no kännas just som att man e berädd för vasomhälst bara babyn kommer ut NU 😀 på rådgivningen kan dom säkert hjälpa! 🙂

Nu måst ja bara kommentera lite då ja själv upplever domhär tidigare kommentarena ganska stressande…
Alla upplever smärtan så olika, de e omöjlit att veta på förhand hur de känns men en helt annorlunda smärta än va man tidigare vari me om e de. När en värk kommer kommer den stegvis, blir starkare å starkare föratt sen släppa å man får vila en liten stund, brukar gemföra de me att man e i have när de stormar, man sir en våg komma, dyker i å dyker opp igen. De hjälper mycky att tänka värken som positiv, för varge värk e du ett stäg närmare att få träffa ditt lilla barn, ett steg närmare den finaste stunden i ditt liv. Kanske de viktigaste att tänka på e att komma ihåg att andas, man behöver int tänka på någo speciella tekniker utan bara man int håller andan å fortsätter andas djupt å långsamt.
Försök seja åt dej själv att dehär kommer ja klara av!
Angående smärtlindring e min åsikt att ta de som de kommer, du vet int hur din kropp reagerar, å då e de ti ingen nytta att bestämma i förväg utan mer veta va man e öppen för att prova å veta va som dom har att erbjuda så att du sen när/om du känner att nu går de int mer vet ungefär va du vill ha. I något skede vill dom flästa ha allt, hälst bli nersövda eller avlivade 😀 men ja lovar! Också den känslan går över! 🙂
Om du känner dej oroli å att du behöver extra stöd under förlossningen (nu vet ja ju int om du bestämt dej för om din man ska vara me eller int) kan ja rekommendera att skaffa en doula, de finns många jätteduktiga i nylands doulagrupp (folkhälsan), hon kan vara me oberoende om du har me en annan stödperson då man får ha me två å hon kan både stöda din stödperson ti att stöda dej och stöda dej, helt enlit behov 🙂

Joo, ja kände dom också som mer stressande än tröstande 😬 måst tala på rådgivningen nästa gång om hur skrämmande de känns, men så e de ju så från dag ti dag också! Ibland e ja så kypsä på mitt mående att födseln känns som en lotto vinst, ibland e ja livrädd! Får ta å skylla de på hormonena 😉

Hah täytyy valitettavasti sanoa että vaikka kuinka olisin halunnut ja sain epiduraalin ja ilokaasua ja lopuksi spinaalin niin mikään ei auttanut, epiduraalia yritettiin laittaa kaksi kertaa mutta ei mitään vaikutusta, ilokaasu sai vain suuni tyylii tunnottomaksi ja spinaali anestialääkäri pisi väärään kohtaan, tökki liian syvälle niin suoraan selkärankaan ja kipu oli niin kauhea että ”rullasin/hypin” jotenkin siitä synnytyssängystä alas, siis niin hirveä kipu, vaikka kesti pari sekunttia mutta hyi, en voi kuvailla asiaa, paitsi semmonen sokkikipu että lensin sängystä alas..
No kolmas kerta kun yritettiin ponnistaa (kaksi ensimmäistä kertaa kestivät yli 45min) olin niin loppu että anelin miestä tekemään jotain, olin sanonu että tapa mutt tai sano että vetää mahan auki en kestä enään, siis se tunne oli niin kauhea, kun makaat siinä sängyssä niin jumalattomissa kivuissa ja tiedät että et itse voi ”auttaa” (meinaan et tiedä mikä lääke tai asento tai helvetti vaikka laulu auttaisi kivunlievitykseen) ja ainoa vaihtoehto on saada jotenkin se vaavi ulos että tuska loppuisi..
No anyway sain sanottua että haluan imukuppisynnytyksen että en jaksa omilla voimilla ponnistaa ulos kakkaraista.
Ensin ne puudutti alapään (not so funny mutta ei lähelläkään niin kivuliasta kun supistukset) sitten leikattiin viilto (mies kuvaili ”tiedätkö sen äänen kun leikkaat saksilla vahingossa sormeen tai jaa ihoon, niin sellainen krätsh ääni kuului” siis synnytyksen jälkeen hän kertoi) nojoo änywäy sen jälkeen tuli tämä ööh joku lääkäri ja asetti sen imukupin(se oli tuskaista, vaikka lapsi tulee ulos sieltä mutta hemmetti kun joku sorkkii siellä molemmin käsin sisälläsi niin aaah se oli pain in the vagina! voi toki olla että olisi ollut helpompi jos poitsu olisi ollut naama pyllyäni päin mutta kun kasvot olivat ylöspäin niin ei voitu pistää sitä imukuppia ihan miten sattuu ettein imukuppi laitettaisiin kasvojen päälle) ja parisen ponnistusta niin poitsu oli maailmassa! tai jaa napanuora oli kaulan ympäri niin sain ponnistaa ensin pään ulos, sitten kätilöt ottivat pois napanuoran kaulasta ja sitten koko kroppa..
Täytyy sanoa että älä missään nimessä katso sänkyä synnytyksen jälkeen!
Tein sen virheen,ja hyi, verta siis vain tippui sängystä, oli kun jossain kauhuleffasta missä joku olisi murhannut 10 ihmistä yhdessä helvetin sängyssä..
Niin ja varmasti olet lukenut että ponnistus vaiheessa voi tulla kakkaa, jollekin voi käydä niin, minulle kävi kyllä että pari pientä papanaa olin päästänyt pöydälle mutta siis kätilöt siivoavat ne nätisti pois eikä ala kommenttoimaan, tunsin vain itse että nyt tuli jotain muuta kun vauva ja piti varmistaa mieheltä oliko käynny pieni ylläri, valitettavasti oli 😅, mutta jooo olin ehkä niin loppu tai sitten vain niin ällöttynyt kaikesta verestä niin jouduin pyörätuolilla kulkemaan perhehuoneseen kun huippasi niin kovasti..
Mutta siis paras palkinto on siis tämä pieni nyytti mitä saat nähdä ensikertaa, muistan kun mies piteli käsiään poitsun kasvojen päällä kun oli niin kirkasta ja hän vain makoili mahallani/rinnallani, ja kiva pikku stoory on että hän veti kakat suoraan mahanpäälleni mutta mitäs siinä, ainakin vähän erilainen ensitapaaminen ja pitää sanoa maailman ihanin myös!
Itse kävin pari kertaa synnytyspelko kätilöllä ennen laskettua aikaa, todella mukava kätilö, sai jotenkin minut hiffaamaan että lapsi tulee ulos,on asiantunteva henkilökunta joka kuulee toiveeni ja että tämä koko synnytys on ehkä vähän kun pieni kilpailu, täytyy olla tukihenkilö (mies tai vaikka sitten oma äiti/sisko) ja sitten kaikki nämä muut ihmiset jotka auttavat sinua suorituksessa. En ikinä olisi uskonut että synnyttäisin ilman mitään kivunlievitystä mutta hei voin sanoa että olen ylpeäsiitä, ja mies edelleen vähän vitsailee että hänellä on ”teräsvaimoke” joka pystyy mihin tahansa, esim ehtii imuroida koko talon ja vaihtaa kakkavaipan alle 3min ja tyylii keittää kaffet päälle ja sen lisäksi synnyttää ”luomuna”

Että no worries pärjäät hienosti vaikka asiat eivät mene ehkä juuri sovitulla tavalla!

Kannattaa päättää kivunlievityksestä vasta synnytyssalissa ja yrittää pärjätä ilman. itse olen synnyttänyt kerran ilman kivunlievitystä ja kerran epiduraalilla. Ilman oli ponnistusaika 10min ja tosi helppo ja positiivinen synnytys. Epiduraalilla oli tuskaiset 45min… Ammeeseen synnyttäminen ei ole niin tavallista ja varsinkaan ensisynnyttäjällä, kivunlievityksenä voi käydä pulahtamassa jos amme on vapaa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *