PARISUHDE
13.10.2016

MIKÄ HARMITTAA ENITEN?

MIKÄ HARMITTAA ENITEN?

Täällä ollaan jo valmistautumassa yksinhuoltajuuteen jos miehen käytökseen ei tule muutosta ennen lapsen syntymää. Mikä sitten yksinhuoltajuudessa pelottaa tai harmittaa eniten? Lista on pitkä, mutta sanoisin että päällimmäisenä tulee mieleen se fakta että meidän lapsi ei ikinä saisi herätä meidän molempien kanssa yhtäaikaa. Joudutaan jakaamaan kaikki joulut, pääsiäiset, synttärit.. En voi kuvitella joulua ilman lastani. Ajatus siitä ahdistaa jo tässä vaiheessa.

❤️ isyysloma. Miksi yksinhuoltajat eivät saa käyttää isyyslomaa? Ne hoitavat molempien vanhempien työt. Minusta yksinhuoltajille pitäisi toivottaa hyvää isän sekä äitienpäivää!

❤️ synnytyksen jälkeen on pärjättävä yksin. Yleensä miehet ottavat 2 tai 3 viikkoa isyyslomaa, jotta nainen saa levätä synnytyksen jälkeen ja palautua. Minä joudun viettämään palautumis prosessin ja hoitaa vauvaa samalla.

❤️ olen joutunut pärjäämään ilman puolisoa koko odotusajan. Tästä olenkin kirjoittanut täällä blogissa aika paljon. Luulen että kaikki ymmärtävät miten rankkaa tämä on minulle ollut.

❤️ lapseni ei tule viettämään isänpäivää. En usko että tuleva isä tulee ottamaan yhtään sen enempää vastuutta synnytyksen jälkeen. Lapseni jää siis luultavasti ilman sidettä isään.

❤️ joudun maksamaan kaiken yksin. Varsinkin nyt ennen elatusapua kaikki sairaalalaskut painavat. Mieheni ei ole tarjoutunut maksamaan niistä mitään. Lastentarvikkeet menevät samaan kategoriaan. Hän haluaa kyllä valita millaiset rattaat yms meille tulee, mutta itse joudun maksumieheksi.

❤️ en saa viettää kunnon äitienpäivää. Ainakaan moneen vuoteen. Menee aika monta vuotta ennen kun lapseni pystyy väsäämään äitienpäivä kortteja tai tuomaan kahvia sänkyyn. Yleensähän tämä on miehen tehtävä. Toisaalta en usko että tämä minun mieheni olisi vaivautunut vaikka oltaisiinkin yhdessä.

❤️ lahja synnytyksen jälkeen jää saamatta. Tästä olen haaveillut jo ihan pienenä, kun mummini ylpeänä näytti minulle rubiinikorujaan mitä itse oli saannut lahjaksi. ”Kun susta tulee iso, ja saat lapsen niin sinäkin saat mieheltäsi tällaisia lahjoja”. Nyt olen iso, ja saan lapsen, mutten tollaisia lahjoja mieheltäni.

❤️ huoltajuuskiista joudutaan käymään läpi synnytyksen jälkeen. Odotan synnytystä innolla, koska silloin oloni on parempi ja saan keskittyä lapseen. Mutta onni lapsesta taitaa jäädä toiselle sijalle, kun rankka odotusaika palaa mieleen huoltajuuskiistan muodossa. 

❤️ tapaamisoikeudet. Valitettavasti joudun viettämään aikaa ex mieheni kanssa loppu elämän vaikka siinä vaiheessa aivan varmasti vihaan häntä yli kaiken. Luulen että ne kunnon vihan tunteet kypsyvät vasta synnytyksen jälkeen kun mietin miten paskamaisesti hän on oikeasti käyttäytynyt minua kohtaan odotusaikana, ja tehnyt jo vaikeasta raskaudesta entistä vaikeamman.

Olen tähän asti hoitanut kaikki keskenmenot yksin, saamatta tukea koska kavereitten kanssa hengaaminen on ollut tärkempää. En muista yhtäkään menoa mitä hän olisi jättänyt väliin sen takia että minä olen kamppailut menetyksien kanssa psyykkisesti tai fyysisesti. Lukemattomat kerrat hän on luvannut muuttuvansa. Tähän raskauteen mentiin taas ilman kypärää, ja turpaan saatiin oikein kunnolla. Onneksi virheistään oppii. En enää ikinä usko hänen lupauksiinsa, en enää ikinä oleta että hän olisi kiinnostunut, en enää ikinä odota tukea hänen suunnalta. En enää ikinä anna hänelle mitään tarjottimella suoraan nenän eteen, en palkitse häntä tollaisen käytöksen jälkeen.

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *