Raskaus
25.9.2016

HYVÄKSYMINEN

HYVÄKSYMINEN

Olen kiertänyt lihaosaston kaukaa, ja olen aika hyvin välttänyt pihvejä ja varsinkin jauhelihaa viimeistet 3 kuukautta. Eilen sain jostain syystä hirveän himon, että nyt on oikeasti pakko saada lehtipihviä! Tämä himo yltyi niin pahaksi, että googlasin yli tunnin missäpäin porvoota sitä lehtipihviä olisi tarjolla, ja suorastaan pakotin kaverini tulemaan mukaan seireenin syömään. Eihän sitä lehtipihviä itse jaksanu valmistaa, haha!

Tuntui jo hirveeltä urakalta käydä suihkussa ja heittää meikkiä naamaan, mutta teki kyllä hyvää liikkua vähän ja nähdä ihmisiä. Ja pihvi oli todellakin sen arvoinen, jostain syystä se pysyi alhaalla melko kauan ja oksensin vasta yöllä. Money well spent toisin sanoen. Saalattipöydän ääressä tuli kyllä vähän turhautunut olo, kun pitää miettiä että mitä oikeasti pystyy laittamaan suuhun, ja uskaltaako salaattikastiketta ottamaan? Ensimmäistä kertaa oikein havahduin että näinkö helvetin vaikeaksi tämä eläminen on menny.

Eilisen ”urakan” jälkeen (ja tietysti yöllisen oksentamisen jälkeen) olen oikeastaan nukkunut koko päivän. Vesi on ainoa asia joka menee alas tulematta ylös. Jollain tavalla olen jo tottunut tähän rumbaan, eikä se enään tunnu yhtä raskaalta. Olen tavallaan hyväksynyt ja sisäistänyt sen, että tämä saattaa jatkua ihan synnytykseen asti. Olen luipunut toivosta, ja jollain ihmeen tavalla se on auttanut ja tuonnut mielenrauhaa. Eihän tämä sentään ole paraantumaton sairaus, vaan sen pitäisi loppua synnytyksen jälkeen, ja siihen on vaan 163 päivää jäljellä synnytykseen. Nyt jälkikasvulle voi ainakin jossainvaiheessa kertoa että olepa kunnolla, äiti on takiasi oksentanut esim. Hotel Flamingon edessä 😄. Ja erittäin monen viheristutuksen juurelle muuallakin..

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *