Yleinen
1.5.2015

Vuosi sitten

Vuosi sitten

P1010239 IMG_5611 Katselin tuossa vanhoja kuvia ja päädyin tarkastelemaan kansioita etenkin tuolta viime vuoden huhti- ja toukokuulta. Voi jestas sentään miten paljon kuvia siellä olikin, ja miten pieneltä tuo meidän neiti näissä näyttää. Katsokaa noita laiheliineja sääriä jotka usein vastasyntyneellä on tai sitä miten valtavalta nuo 56 koon pilkkupöksyt tytön päällä näyttää. Tuossa sairaalassa otetussa kuvassa tyttö on päivän vanha ja muistan ostaneeni tuon potkupuvun John Lewisiltä koossa Tiny Baby. Miten tästä pienestä, avuttomasta ja suloisesta vauvasta on kasvanut vuodessa etenkin tähän lähtökohtaan verrattuna oikein iso tyttö? Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja ainakin omalta osaltani huomaan aina kuvia katsoessani niiden tuovan paljon muutakin kuin sen hetken mieleen. Kaikki ne ajatukset ja fiilikset mitä tuolloin koettiin tuntuvat vatsanpohjassa asti ja etenkin tuota sairaalakuvaa katsoessani mulle tulee sellainen jännityksen ja väsymyksen sekainen innostus mieleen, se kun oli se fiilis tuona ekana päivänä tytön syntymän jälkeen. Muistan kuinka tuntui ihan siltä kuin olisi ollut unessa, jotenkin sitä vauvan täälläoloa oli niin vaikea käsittää. Onhan se muutoksena niin suuri ja uskomaton vaikka ihan luonnollisista asioista puhutaankin, että aivoilla ja mielellä kestää hetken aikaa päästä sisään uuteen tilanteeseen. Näitä kuvia katsoessani päädyin muistelemaan myös synnytystä ja totesin sen olevan täysin sumun peitossa. Mietinkin sitä, onko tämä vain luonnonkeino muokata tuota usein hyvin naiselle kivuliasta kokemusta jälkikäteen ajatellen helpommaksi (jotta ei pelkoa olisi seuraavasta kerrasta), vai onko kyseessä se ilokaasu mitä tuli hengitettyä? 😀 En kylläkään sitä käyttänyt kovinkaan kauaa, siitä tuli nimittäin jotenkin tosi huono olo! Synnytys on jälkikäteen ajateltuna vähän sellaista pumpulia tuolla päässä, ja ehkä siitä syystä ihan suoraan sanottuna toivonkin että mahdollisen seuraavan jälkeläisen kanssa joskus tulevaisuudessa pääsisin synnyttämään samalla tavoin alakautta kuin viimeksikin. Olihan se nimittäin melkoisen mieletön kokemus! 🙂 Joka tapauksessa, tässä sen nyt näkee miten paljon iloa valokuvat voivatkaan tuoda, niistä nimittäin riittää muistoja loppuelämäksi ja mikäs sen parempi kuin jonain päivänä näyttää näitä kuvia vielä silloin jo paljon isommalle tytölle. 🙂 Ihanaa ja värikästä vappua teille kaikille!<3  

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.