Yleinen
1.10.2015

Väsy

Väsy

Mä oon muutaman viimeisen päivän kulkenut ympäriinsä kuin elävä kuollut ja yrittänyt kaikin keinoin pitää itseni hereillä päiväsaikaan sillä lukemisesta ei voi nyt lepsua, haluan tätä hommaa niin kovasti eteenpäin! Oma flunssa senkun tuntuu vain pysyvän päällä yhä edelleen ja tuota paranemisprosessia tuskin auttaa tämä melkoinen unenpuute mitä ollaan täällä nyt kohta kaksi viikkoa koettu. Tytön yskänkohtaukset ovat jatkuneet öisin edelleen ja pahimmillaan on mennyt kolmekin tuntia että yskä rauhoittuu ja tyttö nukahtaa uudelleen. Tytöllä on muuten korvatulehdus joka diagnisoitiin oikeastaan aika sattuman kautta. Tytön päivähoidossa on ollut liikkeellä angiinaa ja toivoivat meidän käyttävän tyttöä lääkärissä, hänellä kun on ollut kaikkia flunssan oireita. En henkilökohtaisesti epäillyt hetkeäkään että sitä hänellä olisi (ruoka on kuitenkin lähipäivinä maistunut), mutta korvatulehdus löytyi ja ihan ihka ensimmäinen sellainen. Pidänpähän vain peukut pystyssä, ettei niitä tulisi tytölle samaan tapaan kuin minulle pienenä. Mulla taisi olla se päällä todella usein.. IMG_1603 Tuon selvittäminen ei muuta kuitenkaan sitä kauheaa yskimistä johon ei nyt tunnu löytyvän mitään apukeinoja. On höyryhengitetty, yritetty antaa hunajaa (jopa laitettu sitä tutin päähän että saisi edes vähän menemään alas ”vahingossa”), vältetty maidon antamista iltaisella, käytetty snifferiniä, imetty nenästä limaa, korotetty sänkyä jnejne. Silti tuo alkaa aina keskellä yötä ja tiedätte varmaan omastakin kokemuksesta ettei se yskä oikein lopu millään jos se alkaa. Toivon vain että tää alkais pikkuhiljaa helpottamaan että saisi tyttö (ja bonuksena me vanhemmat) kunnon yöunet! 🙂 Näissä väsyneissä fiiliksisessä en voi kuin ihmetellä sitä mitenkä sitä on jaksanut käytännössä katsoen ilman nukkumista silloin ihan tytön syntymän jälkeen? Mä olin silloin jotenkin liian hermostunut nukkuakseni – koko ajan piti varmistella että vauva on ok ja katsoa että hän hengittää. Tämä on kuulemani mukaan todella yleistä, mutta miten ihmeessä sitä jaksaa? Onko ne ne hormonit jotka saa toimimaan ja jaksamaan, vaikka unettomuutta olisi takana jopa kuukausia? Sitten kun nämä synnytyksen jälkeiset hormonit ovat kadonneet, tuntuu jo tällainen lyhyempikin uneton jakso jaksamisessa todella paljon.  Ihmiskeho on kyllä ihmeellinen kaikkine toimintoineen… Yritän nyt joka tapauksessa olla positiivisin mielin ja luottaa siihen että ensi yö tulee olemaan se deal breaker, ja että tyttö herää huomen aamuna täysin terveenä. Luulenpa että joskus tällainen pieni haaveilu voi olla ihan tervetulluttakin, vaikkei se ehkä niin realistista olekaan.. ps. Eikö olekin muuten ihana kuva tytöstä joka kävi läpi mun valitsemat vaatteet mun ja miehen treffeille. Vaatteet ei niinkään kiinnosta, mutta laukut ja korut on kova juttu. Onkohan tyttö tullut äitiinsä? 🙂

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.