Yleinen
31.3.2015

Stressaava arki?

Stressaava arki?

Faktahan se on että perheellä kuin perheellä on välillä stressaavampia ajanjaksoja, jolloin tuntuu siltä että aika ei riitä kaikkeen tai että omat voimavarat tuntuvat hiipuvan. Etenkin tämä viikko on juuri sitä meille, tehtävää on nimittäin niin paljon ja aikaa vain rajallisesti, tyttö kun ei luonnollisesti ymmärrä vielä deadlinejen päälle. Joskus tytön syntymän jälkeen arki saattoi olla stressaavaa nimenomaan sen vuoksi, että tilanne oli uusi eikä häntä vielä tavallaan tuntenut lainkaan. Nyt onkin ihana huomata että tytön halaaminen ja hänen niskansa nuuhkiminen samalla on mitä parasta stressinlievitystä ja saa tavallaan asiat perspektiiviin. Murehtiminen ei yleensä auta ja loppupeleissä kunhan me ollaan perhe ja tuo pieni on meidän lapsi, kaikki on paremmin kuin hyvin. Isäni kutsuukin tyttöä osuvasti stressinlievittäjäksi ja ennen en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Isovanhempien on toisaalta helppo antaa pyyteetöntä rakkautta kun heillä ei sitä samanlaista vastuuta ole kuin vanhemmilla. He pääsevät eri tavalla nauttimaan pikkuisesta ja monestihan sitä sanotaankin että mikään ei voita lapsenlapsien kanssa olemista, se kun on kuitenkin hyvin erilaista omien lasten kanssa elämiseen. Toisaalta nyt kun vuosi on melkein kulunut siitä kun tyttö syntyi, olen vihdoin täysin juurtunut tähän meidän nykyiseen arkeen. Ihmiset ovat erilaisia, enkä mitenkään häpeä myöntää sitä, että ensimmäisinä kuukausina oli todellakin pinna kireällä vaikka häntä aivan valtavasti rakastinkin. Kontrollifriikki sisälläni vain joutui taipumaan siihen että kaikkea en voi hallita elämässäni vaikka kuinka haluaisin ja tavallaan olenkin oppinut tänä valtavan opettavaisena vuonna nimenomaan sitä, että annan asioiden tapahtua omalla painollaan. Siltikin tuo valitettavan tuttu stressifriikki minussa nostaa aina välillä päätään etenkin öisin, enkä saa sitten enää unta. Näin kävi juuri viime yönä ja aamusta olin hyvin kärttyisellä päällä.  Nyt täytynee vaan mennä kaasu täysillä kohti viikonloppua sillä silloin on nämä ikävät asiat takanapäin (viittaan kahden yrityksen veroilmoituksiin, joka keväinen stressinaiheeni) ja voidaan keskittyä täysillä taas viikonlopun viettoon sekä tontilla, että lauantaina äitini luona pääsiäispäivällisen ja pääsiäissaunan merkeissä. Aivan ihanaa! 🙂 Ensi viikon perjantaina on muuten tytön 1-vuotis synttärit, tosin niitä vietetään vasta sunnuntaina että saadaan kaikki mukaan myös Englannista asti. Tämä ensimmäinen vuosi on ollut kaikin puolin hieno kokemus, asia jota en vaihtaisi mihinkään. On vaan jotenkin uskomatonta ajatella että se pieni terveen punainen ja huutava käärö on nyt jo melkein taapero joka puuhastelee itsekseen puhuen, kävelee ympäriinsä ja tekee vaikka mitä. Eilen katsoinkin dokumentin” vauvan ensimmäinen vuosi” ja siinä tuotiinkin esiin sitä kuinka mullistavia nuo 12 ensikuukautta ovat. Stressivapaata tiistaita teille kaikille!<3

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.