Yleinen
22.5.2015

PCOS

PCOS

Tällä kertaa hieman vakavampaa asiaa, tai no, asiaa hieman pintaa syvemmältä. Kävin tuossa kipujeni vuoksi lääkärillä ja keskustelemassa siinä samalla hieman epäsäännöllisestä kierrostani. Olin huolissani sillä olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana täysin selittämättömiä alavatsakramppeja jotka kestävät yleensä noin tunnin ja olen niiden aikana ollyt täysin kykenemätön liikkumaan muutoin kuin kaksinkerroin. Olin jo kuvitellut itselleni kaikenmaailman kystat ja kasvaimet ynnä muut joten ajattelin että on parempi katsoa kuin katua joten varasin ajan gynegologille. Perustarkastuksen ja ultrauksen jälkeen löytyi syy mun epäsäännölliselle kierrolle ja selitys sille miksi raskauduin niin nopeasti parin kuukauden Terolut kuurin syötyäni. Munasarjani ovat nimittäin hieman laiskat ja viittaavat PCOS:hon eli suomeksi sanottua munasarjojen monirakkulaoireyhtymään. Tällä tarkoitetaan lyhyesti sitä, että ovulaatio ei tapahdu kovinkaan usein, itseasiassa melko harvoin noin itsestään ja siten raskautuminen ihan ”luomuna” voisi kestää paljon aikaa. Tuolloin kaksi vuotta sitten lääkärille marssin kuukautisten oltua poissa jo melkein vuoden, ja silloin sainkin kiertoni käynnistymiseksi Terolutit. Ja kappas, ei kauankaan kun oli jo plussa tikussa ja pieni vauva kasvamassa masussa. En ollut tätä enne tajunnut sitä kuinka onnekas sattuma tuo ylimäräisten hormonien syönti olikaan. Ilman niitä voisin tuskin kutsua itseäni äidiksi ja olenkin itselleni kiitollinen siitä että kävin tuolloin lääkärissä. Keskustelimme nyt lääkärin kanssa siitä mitenkä meidän kannattaa toimia siinä vaiheessa kun toinen lapsi olisi toiveena ja hän suositteli, että ottaisin saman lääkityksen käyttöön kuin viimeksikin. Hän myös ehdotti että yrittäisin tarkkailla kiertoani ja oppia tunnistamaan sen, jos ovulaatio tapahtuu, joten olenkin nyt yrittänyt hieman aiheesta lukea. Nyt jälkikäteen muistan selvästi sen kuinka ennen raskautumistani olin juuri todennäköisen ovulaation tienoilla todella kuumissani, rinnat kipeänä ja niin edelleen. Ja sen jälkeen ei ole noita oireita ollut. Toki ovulaatio on voinut mennä salakavalasti ohi, mutta hyvin todennäköisesti sitä ei ole tapahtunut johonkin aikaan. Kivuille ei puolestaan löytynyt mitään syytä. Lääkäri sanoi että se on saattanut olla juurikin munasolun irtoamisesta johtuvaa kipua ja kroppani reagoi siihen vain erityisen voimakkaasti. Jotenkin mulla oli aina aavistus siitä, että joku on vialla, mutta en osanut laskea 1 + 1 raskauduttuani vaan ajattelin vain että käynnistynyt kiertoni sai samantien aikaan raskautumisen. Asia ei kuitenkaan tainnut olla ihan niin, päinvastoin ylimääräiset hormonit lienevät syy siihen että se ovulaatio tuolloin edes tapahtui. Tämä taas hyvä muistutus siitä kuinka se lapsi on arvokas lahja eikä niitä ihan noin vain hankita. Olisihan se ihanaa jos kaikki menisi ihan luomusti, mutta taitaapi olla niin että meillä on edessä sama hormonikuuri (ja mielialanvaihtelut, oh god) kuin viimeksikin. Toisaalta, mitäpä sitä hyväksi kertaalleen havaittua vaihtamaan, vaan aivan varmasti marssin lääkärin puheille kunhan elämäntilanne sen sallii ja vauvatoiveet olisivat taas pinnalla. Luin mielenkiinnosta PCO:n oireista ja hoidosta ja mulla ei tosiaan ole muita kuin tuo epäsäännöllinen kierto. Kuten lääkäri minulle kuitenkin totesi, kyseessä ei ole sairaus, vaan ominaisuus, jota onneksi nykyisin voidaan apukeinoilla avittaa. Olen tämän diagnoosin jälkeen halinut tyttöä entistä enemmän, onhan se nimittäin niin että oli PCO tai mikä tahansa, on oma lapsi aina ihmeellinen asia ja toivonkin täydestä sydämestäni että saamme tuon matkan kokea vielä ainakin toistamiseen!<3 Muita samasta ominaisuudesta ”kärsiviä”?

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.