Yleinen
8.10.2015

Oppimista niin hyvässä kuin pahassa

Oppimista niin hyvässä kuin pahassa

Nyt ollaan tultu siihen että alan huomaa neitokaisemme käytöksessä ja toiminnassa paljon muutoksia – niin hyvässä kuin pahassa. Haarukan/lusikan käsittely on paljon sujuvampaa ja sitä kiipeillään omaan tuoliin ja sieltä pois (ja joka paikkaan muuallekin, muun muassa oman hoitopöytänsä päälle). Mutta. Sitten on näitä piirteitä, jotka ei todellakaan ole tullut jäädäkseen – ei jos se on meistä vanhemmista kiinni. Tyttö nimittäin heittelee kaikkea aina ärsyyntyessään. Ruokaa, leluja yms ja välillä kun kiellän hän katsoo mua oikein pitkään ja tekee sen taas. Omia rajoja toden totta kokeillaan!!! Toinen juttu on se, että jos kiellän tai otan jonkun asian pois kädestä on hyvin usein lopputuloksena sellaiset feikkiraivarit. Kyllähän nimittäin tunnen oman tyttäreni ”oikean itkun”, eli tämä on ihan vain tapa saada oma tahto läpi. Eipä se toimi niin. 😀 Tyttö saattaa oikein mennä makaamaan lattialle ja polkea jaloilla. Ihan sellaista stereotyyppistä raivoavan lapsen käytöstä.. Juteltiinkin tuossa miehen kanssa että aina kun puhutaan lapsista puhtaina kanvaaseina joihin voi sit ”maalata” sen oman kasvatuksen, niin eihän se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Ensin pitää yrittää nimittäin kitkeä sieltä pois myös sellaista käytöstä joka varmaan on meidän selkärankaan rakennettu (esim ahneus, onhan sillekin ollut syynsä) ja sitten vahvistaa niitä positiivisia käytöstapoja. Tärkeintähän on tietenkin olla ikinä nauramatta jos tyttö tekee jotain mikä ei ole oikein. Vaikka pakko sanoa että välillä se on kyllä hankalaa kun näen tyyliin jonkun makaronin roikkumassa omassa tukassa. Pitää vain olla johdonmukainen ja odotella että nää menee perille. Ai että kuinka odotankaan uhmaikää, en tosiaan oleta nimittäin mitään hekumallista käytöstä siinä vaiheessa. Tytöllä on nimittäin tahtoa ja sitä on paljon. Ja tuohon kun lisää sen ettei ole rauhallinen lapsi niin voin kuvitella että sitä saa olla entistä jämäkämpänä.. Voiko tässä puolentoista vuoden iässä alkaa jo näkyä uhman merkkejä? Se nimittäin selittäisi tätä käytöstä todella paljon.. Vai onko se vain sitä rajojen etsimistä ja se todellinen uhma odottaa vielä nurkan takana?

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.