Yleinen
7.9.2015

Mummy loves me

Mummy loves me

Sinne se neiti taas lähti isänsä kanssa aamutuimaan, nimittäin päivähoitoon. Nuha meni ohi, mutta ihme kyllä, mitään muita oireita ei ollut ja energiaa oli vaikka muille jakaa. Pistikin miettimään josko kyseessä saattaisi olla myös poskihampaiden puhkeaminen, hän nimittäin puree jotain koko ajan ja mikään lämmin ruoka ei edelleenkään mene alas (paitsi makarooni). P8170491 P8170493 P8170496 P8170511 Nyt olen huomannut sen miten ihanaa onkaan viettää perheaikaa sen jälkeen kun on saanut kaiken muun tehtyä. Tunnen itseni selvästi tyytyväisemmäksi kun pitkään takaraivossa kolkuttanut ajatus opintojen jatkamisesta on viimein tullut ajankohtaiseksi. Tunnen tekeväni jotain mistä nautin – olen nimittäin aina rakastanut sitä fiilistä kun päätä ja etenkin muistia saa käyttää ihan tosissaan. Lisäksi se ristiriitainen tunne on poissa. Viittaan tällä siihen että aina tytön ollessa päikkäreillä yritän tahkoa mahdollisimman paljon töitä ja ”pelkäsin” sitä jos tyttö herää ennen kuin kaikki on valmiina. Nyt voin keskittyä rauhassa ilman lisästressiä ja sit niiden jälkeen keskittyä vain ja ainoastaan häneen. Toki en voi sitä kieltää ettenkö häntä ikävöisi, mutta se on varmaankin ihan luonnollista kun on viimeiset liki puolitoistavuotta hänen kanssaan niin tiiviisti ollut. Täytyykin myöntää, että viime viikosta piti aina häntä hakiessa ihan toppuutella itseään ettei ajellut ylinopeutta paikan päälle. Niin innoissani hänen näkemisestään olin (ja tyttö olisi vain halunnut jatkaa hiekkakakkujen tekoa, thanks! :D). All in all. Tytön Englannin mummultaan saamansa t-paita kertoo totuuden. Mummy loves me on ehkä jollekin todella imelää, mutta rakkaus häntä kohtaan on jotain niin suurta, että välillä siihen tunteeseen ihan pakahtuu. Kirjoitin Instagramissani perjantaina siitä kuinka onnekkaita olemme kun saamme elää turvassa ja ilman pelkoa sodasta tai inhimillisyyden loukkauksista. Olen kokenut lähiaikoina suurta surua etenkin lasten kohtaloista – viattomat pienet olennot jotka eivät koskaan ole tehneet mitään väärää, mutta jotka ovat sattuman kaupassa syntyneet alueelle jota leimaa epävarmuus. Meillä on kaikki tarvittava turvalliseen elämään ja mahdollisuus auttaa myös muita. Minä lahjoitin rahaa Unicefille ja ajattelin nyt pakkailla tytön pieniä vaatteita ja jonkun verran leluja hyväntekeväisyyteen. Ei se maailmaa muuta mutta ehkä jonkun kriisialueelta tulleen päivän. Me olemme onnekkaita, muistetaan se näin syksyisenä maanantaina! <3

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.