Yleinen
10.3.2015

Muisteluita vuoden takaiseen

Muisteluita vuoden takaiseen

Apua, tuntuu siltä kuin nää kuvat olisi otettu eilen, mutta niiden otosta on jo vuosi aikaa! Tässä laskettuun aikaan oli hippasen yli kuukausi aikaa ja koinkin tuossa 36:lla raskausviikolla jo pienen ”nyt on aika” fiiliksen kun supistukset yltyi eräänä aamuyönä sen verran koviksi että kuvittelin synnytyksen alkaneen. Muistan että olin silloin just 35+5 raskaana sillä Porvoon synnytysosastolle voi ”päästä” synnyttämään vasta 36:n viikon ollessa täysi. Kätilö minulle silloin sanoikin soittaessani että toivotaan ettei vielä synny, ja eihän siinä niin päässytkään käymään! 😀 vuosisitten Meillä oli viime vuonna todella lyhyt talvi ja kevät pääsi yllättämään todella aikaisin. Valmistuimme vauvan tuloon ja lenkkeilimme todella paljon meidän tuon aikaisen kodin läheisellä pururadalla. Raskausoireista pahin oli tuossa vaiheessa se, että vessassa joutui ravaamaan koko ajan ja pikkuinen jumppaili todella ahkerasti ja venytteli kipeästi etenkin tuonne kylkiin päin. Yöt meni kääntyillessä ja pelkkä se asennon vaihto tuntui kauhealta prosessilta kun yritti siirtää sitä mahaa toiselle puolelle. Mies nauraakin usein sitä, että siinä missä vauvan itku herätti synnytyksen jälkeen, oli se perustaustahälinä ennen synnytystä vain mun ähinää ja puhinaa kun pyörin sängyssä. Ennen raskautta en osannut nukkua lainkaan mitenkään muutoin kuin mahallani mutta opin sit nukahtamaan myös kyljelleni. Nyt kun mahalla nukkuminen olisi taas mahdollista on löystyneet selkälihakseni (etenkin ristiselän alueella) tehneet tuosta mahdottoman asennon ja välillä heräänkin kauheisiin selkäkipuihin jos olen vahingossa kääntynyt mahalleni. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain… Muuten voin kyllä tuossa loppuraskaudessa mitä parhaiten. Pystyin yhä liikkumaan ja mieliteot olivat loppuneet eikä nälkä ollut enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tosin, tuo vauva varmaan vei siellä niin paljon tilaa ettei ruualle samalla tavalla ollutkaan enää tilaa! 😀 Näin jälkikäteen ajateltuna aika kyllä kultaa muistot myös raskauden osalta. Kaiken kaikkiaanhan tuo on ihanaa ja kutkuttavaa aikaa kun ei koskaan voi tietää milloin vauva päättää syntyä (vaikka myönnettäköön että tuli niitä vippaskonsteja lasketun ajan lähestyessä luettua..:D).. Mutta olihan se tuossa 8 kk jälkeen myös tukalaa ja alkoi olla sellainen fiilis että haluaisi taas oman kehon ihan vain itselleen ja vauvan syliin. Nopeasti tuo aika kuitenkin meni ja nyt on kulunutkin jo melkein 11 kuukautta siitä kun vauvamme tuli tähän maailmaan!<3

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.