Yleinen
13.8.2015

Kahden päivän ”työmatka”

Kahden päivän ”työmatka”

Moikkamoi! Palailin eilen illasta duunireissulta Helsingistä ja halusin kirjoittella hieman sitä minkälaisia ajatuksia se tällaisessa melko symbioottiseen suhteeseen tottuneessa mammassa herätti. Ensinnäkin. Voihan ikävä. Toissailtana mulle iski niin kauhea kodin, pikkuisen ja miehen kaipuu ettei mitään järkeä. Vaikka neiti melkoinen vilperi onkin ja oma aika välillä kortilla en voisi kuuna päivänäkään kuvitella, että joutuisin tulevaisuudessa työni puolesta matkustelemaan koko ajan. Onneksi on eri aloja, joista työtä alkaa etsimään kunhan paperit on koulusta ulkona. Toinen juttu on se, että stressasin aivan valtavasti sitä, että tytölle tuttu lastenhoitaja hoiti tyttöä aina miehen ollessa töissä. Tää oli tietyllä tavalla mun omassa päässäni myös pienenä kokeena siitä mitenkä päivähoito saattaisi mennä. Onneksi voin kuitenkin sanoa, että turhaan stressasin, tytöllä oli nimittäin ollut todella hauskaa ja mitään normaalista poikkeavaa suruakaan ei ollut havaittavissa. En voi kuitenkaan väittää ettenkö olisi ollut iloinen huomatessani tytön innon kun kotiin palasin. Hän oikein loisti ja samoin taisi olla mun laitani. Miten selkeäksi mulle muodostuikaan kuva siitä, että haluan jokaikisenä päivänä aina päästä halimaan tyttöä ja kertoa hänelle kasvotusten kuinka paljon häntä rakastan. Tottakai pienet breikit ja minilomat ovat aina hyvä juttu, mutta näin pääsääntöisesti! 🙂 Päivähoidon aloitus tuntuu nyt siis tavallaan ”helpommalta” mun omassa päässäni, kun olen nähnyt että tuo päivä menee huimaa vauhtia etiäpäin. On se nimittäin selvää, että kotona en enää hänen kanssaan pysty olemaan samalla töitä tehden, nyt on nimittäin sellainen ikiliikkuja täällä että huh. Hän kaipaa niin paljon virikkeitä ja tekemistä, että se on kyllä ihan kokopäiväduuni, ja mikäs siinä olisi tehdessä jos mahdollisuus olisi, mutta elämä ja arki(tai taloudellinen tilanne tai mikä hyvänsä nyt syy onkaan) ei anna periksi. Hups, nyt kuulen kuinka neiti tuolla jo heräilee. Akut on ilmeisesti ladattu 200%:iin ja loppupäivä kuluneekin melkoisesti juoksennellessa. Varmaa on kuitenkin se, että otan vielä näistä muutamasta viikosta kaiken irti ja yritän tehdä loput työt iltaiselle tytön mentyä nukkumaan. Ainiin. Tein tuossa juuri tenttiaikatauluja ja pientä opintosuunnitelmaa ja pakko myöntää, että kyllä mua jännittää. Toisaalta olen kuitenkin iloinen että on ollut mahis olla kotona sitä aiempaa suunnitelmaa pidempään, mutta nyt on oikea aika, olen siitä varma! 🙂 Aurinkoista torstaita teille kaikille!<3

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.