Yleinen
12.3.2015

Kahden kulttuurin talous

Kahden kulttuurin talous

Multa on useaan otteeseen pyydetty postausta meidän arjesta monikulttuurisena perheenä. Ajattelin ensin, että eihän se nyt kovinkaan paljoa meidän arjessa näy, mutta hetken asiaa pohdittuani tuli mieleen asia jos toinenkin jotka meillä eroaa siitä, miten minä/mies on tehnyt omassa lapsuudessaan asioita eri tavalla. Meidän nykyisessä arjessa ei siis kaksikulttuurisuus kauheasti näy, mutta pikemminkin niin, että arki olisi ihan erilaista jos oltaisiin päädytty asumaan Englannissa Suomen sijaan! Monet näistä asioista ovat niin sanotusti maa-kohtaisia eli näissä mennään aikalailla maan tavalla. Osittain meidän Suomeen muuton syynä oli nimenomaan se, että ajateltiin tiettyjen meihin liittyvien asioiden olevan täällä helpompia. Ensinnäkin mun opiskelu ja mun ala, joilla ei ihan helpolla työllistytä täysin erilaisen oikeuskulttuurin omaavassa Englannissa (ellei sit opiskele lisää sellaista ”integroivaa” tutkintoa). Miehen olisi periaatteen tasolla helpompi työllistyä Suomessa koska tekee käsillään töitään. Kieli soljuu multa luonnollisesti paremmin kun mieheltä Suomen kieli, joten tuossa mielessä helpompaa olisi olla Englannissa, mutta lopulta sit suurimmilta osin miehen toiveesta muutettiin Suomeen, ja ollaan kyllä oltu tyytyväisiä ratkaisuumme. Tämä nyt pohjustuksena tälle postaukselle ihan vaan siksi, että jos valintamme olisi ollut toinen, olisi meidän arkikin todennäköisesti ihan erilaista. Ensinnäkin äitiysloma ja sen jälkeinen toiminta on aika erilaista. Englannissa sitä jäädään (tai ainakin jäätiin ennen) suuremmalla todennäköisyydellä kotiin hoitopaikan ollessa kalliimpi kuin vanhempi voisi saada töistä palkkaa. Hassua siis, että siellä taloudellisuus edellyttää kotona oloa ja Suomessa puolestaan aika usein toisin päin! Päiväkoti-iän jälkeen koittaa koulun vuoro ja tämä systeemihän poikkeaa valtavasti meidän systeemistä. Englannissa on yksityiset ja julkiset koulut ja hyvin usein yksityiset ovat aika paljon ”parempia” kuin julkiset. Mä en oikein pidä tästä, mun mielestä kun meillä Suomessa on hienosti taattu kaikille sama perusopetus joka ei katso vanhempien varallisuutta eikä näin ollen aseta lapsia niin sanotusti eriarvoiseen asemaan heti pienestä pitäen. Tämä luonnollisesti vain mun mielipide, mutta arvostan hyvin korkealle maailmallakin tunnustusta saanutta suomalaista koulujärjestelmää kaikkineen päivineen. Me saadaan koulussa jopa ”ilmaista” ravitsevaa ruokaa joka on ulkomailla täysin utopistinen ajatus. Kerran juttelin erään englantilaisen yksityiskoulun opettajan kanssa joka kertoi että yläasteikäisillä hyvä yksityiskoulu saattaa maksaa jopa 15.000 puntaa vuodessa ja siihen koululounaat päälle. Toki meillä näkyy nuo kulut veroprosentissa, mutta jotenkin koen sen oikeammaksi tavaksi, lapset kun ei voi valita sitä mitenkä vanhemmat tienaa. Toki Englannissakin on mahdollisuus kouluttautua eteenpäin myös julkiselta puolelta, mutta lähtökohdat esimerkiksi huippuylipistoihin eivät ole samat julkiselta puolelta verrattuna yksityiseen puoleen. Ja toisaalta hyvät yliopistot takaavat takuuvarmasti hyvät työpaikat, joten silläkin on väliä, missä opiskelee. Oon usein miettinyt sitä mitä mä olisin päätynyt tekemään jos oltaisiin valittu toisin. Ensinnäkin meillä ei olisi ikinä mahdollisuutta rakentaa taloa Englannissa, maa kun on siellä todella kallista ja toisekseen rakennusluvan saanti aina kyseenalaista ja riskialtista. Täällä meillä on samoilla tuloilla mahdollisuus paljon isompaan asuntoon vaikkakin toki maksamme enemmän veroja. Englantilainen kulttuurihan ei sinällään eroa juurikaan suomalaisesta eikä meillä ole koskaan ollut mitään kiistaa mistään kasvatusmetodeista. Lähinnä se ero ihan täysin suomalaiseen perheeseen on siinä, että meillä on yhden kielen sijasta kaksi kieltä. Ja toki siinä, että joulua vietetään sekä jouluaattona että joulupäivänä, mutta sehän on vain kiva! 😀 Loppupeleissä uskoisin että pohjoismaat ja esim Englanti ovat niistä eroistaan huolimatta hyvin samanlaisen kulttuurin omaavia. En tunne Englannissa käydessäni olevani ulkomailla vaan se tuntuu ihan yhtä kotoisalta kuin Suomikin. Toki oma maa mansikka, muu maa mustikka, mutta uskon että jos valintamme olisi ollut toinen, olisimme olleet yhtälailla tyytyväisiä sielläkin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, mitään suunnitelmia Englantiin muutosta ei meillä ole, mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan..  

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.