Yleinen
8.12.2015

Ensimmäiset kaksi päivää tutitta

Ensimmäiset kaksi päivää tutitta

Luovuimme tosiaan tuossa sunnuntai aamuna tutista. Emme olleet päättääneet sitä etukäteen, mutta yöllinen hulinointi tutin perään oli mennyt melko pitkälle ja tuntui siltä, että tyttökin oli aika usein väsynyt siitä kun ei saanut kuin katkonaisia yöunia. Otin siis tutit pois ja kauhulla odotin ensimmäisiä päikkäreitä, joista teille jo kerroinkin. Hyvin kuitenkin meni. Pieniä itkuja tuli ja tutin perään kyseltiin, mutta sanoin hänelle, että tutit ovat menneet rikki, että hänen hampaansa ovat liian terävät (tämä on itseasiassa totta, moneen on tullut reikä pureskelun seurauksena). Nukahtamiseen meni se 45 minuuttia mutta hän nukkui täyspitkät unet. Iltaa odotin kauhulla, myönnän sen. Lyötiin miehen kanssa vitsillä vetoa siitä kuinka monta kertaa joudutaan nousemaan, mutta kun olimme saaneet tytön nukkumaan noin noin tunnin jälkeen, hän nukkui koko yön läpi mitä ei ole tapahtunut aikoihin!!!!!! Eilen aamusta hän heräsi vasta 7.15, vitsit miten levännyt olo olikin! 😀 Päivähoitoon mennessä kerrottiin hoitajille, että ei enää tuttia ja olivat oikein iloisia siitä ja tyttö jopa nukahti unille hyvin ilmankin! 😀 Eilinen ilta meni jo edellistä paremmin. Tein niin että jätin tytön huoneen oven auki ja sellaiset pienet lamput päälle. Kävin pari kertaa laittamassa vähän sellaista tuutulaulumusiikkia siitä tytön kirjasta ja hän rauhoittui siellä about puolessa tunnissa oikein hyvin. Jos tuli pieni itku niin kävin halimassa ja laitoin takaisin ja pikkuhiljaa suljin ovea enemmän. Varmaan suurin juttu tässä tutin luopumisessa on nimenomaan se että tytön on opittava vaihtoehtoinen tapa rauhoittua ja siksi syliä ja läheisyyttä varmaan tarvitaankin enemmän nyt (ja tämä sopii mulle <3). Kun tyttö sit nukahti, nukkui hän jälleen kerran läpi koko yön ilman yhtään heräilyä. Uskomatonta! Mä olen jännittänyt tätä ja tähän mennessä mennyt paremmin kuin olisin uskaltanut edes toivoa! Ekana iltana oli kyllä tosin melkoinen järkytys meille vanhemmillekin kun tyttö oikein kiemurteli sängyssään. Ihan kuin olisi oikein pahatkin "vieroitusoireet". Mutta samahan se on varmaan jos joku lopettaa vaikka tupakanpolton, tai omalla kohdalla jos en saisi enää koskaan juoda kahvia. 😀 Myötätunnolla ja haleilla ollaan siis päästy täällä ja hassuinta on ollut se, että tyttö on suurimman osan ajasta ollut paremmalla tuulella kuin aikoihin, liittyy varmaan sit noihin hyviin yöuniin. Nyt olen niin tyytyväinen että tehtiin tämä nyt eikä vasta sit kun "olisi parempi aika". Siltikin on sanottava, että tutti on ollut meille suurimmaksi osaksi hyvä kaveri, vieroitus olisi vain kannattanut tehdä jo joko ennen hoidon aloitusta tai sit tässä syksyn mittaan, tässä vaiheessa kun se on alkanut häiritsemään unia sen sijaan että se olisi niitä "auttanut". Kiitos tuhannesti vertaistuesta muuten. Meidän tyttö on nyt iso tyttö! 😀 Seuraavaksi sitten potalle opettelu. Jonkun verran sitä ollaan treenattu ja tyttö istuu siinä mielellään about 15 sekunttia muttei niin kauan että ehtisi sinne mitään tehdä. Mutta kaikki ajallaan, hänellä ei taida olla vielä se suurin herkkyykausi tuolle. 🙂 Mitenkä teillä meni muuten kuivaksi opettelu? On jotenkin huojentunut olo. Liekö nuo kahdet hyvät yöunet vaikuttaneen tähän fiilikseen, mutta olen tosi iloinen että tehtiin tämä! 🙂 Mukavaa tiistaita teille kaikille. Mä lähden kohta sutimaan hieman vaahtokarkkia tytön seinille!! ;D

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.