Yleinen
31.3.2014

Yövieraita

Yövieraita

Blogin uusi sivutus sai postaus fiilikset vähän maahan ja siitä syystä postasin viime viikolla vain yhden ainoan kerran. Nyt kuitenkin parannan tapani ja yritän jatkaa vanhaan malliin.

Viikonloppumme oli kiireinen eikä tullut juuri levättyä kuin yöllä. Perjantaina Amalia sai serkkunsa Eemin ja Iidan yökylään ja tästä neiti oli hyvin iloinen. Eemi ja Amalia riehaantuivat heti aivan vallattomiksi. Iida oli kuin viilipytty leikkiessään vauvanuken kanssa näiden riehujien vieressä. Amalia on hyvin onnekas omistaessaan näin läheiset serkut.

Illalla kaivoimme yhden lisäammeen mukaamme kylpyhuoneeseen, jotta jokainen lapsista pääsisi yhtä aikaa kylpemään. Pikkutytöt halusivat ehdottomasti samaan ammeeseen, joten Eemi sai kylpeä yksin. Tämä lisäamme on Amalian vauva-amme, jonka pohjassa on kylvetystuki. Amme ei soveltunut Amalialle enää hänen kasvaessa ja oppiessa kunnolla istumaan tai olisi se ehkä soveltunut, mutta ahdasta siinä oli kylpeä. Amalia on aina rakastanut vettä. Me käymme suihkussa lähes joka ilta ja lähes aina tyttö haluaa ainakin hetken kylpeä. Amalian iho on ollut aina hyvä eikä ollenkaan kuivuvaa sorttia.

Iida vaati päästä nukkumaan heti kylpemisen jälkeen, mutta se ei aivan käynyt päinsä, sillä kello näytti vasta kuutta. Seitsemältä Iidaa ei enää pidätellyt mikään ja hän pääsi nukkumaan. Pieni meni Johnny sedän sylissä yläkertaan meidän aikuisten sänkyyn ja oli tuijottanut silmillään Johnnyä minuutin ajan ja sitten sulkenut vain silmänsä ja nukahtanut. Amalia meni nukkumaan hieman myöhemmin ja Eemi tokaisikin minulle alakerrassa: Mitä se oikein huutaa? Selitin Eemille ettei kaikki lapset käy nukkumaan Iidan tavoin. Amalia rauhoittui kuitenkin nopeasti, sillä päiväunet olivat jääneet tänään taas nukkumatta.

Eemi jaksoi valvoa lähes kymmeneen ja oli onnellinen kun sai nukkua Johnny sedän vieressä alakerran sohvalla, josta oli tehty rahin avulla vuodesohva. Minä nukuin yläkerrassa omassa sängyssä pikku Iidan vieressä ja Amalia yllätti eikä herännyt yöllä tullakseen meidän väliimme. Aamulla heräsimme kaikki jo ennen puolta seitsemää ja heti oli lapsilla hirmuisesti virtaa. Iida oli suloisesti käsilaukku olalla nukke kainalossa valmiina uusiin leikkeihin. Majaakin aamulla rakennettiin ja koko alakerta oli hyrskyn myrskyn.

Viimeinen vielä hereillä

Viimeinen vielä hereillä

Serkukset majassa

Serkukset majassa

Minä olen iso prinsessa

Minä olen iso prinsessa

Vähän on sähköinen letti

Vähän on sähköinen letti

Nuusku seurailee arkun päällä

Nuusku seurailee arkun päällä

Äitini pölähti aamusta kylään ja tulikin pyörällä niin kovalla vauhdilla, että oli hilkulla seinää päin ajo. Näin tämän ikkunasta ja repesimme äitini kanssa molemmat nauruun toisemme nähtyämme. Vieläkin naurattaa.

Siskoni tuli lähes saman tien äitini perässä. Joimme kahvia ja höpöttelimme.

Amalia kävi tänään päiväunille, sillä herätys oli ollut aamulla niin aikainen. Amalian nukkuessa matkasin itse kampaajalle, jossa oli tarkoitus vaalentaa hiusteni tyvikasvu. Päänahkani on alkanut reagoida vaalennusaineeseen menemällä rikki. Tämä ei tietysti ole hyväksi, joten päätimme kampaajani kanssa käyttää vaalennusvärinä tästä lähin miedompaa ainetta. Aineessa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi potkua ja tulos oli vaalean sijaan lähellä oranssia. Kampaajani ehdotti päälle uutta vaalennusta tai sitten tummaa liukuvärjäystä. Hän näytti kuvan, jossa liukuvärjäys oli tehty tyveen ja se näytti kivalta. Olin valmis repäisemään saman tien. Olen ollut pitkään vaalea lukuunottamatta vaaleanpunaista liukuvärjäystä latvoissa jokin aika sitten, josta sain harmikseni nauttia vain kaksi päivää.

Värjäyksen ajan mietin näytänkö samalta kuin kampaajalle tullessani ja tätähän en tietenkään halunnut. Lopputulos oli kuitenkin todella hyvä ja voin sanoa olevani tosi tyytyväinen hiusteni uuteen ilmeeseen.

Uudet hiukset

Uudet hiukset

IMG_8310

Johnny mä vähän poseeraan

Johnny mä vähän poseeraan

IMG_8319

Vielä kuva ulkoa. Hitsi ku häikäsee, pakko ihan irvistää ;)

Vielä kuva ulkoa. Hitsi ku häikäsee, pakko ihan irvistää 😉

Mitä mieltä olette? Löytyykö muita liukuvärjättyjä?

Kampaajalla vierähti tovi, joten loppuillan olimme kotona vaikka alun perin oli tarkoitus lähteä siskoni perheen luokse ulkoilemaan. Illalla Amalian mentyä nukkumaan Johnny lähti kaverinsa luokse saunomaan. Me painuimme Nuuskun kanssa yläkertaan katselemaan elokuvaa vaikka taisimmekin nukahtaa lähes heti.

Aamulla viiden jälkeen Nuusku alkoi oksentaa ja nousin sängystä tämän luokse. Nuusku oksensi muutaman kerran ja sitten hän alkoi vain kakomaan kovasti. Kakoessaan hän yhtäkkiä valahti aivan veltoksi käsieni päälle ja pissasi alleen. Nuusku ulisi ja kaava oli aivan sama kuin aikaisemminkin. Nuusku sai siis pitkästä aikaa kohtauksen ilmeisesti epilepsiakohtauksen. Pelästyin jälleen suunnattomasti ja luulin Nuuskun kuolevan käsivarsilleni. Nuusku tokeni onneksi nopeasti ja nousi jaloilleen. Käytin hänet suihkussa Johnnyn pestessä pahimmat oksennukset ja pissat pois lattialta. Amalia ei herännyt vaan nukkua porskutti tyytyväisenä vaikka olikin samassa huoneessa. Pian me muutkin jatkoimme unia ja heräsimme vasta puoli yhdeksältä aamulla kesäaikaa.

Sunnuntaina kävimme mummoni luona kylässä. Tämä mummo asuu landella ja häntä näemme harmiksemme harvemmin. Meidän mummo on aivan mahtava tyyppi ja hänen kanssaan voi puhua mistä vain. Löysin mummon vajan alta kaksi vanhaa ikkunaa, joista ainakin toinen pääsee käyttöön. Ikkunoita jäi vajan alle pilvin pimein ja mietinkin, että niiden myymisestä tulisin rikkaaksi. Vanhat ikkunathan ovat nykyään muotia kodin sisustuksessa. Mutta mummo muistutti heti, että hän haluaa voitoista osansa ja tämähän oli tietysti ihan läpyskää.

Mä ottaisin vielä vähän kessii eli keksiä

Mä ottaisin vielä vähän kessii eli keksiä

Iidaa pyydettiin hymyilemään

Iidaa pyydettiin hymyilemään

Ukko ja risat sukat

Ukko ja risat sukat

Iltapäivällä ulkoilimme ja Johnny haravoi takapihaa. Ensi viikonloppuna aiomme kantaa takapihan kalusteet terassille ja ilmojen salliessa avaamme grillikauden.

Kalusteet ovat päässeet jo etupihan koloon

Kalusteet ovat päässeet jo etupihan koloon

Tänään vietimme päivää siskoni perheen luona. He asuvat myös Lohjalla, mutta heidän luokse mennessä tuntuu aina siltä kuin matkaisi maalle. Päivä oli ihana, sillä siskon kanssa on aina niin mukava olla ja lapset nauttivat toistensa seurasta kovasti. Amalia ei olisi millään lähtenyt kotiin, mutta päivällistä oli kuitenkin lähdettävä laittamaan. Illalla Amalia napotti sylissäni katsellen Pikku Kakkosta ja isi tuli kotiin juuri ennen sen päättymistä.

Loppuun vielä tovi sitten otettu kuva kun emäntää pisti vihaksi ukon huolimattomuus 😉

Johnny väitti sinisin silmin, että hänestä leivinpaperi on oikein tasaisesti laitettu

Johnny väitti sinisin silmin, että hänestä leivinpaperi on oikein tasaisesti laitettu

Mukavaa viikon jatkoa ihanat lukijat <3

Avainsanat

Kommentit

Apua en kestä!! Näen äitisi koko ajan ajamassa pyörällä seinään! :’D Siis en tietenkään millään pahalla tavalla, niin että jotain sattuis. Vaan silleen huvittavalla tavalla niinkuin varmasti te itsekkin! 😀 Ootte ihania! <3

johanna

Voi apua, nyt se pyöräilijä näkyy täälläkin ja kovin naurattaa, se oli kyllä niin koomisen näköistä, että huh huh 😉
Ja kiitos ihana! <3

Hei Johanna! Oon ollut jo pitkään blogin lukija, mutten ole ennen kommentoinut. Kommentoinpa siis nyt!

Tykkään blogista ihan hirveästi. Teidän perhe vaikuttaa tosi herttaiselta, ja kirjoitustesi lukeminen saa aina hyvälle tuulelle, vaikka välillä onkin vähän rankempiakin juttuja. On kuitenkin ihana nähdä, että Amalian sairaudesta huolimatta olette ihan tavallinen, ihana perhe, joka elää tavallista, ihanaa elämää. 🙂

Ja Nuuskua fanitan ihan kympillä! Jos hankkisin itse koiran, se olisi varmaan tuollainen pikkuinen valkoinen pörrikkä. Toivottavasti ei noita epikohtauksia tule enää, kuulostaa pelottavalta.

johanna

Moi!
Mahtava kommentti, kiitos <3 Ihanaa kun viimein kommentoit 🙂

Hiukset on kyllä nyt hienon näköiset, jotenkin modernit. Sopii sulle hyvin.

johanna

No voi kiitos kovasti 🙂

Mun on pitänyt moneen postaukseen jo kommentoida ja kysyä yhtä juttua. Millainen sä olet, kun Amalia leikkii serkkujen kanssa/leikkii kerhoissa? Oletko aina poliisina vahtimassa ettei kukaan vie kädestä ja ettei tule riitaa?
Vai annatko touhuta ihan keskenään ja menet vaan jos tulee huutoa?
Meillä typy on niin rauhallinen ja jää aina leikeissä jalkoihin, että tulee meilkein aina oltua ihan haukkana…

johanna

Moi jepa!

Serkkujen kanssa en ole niin tarkka, mutta kerhoissa olen aina näköetäisyydellä Amaliasta. Mä en ole enää nykyisin poliisina tai haukkana vaan annan Amalian leikkiä ystävineen rauhassa. Olen kyllä varovainen edelleen sen suhteen ettei Amalia kolhisi päätään, koska pelkään sen aiheuttavan epilepsiakohtauksen, sillä tiedän näin käyneen yhdelle Sturge-Weberiä sairastavalle lapselle. Joten joskus jos joku esim. tönii Amaliaa tai käyttäytyy arvaamattomasti hänen lähellään niin olen varmasti paikalla kuin ammuttu 😉

Mä en henkilökohtaisesti tykkää siitä, että aikuiset jättävät vahtimatta lapsensa esim. kerhoissa, koska on hankalaa komentaa muiden lapsia. Ja kerhoissahan lapset ovat vanhempiensa vastuulla eivätkä kerhotätien. Tottakai jos lapsia on enemmän niin vahtiminen hankaloituu, mutta usein näkee sitä, että vanhemmat vain juoruilee keskenään ja lapset tekevät mitä sattuu.

Joko teidän pienokainen pian syntyy vai oletko se jepa keneksi sut luulen? 🙂

Olen joo 🙂 Reilu kuukausi vielä tai puolitoista 🙂 välillä vähän hirvittää kun aika menee niin nopeasti. Musta ne ekat viikot sinne rv 12 on ne pisimmät!

johanna

Varmasti on noin, että alkuviikot menevätkin hitaimmin vaikka toiset odottavatkin kovasti synnytystä ja sanovat loppuajan matelevan. Mutta ihanaa kun vauva pian syntyy maailmaan, tule sitten kertomaan <3 Onnea loppuodotukseen ja sori kun en ikinä vastannut siihen pyörä kysymykseen 😉

Ihanat hiukset! Sopii sulle oikein hyvin!

johanna

Kiitoksia kovasti! 🙂

Oot todella kaunis! Ihana tukka! Onko tuo pinkki neule sieltä kirpparilta ”mummon pöydästä”?
Ihana, mielenkiintoinen postaus taas kerran. Esittelehän omatkin kevätvaateostoksesi.

johanna

Voi kiitos <3 Kyllä neule on juurikin "mummon pöydästä" 🙂
Esittelen omani myös kunhan joudan 🙂

Onnistuiko pannari 😀

johanna

Hihi, kyllä! 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.