Yleinen
2.8.2017

Pieni puolustuspuhe villille lapselle

Pieni puolustuspuhe villille lapselle

Kiitos mahdottoman paljon kommenteista ja vinkeistä edelliseen postaukseen Korkeasaaressa villin lapsen kanssa. Nyt meillä on Milon turvaistuimeen välikappale ja toivotaan, että tämän avulla poika pysyy ajellessa turvavöissä.

Milo on 2,5-vuotias vilkas poika ja tämä on blogin kautta varmasti kaikille tullut selväksi, mutta vilkkauden vastapainoksi Milosta löytyy tietysti liuta muitakin luonteenpiirteitä. Itse en missään nimessä etenkään vielä tässä vaiheessa ajattele, että Milolla olisi jokin sairaus ja hänet tulisi nyt heti kiikuttaa tutkimuksiin ja laittaa päiväkotiin oppimaan normaaliksi, kuten eräs lukija tämän aamuisessa kommentissaan totesi. Tämä on blogimaailmassa ehkä vaikein, kun ei elämästään tietenkään kerro kaikkea, niin kokonaiskuvaa voi olla välillä vaikea hahmottaa ja siksi haluankin hieman puolustaa tätä vilkasta viikariani.

Milo

Hymyile Milo!

Milo on melkoinen koheltaja ja virtaa todella riittää. Tästä syystä Milo tykkää olla paljon ulkona ja purkaa energiaa pelaten pallopelejä, heitellen frisbeetä, juosten aina ja ihan joka paikkaan, ja tällöin hän ei turhaudu ja kiipeile pitkin keittiöntasoja tai karkaile ovista ulos.

Lapsille vanhemmalta saatu huomio on todella tärkeää ja Milo ainakin turhautuu hyvin helposti eikä jaksa keskittyä vielä leikkimään yksin ainakaan lyhyttä aikaa kauemmin. Jos teemme vaikka palapelejä, niin homma toimii vaikka kuinka kauan jos vain olen vieressä istumassa. Yksin Milo ei jaksa pysyä samassa touhussa tai välttämättä missään sisätouhussa ja sitten alkaakin epämääräinen häärääminen tai siskon ärsyttäminen.

vilkas lapsi

Ystävien ja siskon kanssa poika jo leikkii ja leikit sujuvat todella hienosti. Aina tytöt eivät kuitenkaan halua Miloa leikkeihin mukaan ja ilman sisarusten välisiä yhteenottoja meillä ei selvitä päivääkään.

vilkas lapsi

Milo rakastui mökillä kalastamiseen ja istui laiturinnokassa ongella tunnin verran häsäämättä mitään muuta. Toisena päivänä poika lähti isänsä ja Eemi serkun kanssa soutuveneellä kalaan ja sielläkin tunnin verran kalasteli rauhakseen, ja vaikka lopulta hän alkoikin touhottaa veneessä ja veti lipat liukkaalle lattialle ja huusi tätä niin, että koko saari kuuli, niin olin jälleen hitsin ylpeä pienestäni.

Vilkkaan lapsen äitinä sitä on hyvin onnellinen rauhallisista hetkistä ja ne saavat hymyn huulille ja välillä ihan herkistymään, mutta aivan samoin myös vilkkaat touhut saavat usein hymyn korviin ja suun repeämään hersyvään nauruun. Välillä ei tietenkään naurata vaan suututtaa aivan helvetisti, mutta samoja tunteita sitä kokee Amaliankin kanssa, vaikka luonteet eroavatkin.

vilkas lapsi

Milo aloittaa joulun jälkeen seurakunnan kerhon, jossa tulee kerhoilemaan ilman vanhempia kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan. Kerhossa hän tulee oppimaan varmasti paljon, kuten siskonsakin on oppinut ja uskon kerhon ajavan tasan saman asian kuin osa-aikaisesti päiväkodissa oleminen, jota tämä lukija ehdotti, jotta Milo oppisi ryhmän paineessa käyttäytymään.

Eilen leikimme aamupäivän avoimessa päiväkodissa ja Milo viihtyi todella hyvin, kuten aina. Meille sopii hyödyntää nämä palvelut ja Milo nauttii niistä paljon.

vilkas lapsi

Milo on vilkas ja omapäinen, mutta kuitenkin ihana oma itsensä. Välillä mahdottoman tuhma, mutta myös hellä ja kiltti. Monta puolta, kuten meissä jokaisessa. Kyllähän mäkin olen ihmisenä todella empaattinen ja kiltti, mutta välillä aivan hermoheikko ja ihan kamala.

Aika näyttää rauhoittuuko Milon luonne. Itse en ole lainkaan huolissani 2,5-vuotiaasta rämäpäästäni vielä tässä vaiheessa, kun maailmaan tutustuminen on vasta alkanut. Toiset tekevät sen rauhallisemmin ja toiset vilkkaammin <3

Avainsanat

Kommentit

Moikka! Voi vitja, tänään törmäsin blogiisi ja pari kirjoitusta luettuani päädyin lukemaan koko kuluneen vuoden kerralla. Nyt on tarkoitus aloittaa ihka ekasta postauksesta lähtien.

Olette ihan mahtava perhe! Milosta tulee jotenkin Vaahteramäen Eemeli mieleen. 😉 Innokas pikkupoika jolla riittää energiaa, en ymmärrä miksi jotkut kokevat sen huonoksi asiaksi. Meitä on moneen junaan! 🙂

Kaikkea hyvää teille! <3 Tulen lukemaan blogiasi jatkossakin.

Johanna

Moikka Sanni ja ihana kuulla, että löysit blogin, tervetuloa <3 Kiitos kauniista sanoistasi ja kaikkea hyvää myös sulle <3

Ps. tuli tosi hyvä mieli heti aamusta, kun luin kommenttisi, kiitos siitä <3 <3

Lapset ovat niin erilaisia, jotkut ovat vilkkaampia ja jotkut rauhallisempia eikä vilkkaus todellakaan välttämättä tarkoita suoraan sairautta tai muuta ”ongelmaa”! Ja ei kannata unohtaa sitä, että rohkeudesta ja rämäpäisyydestä on myös paljon hyötyä elämässä 😉 Ihana Milo <3

Niinhän se on että lapsia (jos aikuisiakaan) on turha yrittää mihinkään muottiin pistää. Tai voi toki, mutta muotteja pitäis olla kyllä aika monta, tuhansia, miljoonia 😀

Eiköhän jokainen, jos oikein muistia kaivelee, muista lapsuudesta tai nuoruudesta jonkun tilanteen, missä piti olla hiljaa ja/tai paikallaan mutta kun tuntui että joka jäsentä vaan vippasi johonkin suuntaan ja oli tosi tukala olla. Itse en ole ollut mitenkään harvinaisen villi lapsi, menevä kylläkin mutta myös keskittymiskykyinen, mutta silti on sitä tapahtunut aikuisiälläkin jossain tylsissä kouluttautumistilaisuuksissa että on alkanut tuntua juuri tuolta. Annetaan pikkulasten sentään juosta ja hyppiä aivopuudutus pois! 😀 (tämähän on tulossa ihan koulu- ja työelämäänkin vähitellen, onneksi, että on tajuttu että vähemmän pakerrusta ja istumista ja enemmän vapautta ja liikkumista tuottaakin parempia tuloksia ja tietenkin terveempiä ihmisiä.)

Milon kalastusinnostus taas sitten osoittaa aivan loistavalla tavalla, miten pieni villikin kaipaa ja PYSTYY rauhoittumaan kun sopiva tapa löytyy. Helppo mutta petollinen tie siihen on tietysti monen käyttämä telkkari, ja kohtuuvillin 1-vuotiaan kanssa tajuan kyllä itsekin sen lankeamisen helppouden, tyyppi rauhottuu heti jos saa vähänkään katsoa ruutua! Mutta tosiaan nythän tv:n katsominen pikkulapsena on yhdistetty ADHD:hen koska kehittyvä hermosto pyrkii käsittelemään tietotulvaa ylinopeudella ja se jää sitten normivauhdiksi. (Meillä terveydenhoitaja suhtautui kielteisesti jopa siihen että vauva seurusteli skypen kautta isovanhempien kanssa, koska oikeaa elämää enemmän ärsykkeitä on ahdettu ruudulle 2-ulotteiseen muotoon.) Mutta tuo kalastus todistaa juuri sen, että ei niitä ärsykkeitä tarvitse aina olla, joskus jopa päinvastoin, lapsetkin osaavat ”meditoida”. Sitähän kalastus parhaimmillaan juuri on. Olisko muuten ollut Dalai Lama, joka sanoi, että jos kaikki lapset opetettaisiin meditoimaan, maailmassa ei olisi enää väkivaltaa…

Tottakai lasta kasvatetaan kotona. Ainakin meidän vilkasta viipeltäjää. Käymme erilaisissa tilanteissa yhdessä ja opettelemme miten käyttäydytään (,toki jotkut hiljaisuuden retriitit ollaan iha tarkoituksella jätetty väliin). Mikäli jossain tilanteissa ei suju, poistumme ja käymme läpi miten pitäisi tilanteessa olla.

Voi olla, että joku on saanut väärän kuvan, että kerho kasvattaa jne. Mutta ainakin itse tarkoitin, että kerhossa opitut asiat voivat olla tukemassa ja täydentämässä kotona opittua käytöstä.

Olen ehdottoman sitä mieltä, että lapsien tulee antaa olla lapsia ja omia itsejään, mutta se ei tarkoita että sen varjolla voisi toimia miten huvittaa tai että se poistaisi vanhempien vastuuta jälkikasvustaan.

Tsemppiä kaikille kasvatustyötä kotona tai työssä tekeville. Se on tärkeää, vaikeaa ja joskus turhauttavaa työtä.

Hei,

Alle kouluikäisillä on hermoston/aivojen kehitys vielä kesken, ettei voi todellakaan todeta mitään adhd:ta tai vastaavaa. Sitäpaitsi vilkkaus ei ole muutenkaan mikään adhd:n keskeinen piirre. Itselläni on myös todella vilkas poika, nyt hieman yli 5 vuotiaana alkanut rauhoittua hieman.

Säälin niitä opettajia jotka nuo päättömät menijät saavat luokalleen.Siellä ovat sitten sulassa sovussa integroituna ujot ja ylivilkkaat, ADHD:t, kieltä osaamattomat maahanmuuttajalapset,ylisuojellut äidin ainokaiset joille ollaan vaatimassa yksilöllistä opetussuunnitelmaa,monet erityislapset jotka kuuluisivat pienryhmiin,mutta kun niihin ei mahdu… Niin,ja unohdinko kertoa,että opettaja on yksin niiden 25 tenavan kanssa koska rinnakkaisluokalle annetaan se ainoa koulunkäyntiavustaja koska siellä on vaikeasti liikuntavammainen lapsi joka ei pärjää ilman henkilökohtaista avustajaa. Näin täällä meidän kunnassa! Jokaiselle vanhemmalle se oma lapsi on tietysti tärkein,mutta joskus kannattaisi käyttää sitä järkeään miettimällä mikä on realistista ja mikä ei. Sille (yli)vilkkaallekin lapselle voisi opettaa jo pienestä pitäen jonkinlaisia käytöstapoja eikä aina ajatella että kyllä ikä tasoittaa ja kerhot ja koulut opettavat.Kasvatus kuuluu KOTEIHIN aina ja ensisijaisesti.Nykyvanhemmat vaan haluavat ulkoistaa kaiken muille. Ei ole tarkoitus suinkaan opettaa lapsia istumaan hievahtamatta ja hiljaa rivissä vaan ihan ottamaan muutkin huomioon.Tämä on aivan itsestään selvyys esim.monissa Keski-Euroopan maissa joissa lapset ovat kyllä vilkkaita,mutta silti nätisti käyttäytyviä koska siihen panostetaan jo taaperoiässä. Puhun omasta kokemuksestani!

Hei Johanna, minusta sinulla on aivan tervejärkinen ja fiksu suhtautuminen pikku Vaahteramäen Eemeliisi 😀 Niin kuin lukuisissa kommenteissa on jo todettu, on Milon vilkkaus varmaankin temperamentista johtuvaa normaalia kohellusta joka tasoittuu kun tulee ikää ja henkistä kypsymistä lisää tai vaikka vilkkaus ei vähenisikään niin ihan kokemukset opettavat varovaisemmaksi. Joku liikuntakerho olisi varmasti Milolle kiva paikka. Omat tyttäreni eivät mitään hirmu vilkkaita olleet mutta ylen temperamenttisia eivätkä aina mitenkään helppoja lapsia joiden kanssa meinasi välillä pää räjähtää. Silti ihan fiksuja ja ihania aikuisia heistä on kasvanut:) Minusta on ihan viisasta välttää sellaisia paikkoja, joissa pienen riehunta herättää närkästystä tai aiheuttaa vaaratilanteita. Ravintolaan ehtii kun muksu jaksaa keskittyä eivätkä valjaat ole hullummat ehtiväisen lapsosen hallinnassa esim julkisissa tiloissa, joissa on paikkoja ja esineitä joihin ei saa mennä eikä koskea. Tsemppiä suloisten, eläväisten lastesi kanssa

Alle kouluikäisillä on mielestäni todella laaja normaalin kirjo käyttäytymisessä. Fyysisessä vilkkaudessa on todellakin synnynnäisiä eroja. Ihmisten on joskus vaikea ymmärtää, että lapset ovat erilaisia ja vertaavat kaikkia omiin lapsiinsa. Milo kuulostaa todellakin aivan normaalilta lapselta!

Meillä tyttö in ainakin vieraiden ohjauksessa rauhallisempi kuin äidin kanssa. On myös oppinut, että jos homma ei toimi lähdetään pois. Myös ikä tuo koko ajan lisää keskittymiskykyä ja taitoja. Koen, että meillä on hyvin paljon sitä että äly (lapsi on älykäs) ja motoriikka ei kulje yhtä matkaa ja siitä seuraa turhautuminen.
Meillä myös onneksi pienet kerhoryhmät ja kaksi ohjaajaa, niin uskaltaa viedä.

Mielestäni on myös ohjaajan vastuulls sanoa vanhemmille, että jos homma ei toimi. Kaikki eivät ole valmiita kerhoon, ja siitä pitää infota.

Turha on kaikkia vilkkaita syyttää.

Milo kuulostaa ihanan aurinkoiselta elämänjanoiselta tutkijalta. Hänellä on ajoittain kiire päästä tekemään ja purkamaan energiaa sekä ajoittain syli-ja hellyyskaipuu. Ihan tavallinen, ihana pikkuinen poika. Ihmeellisiä kommentteja olet kyllä saanut. Mukavaa loppukesää koko perheellenne!

Just joo! Viekää ihmeessä nyt ne ylivilkkaat tenavanne sinne seurakunnan kerhoon oppimaan käytöstapoja. Yritin viime talvena pitää 3.5- vuotiasta lastani seurakunnan kerhossa,mutta koko kerhotouhu oli yhtä kaaosta parin ylivilkkaan ja mitään tottelemattoman pojan takia. Yksin paikalla ollut ohjaaja ei mahtanut mitään kun nämä kaksi ravasivat koko kerhoajan ulos huoneesta,huusivat,repivät muita vaatteista jne. Mitään askarteluja. ei saatu tehtyä kun nämä kaksi sotkivat,tökkivät toisia saksilla jne. Oma lapseni suorastaan pelkäsi mennä kerhoon vaikka on ihan tavallinen, reipas ja muiden kanssa puistossakin kivasti leikkivä. Toista ohjaajaakaan ei ryhmään saatu vaikka yritettiin. En tiedä montako lasta keväällä enää kerhossa kävi koska omani otin pois koska touhussa ei ollut mitään järkeä. Nämä ylivilkkaat lapsukaiset olisivat vaatineet viereensä yhden aikuisen,juuri niinkuin itsekin Milosta sanoit että jaksaa keskittyä sen hetken kun istut vieressä.On täysin väärin muita lapsia kohtaan viedä tuollainen lapsi ryhmään jossa yksi aikuinen yrittää järjestää kaikille ohjelmaa.

Mun täytyy kommentoida että mulla on 3v poika joka riehuu ja riekkuu minkä ehtii! Välillä käyttäytyy kuin pieni hirviö( repii, nipistää, heittää kaikki minkä käsiinsä saa, puree jne.) Mutta päiväkodissa käyttäytyi kuin enkeli!
Ei tiedä vaikka Milokin olisi kuin pieni enkeli kerhossa! Pitää lapselle antaa mahdollisuus!

Ohjaajien määrä seurakunnan kerhossa riippuu varmasti paljon paikkakunnasta / lasten määrästä. Meillä ainakin oli pojalla kerhossa kaksi ohjaaja, ja niin oli silloin kaikissa meidän kaupungin kerhossa.

Lapsesi kerhossa olisi toki pitänyt olla kaksi ohjaajaa, se luultavasti olisi auttanut tasapainon löytymistä ryhmässä. Vaikkakin itselläni on kaksi rauhallista lasta, niin siltikään en olisi valmis sulkemaan energisempiä kavereita kerhoista / päiväkodeista ulos. Koska ryhmä taitoja / askartelu yms. taitoja oppii vain ja ainoastaan harjoittelemalla. Toisille opit menevät helpommin perille ja toiset vaativat enemmän harjoittelua. Lisäksi kaikkien on hyvä oppia tulemaan toimeen erilaisten luonteiden kanssa. Myös rauhallisten lasten on hyvä oppia huomaamaan, että kaikki eivät ole samasta puusta veistetty ja myös niiden energisten on hyvä oppia muilta. Kummassakin luonteen piirteessä on hyviä ja huonoja puolia, joista itse kukin voi oppia. Meillä rauhallinen ja arka poika oppi / tottui leikkimään (aikuisten avustuksella) myös niiden äänekkäämpien ja energisten poikien kanssa eikä enää säikkynyt turhasta. Tosin tämä tapahtui aikuisten ohjauksella ja avustuksella, eli vaatii siis panostusta aikuisten puolelta.

Vika ei siis mielestäni ollut lapsissa vaan henkilökunnan määrässä / osaamisessa. Hommat toimivat kyllä erilaisten lasten kanssa, mikäli aikuisia on riittävästi ja he ovat osaavia.

Meidän esikoinen oli varsinainen arkajalka. Leikki mieluiten hoidossa yksin srk:n kerhot oli ekan puoli vuotta ihan väkipakkoa…ei sekään ollut kivaa. Olisin mieluusti ottanut vähän reippaamman lapsen. Mutta juurikin kerhot aukaisi neidin päässä jotain. Että voi avautua. Voi hullutella ja mekastaa. Tänäpäivänä ihana sekopäinen 8vee❤
Toiset lapset on villejä ja paljon siinä on julkisilla paikoilla syynä vanhempien välinpitämättömyys (mistä ei varmasti Milon vanhempia voida syyttää)
Mutta kun lapsella on ADHD tms. Niin sen kyllä tajuaa ihan varmasti,jos on yhtäänkään täyspäinen vanhempi.

Jotkut ihmiset eivät ymmärrä poika energiaa. Meillä on samanlainen poika joka on iän myötä rauhoittumaan päin ja erityisen fiksu kaveri vaikka välillä menee överiksi. Ihana ja energinen poika teillä!

Kuulostaa ihan meidän samanikäiseltä pojalta. Pelkäsin jo, että hänellä saattaisi olla adhd tai jokin muu vastaava, mutta äitini rahoitteli minua kertomalla olleeni paljon pahempi 😛

Meillä myös 3 vuotias neitokainen hyvin menevä tapaus. Annan mennä ja touhottaa omiaan välillä. Mutta huvin tapaturma altis tuntuu olevan että siinä määrin joutuu vahtimaan kokoajan 🙂 itse olen huomannut että neiti haluaa oppia kokoajan uutta ja siksi niin liikkuvainen ja kerkeävä. En ollenkaan ole huolissani. Ihanaa että lapset touhuaa ja saa purkaa energiaa 🙂 <3

Itselläni 10 poikaa ja voin vain todeta omistani että kaikki ovat menneet juoksujalkaa ekat 3-vuotta!Sitten hiljalleen meno rauhoittunut.Mielestäni on normaalia että pieni lapsi menee juoksujalkaa paikasta A paikkaan B.Lapsella on luontainen kiinnostus kaikkeen ja väsymättömät jalat.Ajatus ei riitä vielä muuhun kuin hetkeen juuri nyt.Mielestäni pienen lapsen ei tarvitse olla ”kiltti” ja paikallaan pysyvä.Hän opettelee asioita ja syy seuraus suhteella oppii mikä on sallittua ja mikä ei.Milo vaikuttaa juuri normaalilta, ihanalta pikku touhuajalta!

Itselläni 10 poikaa ja voin vain todeta omistani että kaikki ovat menneet juoksujalkaa ekat 3-vuotta!Sitten hiljalleen meno rauhoittunut.Mielestäni on normaalia että pieni lapsi menee juoksujalkaa paikasta A paikkaan B.Lapsella on luontainen kiinnostus kaikkeen ja väsymättömät jalat.Ajatus ei riitä vielä muuhun kuin hetkeen juuri nyt.Mielestäni pienen lapsen ei tarvitse olla ”kiltti” ja paikallaan pysyvä.Hän opettelee asioita ja syy seuraus suhteella oppii mikä on sallittua ja mikä ei.Milo vaikuttaa juuri normaalilta, ihanalta pikku touhuajalta!

Alle 3-vuotiaat ovat vielä todella pieniä lapsia. Toisille päiväkoti jo pienenä on tosi hyvä juttu, toisille sopii paremmin kotiympäristö, eikä kukaan voi sanoa, kaikille oikeaa ratkaisua. Eikä päiväkodin tarkoitus ole opettaa lapsia istumaan rivissä tai pistää villejä kuriin. Lukematta aikaisempia kommentteja, arvelen, että tutkimuksissa viitattiin ylivilkkauteen liittyviin lääkärintutkimuksiin. Todella harvoin lääkärit tutkivat alle eskari-ikäisiä ylivilkkauden vuoksi. Usein vasta kouluikäiset pääsevät neurologin tutkimuksiin. Jos esim. ADHD diagnoosin kriteerinä on, että oireiden on jatkuttava useamman vuoden ja niiden tulee näkyä useammassa eri yhteisössä (esim. Koti ja päiväkoti), niin eihän noin pienen kohdalla voida asiasta puhuakaan. Jaksamista vilkkaiden lasten kanssa eläminen vaatii, mutta vilkkaus ei tarkoita, että jotain on pielessä. Vilkkaus tuskin tulee katoamaan mihinkään. Se on luonteenpiirre, siinä missä arkuus tai vaikka herkkyys, joten miksi pitäisikään. Valtaosa lapsista oppii kuitenkin hallitsemaan vilkkauttaa ja kanavoimaan sitä hyväksyttävällä tavalla ja oppii myös käyttäyymään tilanteen vaatimalla tavalla. Tuntuu hullulta, että kolmevuotiaiden täytyisi olla tietynlaisia. Sosiaalinen käyttäytyminen vaatii oppimista. Oppiminen vaatii aikaa ja motivaatiota. Hyvä siitä tulee!

Mulla on 4 poikaa,Yksi on kun viilipytty, istui pienenä tunti tolkulla pöydän alla piirtämässä, on nyt aikuisenakin rauhallinen, seuraava on pienestä asti ollu pitelemätön, 2 pienintä, 3&4 vuotiaat tulta ja tappuraa, nyt, ekan kerran, uuteen päiväkotiin mennessä, uusi hoitaja alkoi ehdottamaan tutkimuksia, terapeuttia, lasten psykologia. Olin aivan monttu auki, siis mitä? Poika on vilkas, ei muuta. tätin kommentit pisti mut miettimään että mitä helvettiä!? Onko mun pojassa jotain vikaa. Olin jo vaihtamassa pk:ia,ehkä hoitajat ei jaksa pojan kanssa? Juttelin onneksi toisen, vanhemman tätin kanssa, joka hoitanut jokaista poikaani, hän sanoi, älä siirrä poikaa minnekään, hän on täysin normaali, ihana eläväinen lapsi. täti kuiskasi vielä hiljaa, että älä välitä. Nyt olen jutellut parin muun äidin kanssa ja he ovat helpottuneita koska luulivat samaa, että heidän pojissa on jotain vikaa. Sama täti oli ollut diagnosoimassa heidän lapsiaan. Minä en muutenkaan ymmärrä nykymenoa! Ennen oli hiljaisia lapsia ja sitten niitä vähän villimpiä, oli lihavia ja laihoja lapsia. Kaikki oli kuitenkin normaaleja. Nykyään, jo neuvolasta lähtien, lapsia aletaan diagnosoida ja runtata samaan muottiin, liian iso pää, liian pieni pää, liian laiha, liian lihava, tämä lapsi on käyrän yllä tämä alla, tämä liikkuu liikaa, tämä ei tarpeeksi. Suomessa on hyvä neuvola seuranta, mutta joskus liika on liikaa. Antakaa lapsien olla omia itsejään, villejä, rauhallisia, punkeroita, laihoja. Kyllä aika tasaa jokaisen, siltikin omaksi itsekseen.

<3 niin ihana kommentti. Olen miettinyt aivan samoja asioita kahden lapseni kanssa, en voi muuta kuin allekirjoittaa kommenttisi.

Meillä tyttö täytti juuri 3v ja on todellakin villi ja menee päättömänä jokapaikkaan ei silti ole käynyt mielessäkään että sitä pitäisi jollain tavalla tutkia 😀 toiset ovat vaan vilkkaampia kun toiset. 🙂

Miloa puolustan minäkin…kaikki pojat ovat mielestäni ainakin jossain elämän vaiheessa rämäpäitä😊 ja kuuluu saada vähän ollakkin ja mustelmat ja naarmut kuuluu lasten elämiin varsinkin poikien 😃 edes noin pienelle kuin milo ei mielellään tehdä esim adhd tutkimuksia vaan sellaiset aloitetaan mieluusti vasta kouluiässä paitsi jos ihan selkeä tapaus ja vaikka neuvola tämän ottaisi puheeksi.meillä 6v poika ja pikkuisena oli varsinainen hienohelma nyt viimeiset pari vuotta koheltanut pää kolmantena jalkana .! Zemppiä sinne kyllä se joskus helpottaa😊

Oi meillä 3 v 7 kk tyttö toohottaa aamusta iltaan puhuen koko ajan leikkiä vaihtaen , pikku kakkosen seuraa hievahtamatta mutta muuten pysähtyy vasta illalla😊 samainen oli isosiskonsa mutta niin ne tasaantuu iän myötä. Isosisko aloittaa nyt yliopistossa😀

Voihan itku, kirjoitin kilometrin pituisen tekstin ja se hävisi johonkin.. Eli uudestaan. Meillä esikoinen 3,5v. Ja samalta kuulostaa kuin teidän Milon touhut, ja pienestä asti jo. Joka kerta hymyilen sun kirjoituksille kun puhut Milon touhuista ja hänen vilkkaudestaan. Niin tuttua! Ja ihanaa että muitakin yhtä vilkkaita lapsia on kuin meidän. Mun ystäväpiirissä kun ei ole kun niitä rauhallisempia tapauksia.. Harvoin tulee edes puhuttua aiheesta kun ei muilla samanlaisia ”ongelmia” ole. Julkisilla paikoilla poika osaa jo aika hyvin olla( paitsi kaupoissa pakko laittaa kärryyn koska ei vaan osaa kävellä nätisti.) Mutta jos mennään kylään vähän vieraampaan paikkaan tai jos ei ole muita lapsia, alkaa riehuminen ja toisten tavaroiden penkominen ja saa huutaa eitä joka viides minuutti. Ehkä tämä tästä joskus! Osaa poika kyllä olla tosi kohtelias ja kiltti ja ihanakin, niistä hetkistä saa voimia jaksamaan taas. 🙂

Täällä kahden vilkkaan pojan ja yhden rauhallisen tyttären äiti. Meillä pojat oli hyvin vilkkaita heti kun kävelemään oppivat. Sitä vauhtia riitti aamusta iltaan. Vanhempi on nyt 11v ja nuorempi on viiden vanha. Vanhempi rauhoittui eskaan lähtiessä ja nuorempikin rauhoittumaan päin. Joskin vielä vilkas onkin. Zemppiä ja pitkää pinnaa. Aivan varmasti Milokin rauhoittuu kun ikää tulee lisää. 🙂 kivaa kun kerrot rehellisesti teidän arjesta. On mukavaa kun ei turhia filttereitä ole. 🙂

Meillä 3,5v poika, ja pienestä asti jo tosi vilkas ja koheltaja. Palapeleihin ym jaksaa myös keskittyä vain jos on siinä vieressä. Ainut mikä saa pojan istumaan ja rauhoittumaan, on telkkari. Ja tästä tietty huono omatunto kun aika useasti se meillä on päällä. Välillä on tosi raskasta kyläillä sellaisissa paikoissa joissa ei käydä usein, tai jossa ei ole muita lapsia. Tällöin alkaa kauhea riehuminen ja tavaroiden penkominen ja kokoajan saa huutaa eitä. Tämä on onneksi jo vähän väistynyt huh.. 🙂 Mutta myöskään en herran kanssa esim kaupassa voi käydä niin että hän itse kävelis, vaan kärryihin vaan vaikka painorajat paukkuu. Ei vaan onnistu se nätisti oleminen. Ehkä tämä tästä joskus! Tulipas pitkä teksti. 🙂 Pakko oli kirjoittaa kun ei tule paljoa aiheesta puhuttua, kaikkien kavereiden lapset tuntuu olevan sitä rauhallisempaa sorttia.. 😀 Toki meidän poika osaa olla tosi kohtelias ja kiltti ja ihanakin. Ne hetket auttaa jaksamaan. 🙂

Toiset lapset on villimpiä kuin toiset. 2,5v on vielä pieni eikä jaksa muutamaa minuuttia kauemmin keskittyä (ellei sit oo jotain todella mielenkiintoista tekemistä). Joten ei tartte huolestua :). Kaikki kolmevuotiaatkaan ei jaksa keskittyä. Joten ole vain rauhassa :). Teidän poika kuulostaa muuten aivan ihanalta pikku vipeltäjältä ☺.

Hyvä puheenvuoro! Ei vilkas ja temperamenttinen luonne todellakaan tarkoita sitä, että lapsessa on jotain vikaa! Hyviä hermoja ja johdonmukaista kasvatusta se kyllä vaatii! 😀

Meidän villi tyttö täyttää 3v. Syyskuussa. Monia samankaltaisia piirteitä kuin Milossa. Menee kuin tuulispää, juosten, pomppien ja loikkien. On hyvin temperamenttinen. Mutta hellä, empaattinen ja kun ohjaa jaksaa vaikka muovailla 2,5h. Tai kalastaa 🙂
Meillä aloitetaan srkn kerho tässä kuussa ja uskon sen osaltaan tuovan uutta kokemuspohjaa. Lopun tuo ikä, jos on tuodakseen. Samasta muotista kun emme ole, ja jokaisella omat luonteemme.

Johanna

Kiitos tästä, ihana kommentti <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.