Yleinen
26.11.2014

Viimeisiä viedään

Viimeisiä viedään

Vielä hetki raskaushuumaa ennen vauvan syntymää. Laskettu aika alkaa olla lähellä, sillä tänään raskausviikkoja on kasassa jo huimat 37+4. Raskaus on edennyt hirmuista vauhtia ja tuntuu epätodelliselta, että perheeseemme on syntymässä vauva hetkenä minä hyvänsä.

Raskausviikko 37+0

Raskausviikko 37+0

Amalia syntyi raskausviikolla 40+5, mutta sehän ei anna minkäänlaista osviittaa siitä milloin pikkuveli päättää syntyä. Toivotaan kuitenkin, että synnytys tapahtuisi ennen jouluaattoa ja saisimme viettää jouluaaton kahden rakkaan lapsen kanssa.

Raskausaika on ollut helppo niin kuin oli Amaliastakin, mutta näin loppua kohden täytyy myöntää, että jo olemassa olleet pienet vaivat ovat muuttuneet suuremmiksi. Painoa on kertynyt ja tämä on saanut aikaan selkävaivoja, jotka ovat pahentuneet loppua kohden. Siivouspäivinä olen jättänyt toisinaan imuroinnin Johnnylle, mutta liian usein olen itsepäisesti imuroinut itse ja kärsinyt siitä sitten illalla sekä seuraavana päivänä. Selkäkipu säteilee jalkoihin ja joudun varomaan jokaista askelta. Hyvin usein rakas mieheni on joutunut taluttamaan minut iltaisin vessaan kun en ole enää kyennyt liikkumaan itsenäisesti. Siivouspäivien jälkeen tarvitsisin ehdottomasti rollaattorin avukseni tukemaan liikkumista, mutta nyt olen päättänyt, että minimoin selälle haitalliset liikkeet enkä ole itsepäinen ja tee kaikkea itse.

On se jo ihan kivan kokoinen pallo

On se jo ihan kivan kokoinen pallo

Toinen kurja vaiva on häntäluukipu. Olemme menossa perjantaina ystäväporukalla teatteriin ja aion ottaa pyllyn alle oman tyynyn mukaan, sillä en pysty istumaan pitkiä aikoja ilman tyynyä. Teatteriin on päästävä, sillä se on tälle kummajaiselle ensimmäinen kerta aikuisten teatterissa. Herättää varmasti ihmetystä lähes yhtä paljon kuin se, että olin elämäni ensimmäisen kerran junassa tänä vuonna kun matkasimme pienen matkan junan kyydissä lapsimessuille. Puolustuksena kuitenkin tässä teatterihommassa se, että olen ollut lapsena ulkoilmateatterissa katselemassa Robin Hoodia sekä sisätiloissa olen saanut nauttia Vaahteramäen Eemeli teatteriesityksestä, mutta näihin kahteen kertaan se teatteri on sitten jäänyt.

Nyt palataan kuitenkin vaivoista takaisin vauvaan. On aivan mahtavaa saada perheeseen vauva ja olla kahden lapsen äiti. Minä haluaisin lapsia ehdottomasti lisää, mutta Johnny vaikuttaa hyvin tiukalta siitä, että kaksi lasta riittää. Tuleva isä katselee mahassa olevan poikansa liikkumista toisinaan kauhulla ja voin vain kuvitella mitä tulevan isimiehen päässä pyörii. Heitimme joskus ihan läpällä, että toivomme rauhallista poikaa ja pojanhan me tulemme kaiketi saamaan mutten usko hänen olevan kovinkaan rauhallinen. Amalia on vilkas luonteeltaan ja luulen, ettei pikkuveli jää pahasti kakkoseksi.

IMG_2827

Otin Johnnyn kanssa puheeksi eräänä iltana kolmannen lapsen ja mies kuunteli paasaustani rauhallisen näköisenä paksu muovilusikka toisessa kädessään kunnes yhtäkkiä lusikka katkesi kahtia. Aloin nauraa räkättää ja totesimme palaavamme aiheeseen joskus tuonnempana. Amaliaa odottaessa en ajatellut seuraavaa lasta, sillä oli itsestäänselvää, että toisen lapsen yritämme tehdä. Nyt tunteet ovat erilaiset kun ei tiedä onko tämä viimeinen kerta kun saan olla raskaana, synnyttää sekä elää vauva-arkea. Minä kun olen aina halunnut ison perheen ja toinen puolisko olisikin ehkä tyytyväinen vähempään lapsilukuun.

IMG_2828

Neuvolaan menen vasta ensi tiistaina kahden viikon tauon jälkeen. Täytyy sanoa, ettei neuvolakäyntejä kyllä liiemmin ole. Onneksi mahassa on vilkas vauva, niin ei joudu miettimään onkohan kaikki hyvin.

Synnytys käy toisinaan mielessä, muttei tunnu pelottavalta tällä hetkellä. Amalian synnytys alkoi supistuksilla ja saa nähdä kuinka tällä kertaa käy. Supistuksia on ollut jo jonkin aikaa ja ihan tuntuvia ne jo ovat, mutta eivät tietenkään mitään verrattuna niihin todellisiin synnytyssupistuksiin. Hyvin muistuu kuitenkin aina supistuksen jälkeen mieleen mitä onkaan edessä.

Ei niin hehkeä kuva ;)

Ei niin hehkeä kuva 😉

Odotamme jo kovasti sitä hetkeä kun saamme pienen vauvan luoksemme <3

Toivon etten olisi näin "shokissa" tulevan synnytyksen jälkeen

Toivon etten olisi näin ”shokissa” tulevan synnytyksen jälkeen

Minkälaisia synnytyksiä Teillä on ollut esikoisen jälkeen?

Avainsanat

Kommentit

Sulla on kyllä tosi kiva blogi ! On kiva, kun kerrot arjestanne, etkä vain niistä ”huippuhetkistä”. Oon ny muutaman viikon tätä seuraillu ja aion seurata jatkossakin 🙂 Paljon onnea loppuodotukseen, sulla on kyllä ihanan pyöree toi maha 🙂 ps. Sano Amalialle terveisiä ! Hän on tosi suloinen pikku prinsessa 🙂

T: Vähän nuorempi lukijasi (tai no nuori ja nuori, 18 v :D)

johanna

Moikka SaraM <3

Kiitos hirmuisesti ja toivottavasti viihdyt blogin parissa pidempään <3
Välitän terkut Ampsulle ja nuorihan sinä olet <3

Ihania raskauden viime hetkiä sinne. Kerrothan jossakin kohtaa Amalian laserhoidon tuloksista ja seuraavasta suunnitellusta käynnistä.

johanna

Kiitoksia Kati <3 Nyt ollaan kipeinä, mutta kerron hoitotuloksista heti kun hieman tervehdyn 🙂

Esikoisen synnytys rv 40+1 oli pitkä ja tuskallinen… Kestoksi merkattiin 12 h mutta oikeasti laskin sen kestäneen 27 h! Olin tosi kauan kotona ilman minkäänlaista kipulääkitystä. Sairaalaan mentäessä olin jo 7 cm auki. Ponnistusvaihe kesti 1 h 20 min. Kuopuksen synnytys rv 39+6 kesti kokonaisuudessaan 10 h ja risat. Avautumisvaihe ei ollut niin kivulias kuin ekalla kertaa, tai ehkä sitä vain tiesi mitä se kipu on niin ei järkyttänyt niin paljon. 🙂 Ponnistusvaihe kesti 22 min. Olin sairaalaan tullessa auki 4 cm ja siitä meni kolmisen tuntia ja vauva oli maailmassa. <3 Tsemppiä sinulle!

johanna

Sä olet ollut tosi pitkään kotona kovien kipujen kanssa, huh! Ja todella pitkä ponnistusvaihe, mulla oli Amaliasta tunnin 🙁
Ihanan kuuloinen tuo toinen synnytys, sellainen tännekin 😉

Voihan olla, että Johnnyn mielipide vielä muuttuu ajan kanssa kun tuleva vauvakin kasvaa…. Harmi, että teille tulee poika, jos olisi tullut tyttö uskon että J. olisi halunnut vielä poikaa yrittää…;) Ei kai..vitsihän tuo. Itsellä ei vielä ensimmäistäkään lasta ja eka olis tilauksessa…toiv tärppäisi pian. Vauvakuumetta ei oo helpottanut sun blogi. Olis kiva jos tekisitte Amalian kanssa vielä jonkun jouluaiheisen videon.. jossa Amalia kertois mitä hän toivoo joulupukilta ja ajatuksia veljen tulosta 🙂

johanna

Näin toivon minäkin <3 Paljon onnea teille vauvan yritykseen <3 Yritetään ehtiä tehdä video 🙂

Huomenta. Näin viime yönä unta että teille syntyi jo vauva, eli ilmeisesti täälläkin odotusta ilmassa.

johanna

Moi Anni! Hihhih, mua niin nauratti tää sun kommentti, aivan mahtavaa, että muutkin odottavat <3 🙂

Täällä toinen syntyi melko nopeasti ja tuskaisesti. 30min ja 4cm->10cm auki. Eka synnytys oli omalla tavallaan helpompi vaikka pitkä kun lähti lapsivedellä.

Tsemppiä tulevaan! Onneksi se ihana palkinto kruunaa kaiken sen kivun mitä synnytyksessä nainen kokee <3

johanna

Hurjaa! Kiitos tsempeistä ja palkinto on mitä mahtavin <3 <3

Ihanaa, että odotus sujunut hienosti! Pianhan vauva jo syntyy:) Onnellista odotuksen loppua!

johanna

Kyllä pian syntyy ja kiitos <3 <3

Nyt kun saimme toisen ja kaikki meni hyvin, oli tarjolla vaihtoehto kotiutua 6 tunnin päästä syntymästä. Oletko miettinyt toivotko nopeaa kotiutumista vai oletko niin kauan kun antavat olla?

johanna

Me oltiin Amalian syntymän jälkeen sairaalassa 1,5 vuorokautta, ja saman ajan aion olla myös tästä toisesta jos kaikki on ok. Mä en uskaltaisi synnyttää polikliinisesti eli lähteä kotiin vauvan kanssa 6 tuntia synnytyksestä. Vauvan vuoksi haluan olla ehdottomasti ”tarkkailussa” normiajan <3

Hei vaan, niin iiihana masu 🙂 Meillä ensimmäinen oli hieman yliaikainen, loput syntyivät joko vähän ennen tai just laskettuna aikana. Jokainen synnytys on ollut sujuva eikä minkäänlaisia komplikaatioita ole koskaan tullut. Ensimmäistä synnytystä ei osannut niin jännittää kun ei tiennyt minkälaista se on, ja muilla kerroilla saattoi luottaa siihen että kaikki menee varmasti taas tälläkin kerralla hyvin. Onhan se synnytys aika luonnollinen juttu 🙂

johanna

Hei vaan ja kiitos <3 Ihana kuulla, että synnytyksesi ovat menneet hyvin <3

Meillä on tammikuussa kuusi täyttävä poika ja joulukuussa kolme täyttävä tyttö. Haaveilen kovasti kolmannesta lapsesta, mutta valitettavasti mieheni ei jaa kanssani haavetta. Nyt pähkäilen kovasti, että lähtisinkö opiskelemaan uutta alaa, jos sen teen niin saan kyllä kuopata lapsi haaveet pitkäksi aikaa ja sitten olenkin jo aika vanha… Ehkä pitäisi pistää miehen kanssa kunnon keskustelu asian suhteen ja sitten tehdä tulevaisuuden ratkaisuni sen mukaan. Vaikeita asioita, kun ei näissä asioissa oikein voi tehdä kumpaakin tyydyttävää ratkaisua, kun asia on joko tai. Pakottaakaan en halua ketään mihinkään sellaiseen mitä toinen ei halua.

johanna

Hankala asia tosiaan. Keskustelkaa asiasta oikein kunnolla, ei varmasti helppoa ole ratkaisuun päästä, tämä on hankala tilanne kun kumpainenkin haluaa erilailla <3

Heippa. Meillä piti sinun kanssa olla lähes sama LA mutta minun tyttö päätti syntyä jo 6.10 eli rv 30+0. Syntymäpaino oli 1140g mutta nyt tyttö painaa jo 2,2kg(nyt olis rv 37+3). Ollaan viel sairaalassa sillä meillä myös ruokatorven ahtauma joka hankaloittaa enempi elämää kuin keskosuus, mutta kaikki näyttää nyt paremmalta joten toiveissa on kotiin jouluksi <3

Ihanaa loppu odotusta <3

johanna

Heippa miltsu76 <3
Hui hurjan ajoissa syntyi, mutta ihana kuulla, että nyt tyttö painaa jo yli 2 kiloa ja kaikki näyttää muutenkin tällä hetkellä paremmalta <3 <3 Paljon tsemppiä teille koko perheelle <3
Ja kiitos <3

Kiitos itsellesi <3

johanna

<3

Esikoisen synnytys oli ihan normaali ja kokemuksena positiivinen. Kuopuksemme syntyikin sitten ongelmallisen raskauden jälkeen keskosena ja kotiutui vasta parin kuukauden ikäisenä. Onneksi kaikki on mennyt hyvin ja ikää hänellä pian 2 v. Nyt olen miettinyt sitä kolmatta: uskallanko yrittää, osuuko kohdalle ”tilastollinen” keskenmeno, osaanko nauttia raskaudesta kun edellinen päättyi monen viikon epävarmuuden jälkeen ennen aikojaan, muuttaako kolmas lapsi enemmän kuin toinen (jonka ”hankkiminen” esikoisen jälkeen oli molemmille selvää) jne. Toisaalta olen sitä mieltä, että haluan nyt nämä kaksi melko pienellä ikäerolla olevaa sisarusta vähän isommiksi, toisaalta en raskisi alkaa myydä kaikkia vauvatavaroitamme mutta ei ole tilaa niitä säilyttääkään… kasvavat lapsemmr ovat ihania uusine taitoineen, mutta haluaisin vielä kerran kokea raskauden (raskaaksi tulo ja raskausaika ovat olleet minulle helppoja, lukuunottamatta kuopuksen loppuraskauden ongelmia). Minulla on tunne, ettei lapsilukumme vielä ole täynnä, mutta ikäni puolestakaan en voi kymmentä vuotta odottaa. Ehkä esikoisen lähtiessä kouluun olisi mukavaa olla kotona taas. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, että lapsia tulee silloin kun olisi sopiva aika. Nyt vai myöhemmin vai ek koskaan?

johanna

Kiitos Lila kun kommentoit omat tarinasi <3
Paljon pohdintaa kolmannesta lapsesta, tulehan sitten kertomaan mihin päätökseen tulitte <3

Meillä kuopus syntyi 42+1 reilusti yliaikaisena käynnistyksellä. Edellisestä synnytyksestä jäi traumoja esikoisen väärän tarjonnan takia eli käynnistys pelotti kamlasti. Synnytyskäynnistettiin klo 10 cytotekeillä ja alla oli omia supistuksia. Supiatuksia kestin kauemmin ilman vahvoja kivunliwvityksiä ja muutenki homma tuntui luontevammalta. KLO 1 yöllä pääsin saliin ja samantein meni lapsivedet. Sitten käyttöön ilokaasu ja epi ja epin vaikutuksen loputtua alkoki jo ponnistusvaihe mihin pelkopolilla oli suunniteltu puudutukset mutta niitä ei keretty antaa. Ponnistusvaihe oli aika kipeä mitt syynä oli 4,5kg vauva joka jäi hartioista jumiin mutta silti synnytyksestä jäi vain hyvä mieli ja muisto kaikenkaikkiiaan helpompi kun ensimmäinen 🙂

johanna

Ihana kuulla, että kuopuksen synnytyksestä jäi hyvä mieli ja muisto, vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin toivoit <3 Mitä puudutuksia olitte suunnitelleet pelkopolilla ponnistusvaiheeseen, mua kiinnostais hirmuisesti kun juuri tuo vaihe pelottaa eniten?

Ihana tuo vatsa!

Meillä toinen syntyi nopeasti ja helposti. Vanhemmatkin osasivat ottaa rennommin siellä salissa, kun ihan kaikki ei ollut uutta (vaikka moni asia eri tavalla).

Joulu synnytysosastollakinnon tunnelmallinen ja varmasti mieleen painuva, joten sitä mahdollisuutta ei kannata murehtia. Ainakin Turussa jokainen pieni ihmisenalku sai jouluna päähänsä oman tontulakin. Joulurauhanjulistusta kokoonnuttiin katsomaan päiväsakkoon yhdessä henkilökunnan kanssa jne.
Niitä ”tavallisempia” jouluja on tullut myöhemmin lisää yksi jokaisena vuonna, joten tuo yksi väliin jäänyt kotijoulu ei ole jäänyt harmittamaan.

johanna

Voi kiitos <3
Kiva kuulla, että toinen synnytyksesi meni helposti ja nopeasti!

Totta turiset tuosta jouluna laitoksella olosta, jotenkin sitä vain ajattelee, että ehtii hyvin synnyttää ennen aattoa, mutta näinhän se ei välttämättä tule olemaan. Ihana joulusta silti tulee, ollaan sitten missä vain ja millä kokoonpanolla vain <3

voi että, ajatella että kohta teillä on kaksi lasta… vastahan sä täällä kerroit että olet raskaana!

johanna

Niinpä, hurjan nopeasti mennyt odotusaika, ihan pian meillä on vauva <3 <3

Meillä lapsiluvun kanssa myös saman tapaisia ajatuksia ollut. Minä olin ajatellut kolmea, mies kahta. Jossain vaiheessa mies oli sitäkin mieltä, että yksi riittää. Nyt kuitenkin toinen ”tilauksessa”, mutta siihen lapsiluku meillä jää. En ala painostaa, ja kun nämäkin saa kunnialla aikuisiksi kasvatettua, niin onnellinen saa olla. Ymmärrän kyllä tunteesi ja miehesikin on toisissa ajatuksissa kun olette nyt saaneet kakkosen esim. Amalian ikään tms. 🙂

johanna

Nyt on tosiaan hieman huono hetki keskustella kolmannesta kun toinen on vielä massussa, nämä ovat kimurantteja juttuja ja aika näyttää miten käy <3
Onnea toisen lapsen yritykseen <3

Ööh mikä kirjoitusvirhe… Piti kirjoittaa, että EHKÄ miehesikin tulee toisiin ajatuksiin kun vauva on vähän isompi. Nyt kun ei ole vielä syntynytkään 🙂

johanna

🙂

Meille syntyi vajaa 3kuukautta sitten pikkuveli. Esikoinen käynnistyi supistuksilla joita kesti yli 20 tuntia 3-5 minuutin välein ennen nopeaa ponnistusvaihetta. Pikkuveli käynnistyi lapsivesien menolla lauantai iltana myöhään ja syntyi sunnuntai iltapäivänä, eikä tosiaan supistanut samaan tahtiin kun esikoisesta. Toinen synnytys oli kaikinpuolin helpompi, tosin avautuminen tapahtui todella nopeasti lopulta jolloin puudutteet ja kaikki kivunlievitys jäi saamatta, mutta onneksi tässäkin synnytyksessä ponnistusvaihe oli nopea 🙂 tsemppiä loppu metreille! 🙂

johanna

Kiva kun kerroit omista synnytyksissäsi, kiitos <3 Ja kiitos vielä tsempeistä! <3

Mukava blogi sinulla, vasta muutaman viikon seuraillut mutta hyvin pääsee mukaan blogiin ja kuvat on kivoja 🙂 Tekstitkin on hyviä, tosi kivoja lukea ja saa aina hyvän käsityksen mitä postauksella haluat kertoa (:

Mielenkiinnosta (ja koska olen niin järjetön teatteri-ihminen), mistä teatteri-esityksestä(/elämyksestä) pääset nauttimaan?

johanna

Kiva kuulla, kiitos paljon <3
Anteeksi kun tämä vastaus kesti näin pitkään, mutta olimme katsomassa Humiseva harju teatteriesitystä, tykkäsin tosi kovin! 🙂

Meidän kuopus syntyi 3viikkoa sitten just noilla viikoilla eli 37+4. Tyttömme, perheemme kolmas lapsi syntyi nopean synnytyksen jälkeen. Synnytys käynnistettiin ballongilla joka asennettiin puoli kahdelta ja illalla ennen kymmentä tyttö syntyi. Ponnistusvaihe kesti minuutin eli oli todella nopea. Jopa ehkä liiankin, koska olin lähes paniikissa enkä tajunnut mitä on tapahtunut. En ehtinyt yhtään mukaan koko touhuun! Ja pelkäsin että vauva putoaa lattialle! Tyttö oli pienikokoinen joten helppo synnytettävä! Keskimmäisemme syntyi RV:lla 37+2. Synnytys oli ihana erikoisemme synnytyksen päädyttyä sektioon. Olin niin onnessani saatuani normaalin synnytyksen. Ja kolmas synnytys oli myös kaikin puolin onnistunut. Saan ainakin olla ylpeä siitä että synnytin ilman kivunlievitystä niinkuin toivoinkin!

johanna

Huh todella nopea ponnistusvaihe! Ihana kuulla, että sinulle on jäänyt hyvä mieli kahdesta viimeisimmästä synnytyksestä <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.