Yleinen
23.2.2014

Viikon touhuja

Viikon touhuja

Tämä viikko hurahti vauhdilla. Vietimme tiistaipäivää siskoni perheen luona. Tiistai on muskaripäivämme, mutta tällä viikolla ei ollut muskaria hiihtoloman vuoksi. Me olemme päässeet muskariin vain yhden ainoan kerran joulun jälkeen ja Amalia puhuu joka viikko muskarista, niin kovasti hän sinne kaipaa. Amalia rakastaa kaikenlaista musiikkia. Joululahjaksi saatu laulupussi on perheessämme usein käytössä. Amalia nostaa laulupussista laulukortin ja pyytää minua laulamaan. Lauluja on pussissa paljon ja Amalia haluaa aina, että joka ikinen laulu lauletaan, mutta onneksi hän on sen verran malttamaton, että jaksaa kuunnella aina laulusta vain ensimmäisen rivin. Aivan sama homma on kirjojenkin kanssa. Amalia ei edelleenkään jaksa kuunnella satuja vaan haluaa vain itse kertoa mitä kirjan sivuilla näkee. Ystäväni ohjeesta otimme iltatoimiin mukaan iltasadun. Luemme sen omalla tyylillämme ja Amalia pitää tästä lukuhetkestä kovasti. Lähes aina iltasadun lukija on iskä, sillä iskä hoitaa useimmiten myös nukutuksen.

Amalia on oppinut hieman laulamaan. Hän laulaa muutamia tuttuja lastenlauluja ja on hurjan suloinen. Lauluista hän laulaa sanoja sieltä täältä, mutta sillä tavalla kuitenkin, että laulun tunnistaa. Laulupussi hetkien aikana hän pyytää usein minua laulamaan laulua kuka saa kuka saa laulupussiin kurkistaa sanoen: äiti laula kurkistaa. Tämä laulu on tuttu kerhon lauluhetkestä.

Tarrat ovat myös kova juttu tällä hetkellä

Tarrat ovat myös kova juttu tällä hetkellä

Hieno taideteos

Hieno taideteos

Nyt voi jo melkein sanoa ettei perheessämme nukuta enää päiväunia, koska Amalia on nukkunut yhdet päiväunet tällä viikolla. Hyvää tässä on se, että illalla uni tulee viimeistään kahdeksalta ja useimmiten jo puoli kahdeksalta eikä nukutukseen mene kauaa aikaa. Miinuspuolena se ettei äidillä ole hetken rauhaa päivän aikana. Johnny on kotona reippaasti kuuden jälkeen ja hänen kotiutuessa syöksyn Nuuskun kanssa iltalenkille, jonka jälkeen alkaa iltapuuhat Amalian kanssa. Iltaisin jää kuitenkin reilusti omaa aikaa, joten näin on parempi.

Amalian käytyä yöunille omat ajatukseni siirtyvät lähes välittömästi reilu kahden viikon takaiseen keskenmenoon. Niin kauan kaikki on loistavasti kun saan olla Amalian kanssa, mutta iltaisin hänen nukkuessa en voi hyvin. Olen itkenyt kovasti, surrut ja puhunut asiasta. Meillä on Johnnyn kanssa hyvin erilaiset tavat surra keskenmennyttä raskautta, sillä Johnny ei halua ajatella koko asiaa, koska hänelle tulee siitä niin kovin paha mieli ja itse en taas voi olla ajattelematta asiaa, sillä se hiipii mieleeni aina Amalian käytyä nukkumaan.

Aluksi keskenmenosta toipuminen näytti hyvältä, mutta ei enää. Luulen alkushokin hälvenneen ja nyt todellisuus iskee vasten kasvoja ja se tuntuu todella pahalta. Tällä hetkellä en saata lukea vauva-aiheisia lehtiä lainkaan ja voi kuinka odotinkaan sitä, että tulisin raskaaksi ja pääsisin lukemaan kaikkea tulevasta vauva-ajasta.

Raskaus sujui hienosti aivan samalla kaavalla kuin Amaliankin odotus ja keskenmeno tuli aivan puskista. Olin toki pitänyt keskenmenon riskin takaraivossani, mutta en uskonut sen tapahtuvan perheellemme. Keskenmeno on kuitenkin hyvin yleinen, mutta se ei tee olostani yhtään helpompaa. Tuntuu epäreilulta ja mieli on iltaisin hyvin synkkä.
Millä keinoin Te lukijat olette selvinneet keskenmenosta?

Keskiviikkona Amalia sai kaksi tyttöystäväänsä kylään sekä tietysti näiden neitien äidit myös. Tytöt eivät olleet tavanneet kuukauteen, sillä jokainen lapsista on sairastellut. Amalia odotti ystäviään todella kovasti ja leikit sujuivat kolmikolla hyvin. Amalia sai ystäviltään myöhäisen syntymäpäivälahjan, joka oli kovalle saunojalle melkoisen oiva lahja. Amalia sai oman pienen saunasetin, joka sisälsi pienen saunakiulun ja kauhan. Nyt täytyy vain malttaa odottaa ihon paranemista laserin jäljiltä ja sitten päästään saunomaan.

IMG_7478

Torstaiaamu alkoi sillä, että havahduin kolinaan ja huomasin Johnnyn yrittävän metsästää sängyn alle tippunutta kännykkäänsä suihkulastan avulla, tuloksetta. Touhu ärsytti minua ja nousin ylös ja pyysin häntä auttamaan, jotta saisimme siirrettyä sängyn ja niinpä kännykkä löytyi eikä Amalia edes herännyt.

Aamutoimien jälkeen kävimme mummoni luona kylässä ja iltapäivä meni siivotessa. Amalia oli riiviömäisellä tuulella ja itse olin pahalla päällä ja tämä yhdistelmä ei ole koskaan hyvä. Onneksi pääsimme illalla kummipoikamme luokse kylään, jossa huonotuulisuuteni hävisi sen siliän tien.

Perjantaina Johnny lähti aamulla tuttuun tapaan töihin, mutta palasi saman tien takaisin sisälle, sillä hänen autonsa ei käynnistynyt. Onneksi perheessämme on kaksi autoa, joten Johnny sai lainata minun ja Amalian kulkupeliä. Amalia pettyi kun kerroin ettemme menekään Prismaan ruokaostoksille vaan kävelemme läheiseen Citymarkettiin. Ostin ruokatarpeita vain viikonlopulle, mutta kulutimme aikaa kaupassa reippaasti. Vieraassa kaupassa asioiminen ei vaan ikinä ole helppoa ja sujuvaa.

Johnny lähti tänään laivalle kavereidensa kanssa ja reissu oli varmasti miehelle mukava irtiotto arjesta.

Siskoni lapset tulivat puolen päivän aikaan meille hoitoon ja voin kertoa, että kolmen pienen lapsen hoito kävi työstä. Eemi on tietysti jo iso poika, sillä hän on 4-vuotias, mutta pikkutytöt ovat molemmat 2-vuotiaita. Iida täyttää kyllä toukokuussa jo 3-vuotta. Alakerta oli kuin pommin jäljiltä, mutta niinhän se usein on jo yhdenkin lapsen kanssa. Ruuanlaitto sujui hyvin, mutta ruokahetki oli jokseenkin kaaosmainen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja seuraahan noista serkuista on kovasti Amalialle.

Voi apua mikä hattu ja tää on mun. Ei tosin ole ollut käytössä

Voi apua mikä hattu ja tää on mun. Ei tosin ole ollut käytössä

Hymyhuuli

Hymyhuuli

Iidalta ei hymyjä irronnut

Iidalta ei hymyjä irronnut

Illalla olin luvannut Amalialle dippikastiketta ja sipsiä sekä majan rakennuksen. Niinpä söimme sipsejä pikkuisessa majassamme katsellen samalla televisiota. Ennen herkuttelua Amalia sai kylpeä, mutta kylpyhetki hänellä on lähes päivittäin, joten se ei ollut mitään ekstraa. Amalia nukahti kahdeksalta ja heräsi puolen yön aikaan, jolloin hain hänet viereeni nukkumaan.

Riehuminen on kivaa

Riehuminen on kivaa

Nuusku

Nuusku

Lauantaina Amalialla oli mummipäivä, sillä aamusta lähdimme Johnnyn vanhemmille kylään ja iltapäivällä tuli toinen mummi kylään meidän luokse. Päivä meni nopeasti ja viiden aikaan isi tuli laivalta kotiin. Amalia sai iskältä kivoja tarra tuliaisia ja hoki monta kertaa illan aikana isin tuoneen lahjoja hänelle. Tämän päivän yksi hieno hetki oli se kun Suomi voitti jääkiekossa Olympiapronssia. Amalia oli kova kannustaja, sillä hän huusi kovasti SUOMI SUOMI.

Hiekkakakkuja helmikuussa

Hiekkakakkuja helmikuussa

Ei taho pysyä lapio kädessä kun äiti laittoi liian isot kurahanskat

Ei taho pysyä lapio kädessä kun äiti laittoi liian isot kurahanskat

Nyt mä lähden seikkailemaan!

Nyt mä lähden seikkailemaan!

Liikkuiskohan tää järkäle?

Liikkuiskohan tää järkäle?

Totisempaa poseerausta

Totisempaa poseerausta

Mitäs sit keksis?

Mitäs sit keksis?

Amalia vartoo mummia

Amalia vartoo mummia

IMG_7363

Juosten karkuun äitiä

Juosten karkuun äitiä

Lätäkkö

Lätäkkö

Onkohan tuo mummin auto..

Onkohan tuo mummin auto..

IMG_7371

Piirrettyjä kannettavalta

Piirrettyjä kannettavalta

IMG_7375

Mummi ja fafa antoi kolikoita mulle

Mummi ja fafa antoi kolikoita mulle

Mun rahat

Mun rahat

On niitä paljon

On niitä paljon

Mites tän sais tiirikoitua?

Mites tän sais tiirikoitua?

IMG_7393

IMG_7399

IMG_7400

No johan se vihdoin alkoi laittamaan kolikoita possuun

No johan se vihdoin alkoi laittamaan kolikoita possuun

Jotenkin pinnani kiristyi lähes välittömästi Johnnyn tultua kotiin enkä tiedä mistä tämä johtui. Voisiko olla niin, että naistenvaivat kolkuttelevat jo ovella vaikka tuntuu oudolta, että tulisivat näin nopeasti keskenmenon jälkeen.

Silmät suurina

Silmät suurina

Pieni lutunen

Pieni lutunen

Illalla Amalian nukkuessa katselimme Johnnyn kanssa katsomosta illan Putousjakson.

Sunnuntaiaamuun heräsimme jo seitsemältä ja tästä syystä Amalia nukkui tänään päiväunet. Unta riitti vain reilu puoleksi tunniksi, mutta pääasia että vähän sai edes lepoa. Piipahdimme Amalian herättyä kaupassa ja suuntasimme jälleen eläinkauppaan ihastelemaan eläimiä. Amalia oli tohkeissaan kun liikkeessä oli myyjän koira, joka kävi haistelemassa Amaliaa monta kertaa. Autoon päästyämme Amalia avasi sanaisen arkkunsa ja sanoi: Moi moi pupu vilkuttaen samalla ja tämän jälkeen hän lähetti vielä lentosuukon ja sanoi: Antaa pupulle suukon. Isikin heltyi ja ilmoitti etupenkiltä, että pupu on tervetullut meille jos Amalia vanhempana sellaisen haluaa. Näin se miehen mieli muuttuu.

Päiväunien jälkeen on hyvä olla äidin sylissä

Päiväunien jälkeen on hyvä olla äidin sylissä

IMG_7419

Kauppaan lähdössä. Huomatkaa Amalian kenkävalinta

Kauppaan lähdössä. Huomatkaa Amalian kenkävalinta

Onks näis jotain vikaa vai?

Onks näis jotain vikaa vai?

Äiti ja sen tytär

Äiti ja sen tytär

IMG_7457 Ehkä 50 ottoo ja tässä paras. Ei taida tästä typystä tulla mannekiinia

Amalia auton kyydissä

Amalia auton kyydissä

Päivälliseksi laitoin makaronimössöä, johon tulee makaronia ja jauhelihaa. Tälläisen aterian nautti muu perhe äidin livistäessä ystävineen Amarilloon syömään. Kävimme kolmen mimmin tyttöporukalla syömässä ja höpöttelemässä ja tämä tuli tarpeeseen. Iltakin sujui leppoisammin kotona kun äiti oli päässyt hetkeksi karkaamaan kotoa.

Mukavaa alkavaa viikkoa lukijat!

Avainsanat

Kommentit

Täytyipä taas pitkästä aikaa kirjoittaa sinulle Johanna! Näin alkuun osanottoni koko perheelle.
Meillä oli 2010 keskenmeno, joka jouduttiin käynnistämään viikoilla 18. Sen seurauksena syntyi pieni poika, jonka paikka ei ollut täällä, vaan pilven reunalla. Olin reilun kuukauden sairaslomalla. Synnytys tapahtui alateitse. Siitä huolimatta en ollut kipeä, olin rikki sisältä. Meni pitkään, ennen kuin sain koottua itseni. Etsin pitkään vikoja itsestänä ja miehestä, turhaan. Patologin tutkimukset kertoi, että näin oli päätetty, me ei voitu asiaan vaikuttaa.
Opin reilun puolen vuoden päästä elämään surun kanssa. Vieläkin, se kulkee mukanani ja on osa elämääni. Mietin poikaani päivittäin, etenkin nyt, kun on lapsia täällä maan päälläkin. Poika täyttäisi nyt keväällä 4v.
Tyttö meille syntyi 08/12, jolloin koin olevani valmis ottamaan uuden riskin raskaudesta. Onneksi kaikki meni hyvin. Koska vauvat eivät ole meille olleet itsestään selvyys, päätettiin, että kunhan imetys sallii ja menkat alkaa, saa vauva tulla. Vauvahan ilmoitti tulostaan melkein heti ja nyt meillä on poika 02/14.
Olenko kahden vai kolmen lapsen äiti, koen olevani tuo jälkimmäinen. Esikoispoika on osa minua ja miestäni. Hän on meidän lapsemme, vaikka onkin nyt pilven reunalla.
Olen miettinyt usein, miksi me. Ehkä poika on suojelusenkelinä pienemmille sisaruksilleen, ehkä hän ilostuttaa mummija ja pappoja, jotka myös ovat tähtinä taivaalla. Ehkä niin piti käydä.
Puhuminen auttaa. Me puhuimme miehen kanssa asiasta vasta reilun kuukauden päästä, kun koimme molemmat olevan valmiita. Minä hoidin sitä ennen suruani sängyn pohjalla, mies tekemällä pitkää päivää töissä.
Molemmat omalla tapaamme.
Luin myöhemmin kirjan ”liian lyhyt elämä”, jossa perhe menettää lapsensa. Sekin auttoi. Kyyneleitä vuodatin paljon lukiessani, joskus en edennyt kuin sivun ja sen jälkeen en voinut lukea enempää, ennen kuin seuraavana päivänä. Kirja antoi kuitenkin mietittävää ja auttoi omalla tapaa käsittelemään omaa surua.

Voimia sinulle Johanna. Sinä olet vahva ja mikä parasta, sinulla on miehesi ja tyttäresi tukenasi. Te perheenä voitte selvitä tästäkin, ajan kanssa. Pienen ajan se ottaa, mutta kokemuksesta voin sanoa, että surunkin kanssa oppii elämään. Siitä tulee osa sinua.

Vauva on ollut sinun lapsesi ja sinulla on täysi oikeus surra, niin kauan, kuin on tarvis.

johanna

Tiia ihana kuulla susta pitkästä aikaa <3 Sä sait mut itkemään kommentillasi, mä oon tosi pahoillani puolestasi <3 Kirjoitit todella kauniisti, kiitos <3
Onnea hirmuisesti pikkuisesta pojasta, ollaan kiitollisia ja nautitaan näistä mitä meillä on <3 <3

Heipsis!

Tuolla keskustelupalstalla olen vauvakuumeisten kanssa tuskaillut, kun ei sitä viivasta ole testiin vieläkään ilmestynyt ja sitten aina tullut kurkkimaan tätä sinun blogiasi. Olette todella kaunis ja suloinen perhe! Kiva lukea kuulumisianne! Pakko kysyä, että mitä rotua tuo teidän ihana koiruus on? On niin käkkärä turkki ja muistuttaa kovasti meillä aikoinaan ollutta bichon bolognese-rotuista koiraa. Oikein hyvää kevätte teille. Eipä sieltä enää luntakaan taida tulla… 🙂

johanna

Heipsis Maarit!

Kiitoksia todella paljon ihanasta kommentistasi <3
Nuusku on Bichon Frise, joten aika samannäköinen kuin Bichon Bolognese, suloisia rotuja molemmat <3
Oikein hyvää kevättä sinulle myös ja vauvan tekoon onnea meille molemmille! <3 🙂

Katsottiin äitini kanssa sun blogia ja täytyy sanoa että Amalia on niin kovin kaunis tyttö! 🙂 Ja sun blogi on ihanan rehellinen ja avoin! Jään kyllä seuraamaan!

johanna

Voi miten ihana kommentti, kiitos <3 Toivottavasti myös äitisi jää lukijaksi 🙂

Hei, suloinen Amalia ja tosi mukavan oloinen äiti! Amalialla näyttää olevan kuvissa aina sama hattu, lemppari? Näyttää vaan tosi ohjeita kesähatulta? Eikö siitä tuule läpi? Ihanaa kevättä teille:)

johanna

Voi kiitti <3 Jep tämä hattu on ainakin mun lemppari, se on paksu villapipo, on tosi lämmin ja talvihattu on 🙂
Ihanaa kevättä sinnepäin myös!:)

Voi, aika vain voi parantaa haavat! Surutyö on tehtävä, yritettävä järkeistää ja mennä eteenpäin. Voimia! Kirjoitat niin kauniin rehellisesti kaikesta, arjesta, iloist ja suruista – tykkään kovasti! 🙂

johanna

Kiitos Paula <3 Ihana kuulla, että tykkäät blogista 🙂

Mulla tuli viime viikolla 6+3 kamalasti verta. Olin päivystyksessä ja mieslääkäri tuli sanomaan että tiedänhän itsekkin mitä on käynyt ja ohjasi gynpolille viikon päästä tarkistukseen että kohtu on tyhjentynyt. Tänään kävin ja siellä näkyi pieni sydän <3 ilmeisesti kaksoset olisi ollut.

johanna

Ihanaa ihanaa, tätä minäkin silloin salaa toivoin, mutta ihanaa, että näin kävi Teille <3 <3
Onnellista odotusta! <3

Ystäväni kärsi vuosia lapsettomuudesta ja hoitojen avulla sai kaksi tervettä lasta. Välillä oli useita keskenmenoja. Nyt kun lapset ovat isoja, yllättäen ehkäisystä huolimatta on tulossa iltatähti! Kaikki on siis mahdollista, älä ikinä menetä toivoasi ja älä elä vain raskaustoiveen ympärillä <3

johanna

Ihana kuulla, että ystäväsi sai lapsia lapsettomuudesta huolimatta ja vielä iltatähti <3
En ole menettänyt toivoa uuden vauvan suhteen eikä Amalia anna onneksi aikaakaan elää vain uuden raskauden toivossa 😉 Kyllä mä uskon, että meitä vielä onnistaa ja kaikki sujuu sitten hyvin <3

Tottakai surra saa. Itsellä ollut 5 keskenmenoa joista yksi on pisimmillään edennyt rv 12. Onhan se raskasta, mutta mielestäni ei voida puhua lapsen menettämisestä. Toki ajatuksen tasolla menettää lapsensa ku ajattelee saavan lapsen, tavallaan menettää unelman. Lähipiirissäni on lapsensa menettäneitä vanhempia ja mielestäni olisi väärin jos minä pitäisin omia keskenmenojani sellaisena että olisin menettänyt lapsen. Mutta en sano ettei surra saisi <3 …

johanna

Olet oikeassa, tietenkään ei voi puhua lapsen menettämisestä konkreettisesti, korjaan käyttämäni sanan keskenmenoksi. En minäkään ajattele, että kokemamme olisi millään tavalla sama asia kuin lapsen menetys. Kirjoitin vain vähän hölmösti, kiitos kun kommentoit! Niin ja surra tietenkin saa ja unohda en ikinä <3

Niimpä. Osui vain silmääni ja koitin kirjoittaa niin ettei ymmärrettäisi väärin asiaa. Oma pisimmälle edennyt keskenmenoon päättynyt raskaus oli eka keskenmenoni ja kerkesin jo ostamaan vaatteitakin ja en edes kuvitellut omalle kohdalleni osuvan keskenmenoa. Tätä keskenmenoa seurasikin 4 keskenmenoa vaikka väliäkin pidettiin yrittämisessä. Se kävi jo raskaaksi niin että ajattelin etten halua tai uskalla enää yrittää edes. En halua pelotella tällä, itselleni kävi kuitenkin onnellisesti koska näiden keskemenojen jälkeen sain 2 ihanaa lasta, raskauksia tosin varjosti alusta loppuun epävarmuus ja iloita ei niinkään osannut enää raskauksista.Mitään syytä keskenmenoille ei löytynyt koskaan, niin vain kävi.

johanna

En ymmärtänyt väärin, tosi kiva kun huomautit 🙂
Todella kamalaa 🙁 Onneksi sinulla on tänä päivänä kaksi ihanaa lasta <3
Ymmärrrettävää ettet onnistuneista raskauksista osannut nauttia juurikin kauhean epävarmuuden vuoksi. Hurjaa ettei mitään syytä keskenmenoillesi löytynyt.

Meidän keskenmenosta selvittiin itkemällä, puhumalla ja ajan kanssa. Ei siihen ole yhtä oikeaa tapaa. Antakaa toisillenne tilaa surra omalla tavalla. Kuluneesta on hirveän vähän aikaa, joten ei ihme jos toisinaan mielesi heittelehtii. Naura kun naurattaa ja itke kun itkettää. Ennen kaikkea nauti Amaliasta 🙂

johanna

Kiitos Maiju kommentistasi <3

Voi että Amalia on niin kaunis lapsi <3 Ja säki Johanna oot tosi kaunis 🙂

johanna

Kiitämme molemmat tytöt kovasti kehuista! 🙂

Olen itse niin inhorealistinen ihminen, että tiedän suuren osan keskenmenoista johtuvan alkiosta johtuvista syistä. Vaikka se on raakaa sanoa, kuulla ja ajatella, suurimmaksi osaksi kuitenkin karsiutuu elinkelvottomat yksilöt pois. Minua se ajatus lohduttaa, vaikka tietenkin suren paljon niitä menetettyjä haaveita ja unelmia ihanasta ja terveestä vaauvasta, jonka kanssa elämä olisi ihanaa. Yritän silti erottaa haavekuvan ja todellisuuden toisistaan. En minä jaksa surra asioita, joihin kukaan ei voi vaikuttaa mitenkään. Sitten ollaankin eri asioiden äärellä, jos syynä on joku ulkoinen tekijä, tai jos syy jää täysin tuntemattomaksi, tyyliin kätkytkuolema, joita ei voi järjellä käsittää.

Toivon perheellenne kevätaurinkoa ja sen tuomana uutta onnea ja iloa!

johanna

Näinhän se juurikin on miten sanot, mutta itse en pysty ajattelemaan menetystä järjellä kuin hetkittäin, tunteet sekoittuvat liiaksi ja olo on siitä syystä iltaisin surullinen. Mutta kyllä tämä tästä, vielä keskenmenosta on niin vähän aikaa.
Sinulle myös kevätaurinkoa, onnea ja iloa! 🙂

Mun esikoinen kuoli kohtuun rv 39… Eipä siihen suruun muu auta kun sureminen ja aika..

johanna

Kokemasi menetys on se suurin maailmassa ja menetyksesi on niin eri asia kuin meidän kokema keskenmeno, mutta kiitos kun kommentoit <3 Sureminen ja aika, niinhän se menee..

Olet todella rohkea kun olet kirjoittanut keskenmenostasi avoimesti.Itse olen kokenut kaksi,viime kesänä alkuraskaudessa ja nyt tammikuussa toisen rv 12+1.Selviytymiseen ei oikeastaan auta kuin puhuminen ja aika..Itse olen vauvafoorumeilla purkanut asiaa ja pahaa oloani,kummasti helpottaa kun saa saman kokeneilta tukea.Ja myöskin uskoa ja toivoa jatkaa yritystä!Paljon voimia teille <3

johanna

Kiitos, tämä kirjoittaminen on todella paljon auttanut <3
Voi miten kurjaa, että olet joutunut kokemaan kaksi perättäistä keskenmenoa 🙁 Paljon jaksamista sinulle <3 Mun ystävä lisäsi mut tänään Facebookissa ryhmään, jossa saa keskustella keskenmenon kokeneiden ihmisten kanssa, vielä en ole ehtinyt ryhmään tutustua, mutta tämä on varmasti hyvä juttu.
Teille myös uskoa ja toivoa jatkaa yritystä <3 <3

Me saatin keskenmeno ennen ensimmäistä lasta. 5 kuukauden yriteyksen jälkeen keskenmeno tuli viikolla 7, en tiennyt kuinka tavallisia km oli ennen kuin luin netista paljon asiasta, suru oli ihan järkyttävää ensimmäisen ajan, ja päässä pyöri kaikki ihme asiat, että mitä olisin voinut tehdä toisin jne, mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää että en itse voinut vaikuttaa tapahtumaan mitenkään..Pettymys oli kyllä suuri joka kuukausi kun menkat vaan tuli.Vuosi km raskauduin uudestaan, ja pelko oli kyllä läsna koko raskauden että jotain kamalaa tapahtuu, saatin kuitenkin loppujenlopuksi lapsi syliin.Sama pelko toistui seuraavassa raskaudessa, mutta lapsi saatiin siitäkin syliin asti <3. Ei se pelko ja suru koskaan häviä, mutta ajan myötä helpottaa <3..Teillä on tosi ihana perhe ja kyllä teille se toinen vauva vielä suodaan <3..Paljon tsemppiä!Ja yritä keksiä mahdollisen paljon tekemistä ja juttele asiasta läheisten kanssa!

johanna

Paljon kiitoksia kommentistasi <3 Ihanaa, että olet saanut kaksi lasta keskenmenosi jälkeen <3

Olet Johanna ihana ihminen. Puhut rehellisesti tunteistasi ja ajatuksistasi sekä käyttäytymisestäsi. Osaan samaistua sinuun paljon luonteen kautta 🙂 harmi kun emme asu Lohjalla päin! Mukavaa kevään odotusta sinulle ja perheellesi <3 olen varma, että asiat kääntyvät vielä iloiseen vauvauutiseen..

johanna

Voi kiitoksia kauniista kommentistasi Muiskis <3 Harmi tosiaan jos asut jossain kauempaa, tultais varmasti hyvin juttuun 🙂
Mukavaa kevään odotusta sinnepäin myös! 🙂 Ja näin minäkin uskon, että jossain vaiheessa saadaan taas iloisia vauvauutisia <3

Lemmikeistä on lapsille iloa, mutta täytyy sanoa että puput ovat melko työläitä ja vaativat ison häkin, jota on siivottava usein. Puput ovat lisäksi laumaeläimiä, joten kannattaa ottaa kaksi pupua kerralla 🙂

johanna

Niin ovat ja kovia tuhoamaan paikkoja myös, mulla on siis ollut pupu, joka nakersi tapetit ja kaikki. Pupu sai olla vapaana aika usein 🙂 Meillä on vanha iso häkki tallella. Hyvä vinkki tuo kaksi pupua kerralla, täytyy pistää mietintään, mutta tähänhän on vielä reilusti aikaa tähän pupun/pupujen hankintaan. Ja onhan noista lemmikeistä tosiaan kovasti iloa lapsille, mutta usein taitanee jäädä hoito kuitenkin vanhemmille 😉

Kiva blogi

johanna

Kiitos 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.