Yleinen
17.4.2013

Vanhempainryhmä

Vanhempainryhmä

Vietimme tiistaina loppupäivän kotona, sillä Amalialle nousi jälleen ennen päiväunia kuumetta. Annoin hänelle Panadolia ja hän nukkui päiväunia lähes kaksi tuntia. Amalia itki unen aikana kerran, mutta rauhoittui kun kävin hieman silittämässä hänen selkäänsä ja jatkoi unia. Nyt kun Amalia on jo pidemmän aikaa nukkunut päiväunia huonosti meinasi aikani käydä pitkäksi kun hän nukkuikin näin kauan. Olin pikaisesti juonut kupin teetä ja surffaillut hetken internetissä. Amalian jatkaessa nukkumista aloin lukemaan tarinoita muista erityislapsista, joiden vanhemmat käyvät vammaispalvelun työntekijöiden järjestämissä tapaamisissa. Tarinat sain vammaispalvelun työntekijältä ja ne olivat erittäin koskettavia. On mukavaa tavata näiden lasten vanhempia keskiviikkona järjestetyssä tapaamisessa. Lapset tietysti tapaisin mielelläni myös, mutta tapaamiset ovat tarkoitettu vain vanhemmille.

Amalia sai välipalaksi muroja, jonka jälkeen annoin hänelle vielä mandariinin paloja syötäväksi. Samaan aikaa Amalian syödessä niitä aloin valmistaa meille päivällistä. Tänään oli ruokana lihamureketta, perunoita sekä pippuri- ja bernaiskastikkeita. Amalia pitää kovasti bernaiskastikkeesta. Johnnylla oli jälleen pitkä päivä töissä, joten ruokailimme Amalian kanssa kahden. Mureke oli maukasta, mutta Amalia oli äidin kokkauksista eri mieltä. Hän närppi hieman ruokaansa ja jonkun verran sain häntä syömään. Yleensä Amalian ruokahalu ei häviä hänen ollessaan kipeä, mutta tällä kertaa näin on käynyt. Toinen vaihtoehto on ettei minun tekemät ruuat vain maistu hänelle. Ehkä kipeänä olisi mukavampi syödä pilttiä, mutta nyt en ole sellaista vielä tarjonnut kun ruokaa on kuitenkin jonkin verran mennyt alas. Nesteitä Amalia on onneksi juonut todella hyvin. Kipeänä ollessaan olen antanut hänen herkutella mehulla, mutta jos hän meinaa tätä tahtia olla kipeä niin hänhän juo mehua jatkuvasti.

Mä syön aina ku isompikin mies

Amalian annos

Amalian sairastelu ei ole vaikuttanut hänen yöuniinsa. Myös päivisin hän on ollut hyväntuulinen. Ennen päiväunia kun kuume on alkanut nousta hän on väsynyt, mutta muuten en ole huomannut mitään poikkeavaa. Aikaisemmin särkylääkkeet eivät ole auttaneet Amalian korvakipuun, mutta nyt hänellä ei vaikuta olevan kipuja. Mahtaakohan lapsi voida jo tottua korvakipuun jos on sairastellut paljon korvatulehduksia?

Kotona ollessa minun on vaikea olla aloillaan tekemättä mitään. Ja koska myös Amalia tykkää järjestelystä päätin, että siivoamme kylpyhuoneen kaapin, jossa minulla on monta meikkipussillista koruja, hiuskoristeita ja meikkejä. Amalia oli kuin taivaassa kun sai katsella äidin rihkamia. Muutaman korun Amalia laittoi suuhunsa ja sain kaivettua ne pois, mutta muuten hän keskittyi katselemaan ja sotkemaan koruja. Roskiin lensi paljon vanhoja meikkejä, jotka olivat aikansa eläneet ja haisivat samalta kun mummoni meikit, joilla aina pienenä halusin meikata häntä. Olen tykännyt koruista aina ja niitä minulta löytyy aivan älyttömästi. Mitään kalliita koruja en omista vaan lähes kaikki koruni olen hankkinut H&M:stä sekä Glitter nimisestä liikkeestä tai muusta vastaavanlaisesta. Johnny on ostanut minulle koruja kultasepänliikkeestä lahjaksi. Ne ovat tietysti hieman arvokkaampia kuin itse ostamani helyt, muttei kuitenkaan mitään erikoisia merkkikoruja.

Johnny tuli kotiin vasta puoli seitsemän jälkeen ja minä lähdin haukkaamaan raitista ilmaa Nuuskun kanssa. Illalla Amalialle nousi jälleen kuumetta ja annoin hänelle Panadolia. Amalia halusi ehdottomasti minut nukuttamaan häntä ja hän nukahti todella helposti.

Illalla jatkoin erityislasten tarinoiden lukua ja Johnny pelasi tietokoneella. Vietimme vielä hetken aikaa yhdessä ennen nukkumaanmenoa vaihtaen päivän kuulumiset. Sain Johnnyn houkuteltua sänkyyn nukkumaan jo kymmeneltä vaikka hän vikisikin ettei kukaan voi mennä niin aikaisin nukkumaan. Joskus on kuitenkin kiva mennä yhtäaikaa nukkumaan ja Johnnyhan se tietysti ensimmäisenä tuhisi unessa. Amalia heräsi kaksi kertaa yön aikana, mutta nukkui omassa sängyssä koko yön.

Tänä aamuna Amalia herätti meidät seitsemältä. Aamutoimien jälkeen soitin äidilleni haluaisiko hän tulla kylään. Äitini oli meillä jo yhdeksältä omat leivät mukanaan, sillä joskus hänen kolutessaan meidän kaappeja oli kaikki ruokatarpeet loppu. Amaliakin sai maistaa mummin tuomaa leipää, mutta katsoi hyvin ennakkoluuloisesta Realin tummaa leipää ja söi vain juustot päältä. Amalia komensi moneen kertaa mummia antamaan hänelle lisää juustoa kunnes lopulta laitoin juuston ja muut päälliset jääkaappiin. Niinpä Amalia joutui käydä leipänsä kimppuun. Amalia oli jälleen mummin kulta ja ovella mummin lähtiessä hän ei suostunut tulemaan mummin sylistä minuun syliini.

Lounaaksi tarjoamani eilinen lihamureke ei tuntunut kovin hyvin uppoavan Amalialle ja hän vaikutti todella väsyneeltä. Amalia nukahti hienosti päiväunille ja nukkui kaksi ja puoli tuntia. Annoin hänelle päiväunien jälkeen piltin ruuaksi, koska hän oli syönyt niin vähän lounasta. Amalia söi piltin kovasti maiskuttaen ja sanoen nam nam nam nam.

Lautanen lensi Amalian toimesta niin, että ruokaa oli pitkin poikin

Pitkäkyntinen yletti mun lautasenkin tempasemaan lattialle

ohhoh mikä sotku

Koiranpentu ilmeellä kertoo vissiin ettei muka tehnyt mitään pahaa

Olin eilen illalla varannut Korvalääkärille ajan täksi päiväksi, mutta nyt Amalia vaikuttikin jo paljon paremmalta eikä kuumettakaan ole ollut koko päivänä. Luulin ettei aikaa voi perua saman päivän aikana, joten menimme Amalian herättyä Mehiläiseen.

Korvalääkäri sanoi heti huoneeseen päästyämme, että oli lukenut Amalian potilastietoja ja oli sieltä huomannut, että Amalialle kerkesi korvatulehdus jo livahtaa tässä välissä. Ensin lääkäri tarkisti korvat. Oikeassa korvassa näkyi edelleen eritettä, mutta tilanne oli kuitenkin rauhallinen ja korva oli paranemassa. Vasen korva oli terve. Kaikki oli hyvin myös kurkkuun ja nenään katsoessa. Nyt kuitenkin on se yksi korvatulehdus tullut lisää, joten lääkäri laittoi lähetteen uudestaan korvien putkitukseen. Hän myös kysyi olisiko tarvetta kitarisojen poistoon, mutta Amalia ei kuorsaa, joten se ei ole ajankohtaista ainakaan vielä. Lääkäri laittoi kokeeksi lähetteen Lastenklinikalle jos pääsisimme toukokuun lopulla suoritettavaan laseriin ja korvien putkitus tehtäisiin siinä samassa. Amalialla ei siis vielä ole aikaa laseriin, koska hän täyttää 1,5-vuotta vasta heinäkuun viimeinen päivä, jolloin yleensä laserhoidot aloitetaan. Yritän nyt kuitenkin kalastella hänelle ensimmäisen laserhoidon jo vähän aikaisemmin. Jää nähtäväksi kuinka käy. Jos se ei onnistu niin Mehiläisen Korvalääkäri putkittaa Amalian korvat.  

Kotiin päästyämme sain Amalian riisuttua kun jo ovi kävi ja Johnny tuli kotiin. Kello lähenteli kuutta, joten lähdin itse ajelemaan kaupunkiin vanhempainryhmän tapaamiseen, jonka järjestivät vammaispalvelun työntekijät erityislasten vanhemmille. Olin paikalla jo etuajassa, joten kävin kultasepänliikkeessä ihailemassa vihkisormuksia. Löysin kihlasormuksen kanssa sopivan kauniin vihkisormuksen, joka jää nyt mietintään. Kävin myös pyörähtämässä vaateliikkeen ovella, mutta lähes rahattomana päätin etten kiusaa itseäni ja lähdin samantien pois.

Vanhempainryhmän tapaamisessa oli vanhempia paikalla kuusi. Tämän kerran aiheena oli harrastustoiminta. Paikalla oli myös musiikkiterapeutti, joka esitteli toimintaansa. Kaikki vanhemmat esittelivät itsensä ja kertoivat erityislapsestaan. Minun kertomukseni päättyessä toiset vanhemmat kyselivät lisää Amalian sairaudesta, koska kukaan ei ollut kuullut Sturge-Weber oireyhtymästä. Ennen olen ollut erittäin ujo puhumaan ryhmässä toisten kuullen, mutta Amaliasta puhuessani en koskaan juurikaan jännitä vaan sanat vain pulppuavat suustani. Puhuimme lasten harrastuksista ja työntekijä totesi ettei Amalialla varmasti vielä ole harrastuksia nuoren ikänsä takia. Korjasin asian, sillä Amaliahan harrastaa muskaria ja vauvauintia, joista kummastakin hän tykkää todella kovin. Oli loistavaa päästä mukaan vanhempainryhmän tapaamiseen ja ilmoittauduin jo ensi kuussa pidettävään saunailtaan lähikunnassamme.

Kotiin tullessani Johnny oli juuri viemässä Amaliaa nukkumaan, mutta minut nähdessään Amalia halusikin heti minun syliini ja laitoin itse hänet nukkumaan. Onneksi ehdin vielä nähdä pienen muruseni ennen yöunille menoa. Amalialla oli mennyt isin kanssa hienosti eikä hän ollut kiukutellut yhtään. He olivat käyneet Nuuskun kanssa iltalenkillä, leikkineet kovasti sekä syöneet onnistuneesti iltapuuron.

Amalia on saanut muutamana päivänä minut säikähtämään kovasti, sillä hän on muina miehinä istuskellut sohvalla ilkikurinen hymy huulillaan. Aina välillä unohdan, että hän osaa kiivetä sohvalle ja tapahtuu tälläistä. Amalia osaa yleensä tulla nätistä sohvalta alas, mutta siihen ei voi kuitenkaan vielä luottaa.
Huomenna Amalialla on aika Lastenklinikalla verisuoniluomiin erikoistuvalle lääkärille. Johnny on meille hovikuskina, sillä en osaa ajaa suuressa kaupungissa ja raukka joutuu mennä vielä reissun jälkeen töihin.

Rasvatut kulmakarvat ja iso nenä 😉

Johnnyn värjätyt hiukset

Laittakaahan kommentteihin tulemaan toiveita postausten suhteen.
Kauniita unia kaikille<3

Kommentit

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

Oon samaa mieltä edellisen anon kanssa 🙂 + Johnnyn hiuksista tuli hauskat 😀 T. se ano, joka halusi nähdä Johnnyn hiukset.

Videopostaus:)

Hihii, tätä on ennenkin pyydetty;) Kai se täytyy vaan rohjeta tehdä:)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.