Yleinen
10.6.2017

Vaikeat PMS-oireet

Vaikeat PMS-oireet

Torstaina oli todella synkkä ja sateinen päivä. Koko päivän vain satoi ja oma mieliala oli ihan surkea. Tämä päivä oli pitkästä aikaa sellainen paska ja koin, että olen maailman surkein äiti. Suutuin lapsille aivan liian monta kertaa ja tottahan hekin olivat kiukkuisia kun äitikin oli. Olenkin joskus kertonut näistä tunteista ennen kuukautisten alkua, kun hormonit heittelevät pahasti enkä ole yhtään oma itseni. Tällöin kaikki ärsyttää ja tuntuu myös maailmanlopulta, kun joku ihan pienikin asia menee pieleen. Lasten jatkuva riitely ja nahistelu sekä huutaminen ja kiukkuaminen tuntuu sietämättömältä ja itseltä ei löydy pinnaa näihin tilanteisiin yhtään. Se tietää sitä, että äiti huutaa lapsille, lapset saavat pahan mielen sekä lopulta myös äiti. Illalla Amalia totesikin isille, että äiti on ollut tänään kiukkupussi ja ihan oikeassa tyttö oli!

Näinä päivinä mieli tosiaan heittelee paljon, joten päivä ei suinkaan ollut koko ajan huono ja sen kertoo jo nämä kuvatkin, jotka napsin juuri tältä äidin kiukkupäivältä. Johnnykin näki kuvia ja totesi, että päivännehän näyttää oikein kivalta! Toivotaan kuitenkin, että seuraavassa kierrossa mieliala ei heittele näin pahasti, mutta toisaalta tämä kurja olo kesti vain yhden päivän, kun joskus kuukausia sitten kärsin näistä oireista aina viikon verran ennen naistenvaivojen alkua.

sadepäivä

Synkkänä sadepäivänä on kiva luoda tunnelmaa kynttilöillä!

sadepäivä

Legoleikkejä!

sadepäivä

sadepäivä

sadepäivä

sadepäivä

sadepäivä

Kaikki pötköttää, mikäs sen rennompaa! Heh huomaatteko, että taustalla on lasten välinen kähäkkä käynnissä!

sadepäivä

Mielenhallintaan auttaa super hyvin meditointi, joka on ikäväkseni unohtunut kokonaan. Nämä meditointiharjoitteet olisi tärkeä tehdä joka päivä, mutta jotenkin en ole vain saanut itsestäni irti tehdä niitä. Johnnyn kesälomalla ajattelin taas aloittaa, sillä silloin meditoinnin voi tehdä heti aamusta, ja hyöty on sitten päivän ajaksi. Yritän tehdä tästä loman aikana rutiinin, joka toivon mukaan jatkuu miehen palattua töihin. Tällöin meditointi aika ei enää onnistu heti aamusta, mutta jossain kohdin yritän sen saada suoritettua.

Lupasin edellisessä postauksessa, että tulen kertomaan meidän mahtavasta perjantaipäivästä ja nyt lisää siitä. Johnny lähti aamusta normaalisti töihin, mutta työpäivä ei ollutkaan ihan normaali, sillä miehellä oli työkavereiden kanssa koko päivän ja yön kestävät kesäjuhlat Tampereella. Mies oli Tampereelle siis yötä ja kotiutuu vasta tänään.

Olin päättänyt, että kotipäivää emme lasten kanssa vietä, edellisen ei niin kivan kotipäivän vuoksi, vaan lähdimme heti aamusta siskoni perheen luokse kylään. Vietimme siskoni luona pitkän aikaa ja palasimme kotiin vasta päivällisaikaan. Amalia tosin ei tullut kanssamme kotiin, vaan lähti serkkujensa sekä tädin ja mopomiehen (siskoni mies) kanssa heidän mökille.

Me vietimme sitten Milon kanssa ihanan illan kaksin ja meillä oli huippuhauskaa. Aika pian ruuan päälle lähdimme ulos ja ehdotin Milolle mopoajelua. Poika oli innoissaan ja lähdimme sitten Milon päättämää reittiä taivaltamaan. Milo ajoi välillä hurjaa vauhtia ja otin juoksuaskeleita, jotta pysyin pikkuisen rinnalla. Välillä taas ihastelimme ja keräsimme kukkia, joita yhdessä puhaltelimme taivaalle. Nautin hetkestä pienen poikani kanssa ja olin äärettömän onnellinen. Kotiin päästyämme tarjosin Milolle mehua ja ehdotin pyöräretkeä. Milo oli aivan tohkeissaan äidin pyörän kyydissä ja viiletimme suut hymyssä mummin luokse. Mummilla pieni sai syödä jäätelöä, jonka jälkeen hän kiitti ja totesi, että nyt matka saa taas jatkua. Mummi hyppäsi myös pyörän selkään ja saattoi meidät puoleenväliin kotia.

sadepäivä

Sadepäivän ulkoiluvarustuksena mummon vanhat kumpparit!

sadepäivä

Nuusku loikoilee!

sadepäivä

Muurahaisten ihmettelyä!

sadepäivä

Amalialla oli ollut todella hauskaa mökillä ja he olivat hieman jopa pulikoineet vedessä. Tytöillä oli ollut myös kivat barbieleikit ja noin 1,5 kilometrin kävelymatka parkkipaikalta mökille oli sujunut oikein hyvin ilman valitusta. Amalia kun on toisinaan hieman laiska kävelijä!

Kotiin päästyämme siskokin saapui viimein kotiin ja iltapalan ja suihkun jälkeen painuimme suoraa päätä nukkumaan. Lapset nukahtivat nopeasti ja ihailin rakkaita nukkuvia murusia pitkän aikaa sängyssä ennen kuin nousin vielä hetkeksi valvomaan.

sadepäivä

Näin ihanaa ja välillä ankeaakin arkea täällä!
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, puss <3

Avainsanat

Kommentit

Sellaista se vaan joskus on, onneksi noi oireet on ohimeneviä, harmi vaan että tietää että kyllä ne taas tulee jossain vaiheessa uudelleen. Terveisin toinen kiukkupussi 😀

Mutta voi että, miten kivoja juttuja ootte taas tehneet. Olet ihan maailman parhain äiti lapsillesi, vaikka välillä pinna oliskin kireällä ja huuto raikaisi (ja mä en muuten edelleenkään osaa kuvitella sua vihaisena :D:D) <3

Johanna

Hahhhhaaa ei moni muukaan osaa kuvitella 🙂 Heh joo ohimeneviä ja sit ne taas tulee, mutta tätä tämä naisen elämä on! Kiitos taas ihanista sanoistasi ihana lillamy <3 <3

Samaistun kovasti noihin pms-oireiluihin. Varsinkin imwtysaikana ja heti imetyksen lopettamisen jälkeen mielialanvaihtelut on ihan hirveitä. Lopettelin kuopuksen tissittelyt reilu kuukausi sitten ja tää kierto oli eka täysin ilman imetystä. Lopettaminen aiheuttaa muutenkin mulle tosi kurjaa oloa, mutta huomasin, että nyt oli vielä pms:kin tavallista hirveämpi… Onneks se yleensä alkaa tasaantua ajan kans, mäkin niin odotan, että pääsis edes tuohon vaan yks päivä kuukaudessa tilanteeseen 🙂 Tsemppiä! On tosi kurja tunne kun ei kykene omaa ketutustaan hillitsemään, mutta et oo ainoa!

Johanna

Joo muuten toi imetyksen lopetuksen jälkeinen olo on jotain ihan kammottamaa.. 🙁 Tsemppiä myös sulle ja iiihanaa saada vertaistukea, kiitos, että jaksatte kommentoida <3 <3

Kiva kuulla että en ole ainut hormooni hirviö. Ikävä kyllä minä olen se joka raivoaa viikon yhteen menoon. Ukko inhottaa ja ottaa aivoon, olisin n. Viikon kuukaudesta valmis hakemaan avioeron heti paikalla, puhuminenkaan ei kiinnosta, kun katson päällekkin, voisin puraista Ukon pään poikki, lapsille karjun ja hermoilen turhasta, kaikki ärsyttää, ärsyttää niin paljon että ärsyynnyn lopulta itseeninikin… On tämä naisena olo niin vaikeaa 🙁 voimia meille naisille.

Johanna

Hahhhaa Vilja anteeksi, mutta mä nauroin aivan hysteerisenä tätä sun kommenttia ja etenkin tota pään poikki purasua, en kestä 🙂 Luin tän moneen kertaan ja aina vaan nauratti niin paljon, luin tämän myös Johnnylle, mutta se ei juuri kommentoinut 😉 Mutta siis oikeesti mä niin ymmärrän ja ihan just nää samat tunteet mullakin, ei oo helppoo ei 🙁 <3

Aivan ihana postaus! Välillä on rankempia päiviä mutta sitten taas letkeän rentoja:) Pidän kovasti blogistasi!

Johanna

Kiitos ihana minttu kauniista sanoistasi <3 <3

Tykkään näistä kivan arkisista postauksista! Ei mitään kiiltokuva-arkea, vaan kirjoitat tunteista laidasta laitaan. Nuo mummon vanhat kumpparit olivat kirsikkana kakun päällä, heh. Toimivat, mutta ei ehkä supertrendikkäät. Jatka samalla linjalla!

Johanna

Hihiii kiitos ihana <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.