Yleinen
12.11.2016

Uupunut kotiäitiyteen

Uupunut kotiäitiyteen

Jotain on tapahtunut. On ollut raskas olo ja raskaita viikkoja. Onko se tämä kaamos, vai mikä lie, mutta hetkittäin ei ole ollut hyvä olla. Milon kanssa on haastavaa, sillä hän on niin vilkas, enkä sano, että vilkkaus on huono asia, mutta Milolla se menee överiksi ja se väsyttää äidin. Ystäväni oli taannoin meillä lastensa kanssa leikkimässä, ja heillä on Milon ikäinen poika ja ero poikien käytöksessä oli valtaisa. Alkuun ystäväni hieman naureskeli Milolle, mutta lopulta ei enää ja hän totesikin minulle, että on sinulla aika raskasta.

Lapset

Äiti pyysi Miloa hymyilemään..

Äiti pyysi Miloa hymyilemään..

Viime päivinä olen karjunut Milolle useammankin kerran, ja olen kokenut tästä omantunnontuskia ja syystäkin. Eihän nyt tällä tavalla karjuta pienelle lapselle tai ylipäänsä kenellekään. Johnny on tehnyt pitkiä työpäiviä ja yhtenä päivänä ehdin saada jopa lapset yöunille ennen isin kotiin paluuta. Aamuisin Johnny lähtee töihin ajoissa eikä ole ikinä apuna aamutoimissa. Milo herää noin kuuden pintaan tai vähän jälkeen, joten päivät ovat pitkiä yksin lasten kanssa.

Lapset

Olemme hieman jämähtäneet kotiin, mikä ei ole hyvä asia, mutta nyt on ollut lenssua lapsilla päällä. Olihan minullakin kurkku käheänä ja vähän voimaton olo, joten sehän tietysti vaikuttaa paljon jaksamiseen.

Nyt on lauantaiaamu kirjoittaessani näitä tunteita ylös ja oma olo on ihan huippu. Eilinen kolmen tunnin Mindfulness sessio antoi voimaa jaksamiseen ja kotona tihrustetut kyyneleet musiikkia kuunnellen tekivät niin hyvää. Johnny oli koko ajan sohvan toisessa päässä ja näki vaimonsa pahan olon ja lopulta olimme kainalokkain sohvalla. Viimeisimmästä itkuhetkestä on tovi aikaa ja huomasin käyväni itkun aikana läpi monia elämässäni tapahtuneita surullisia vaiheita. Melkein jo tunsin katkeruutta, mutta lopulta olo oli puhdistunut ja kävin nukkumaan onnellisena.

Milo nappasi siskosta kuvan!

Milo nappasi siskosta kuvan!

Tai aikamoisen sarjan se näitä tykitti..

Tai aikamoisen sarjan se näitä tykitti..

Olen antanut tällä blogille paljon aikaa ja huomaan sen verottavan voimiani. En halua kuitenkaan päästää tästä irti, vaan olemme jo keksineet ratkaisun. Anoppi tulee jäämään eläkkeelle alkuvuodesta ja hän on luvannut hoitaa lapsia arkisin kerran viikossa, jolloin minä annan kaiken aikani blogille. Tämä alkaa käydä työstä, eikä homma toimi enää ilman apuja. Kerta viikkoon päiväkotipäivässä ei ole jotenkin järkeä, joten tämä ratkaisu on ihan huippu.
Kiitos vaan maailman parhaalle anopille, olet minulle todella rakas.

Loppuun vielä kaunis runonpätkä..

”Sinä uneksit niin paljon.
Kuin sinua hiveltäisiin
höyhenen päällä ihon alta.
Se on sinun pelastuksesi.

Sinä tiedät niin paljon.
Kuin ajattelisit matkaa
syysöisellä merellä.
Se on sinun pelastuksesi.

Jokainen päivä on
kysymys kestämisestä
Mitä meille siitä yli jää
on puhdasta voittoa meille”.

– Tommy Tabermann

Runo napattu täältä.

Amalia sai äidistä ja Milosta hellyyttävän kuvan

Amalia sai äidistä ja Milosta hellyyttävän kuvan

Rakkautta ja hyvää oloa viikonloppuunne <3

Avainsanat

Kommentit

Paljon paljon tsemppiä <3 Ja ihana anoppi sinulla! 🙂

Johanna

Kiitos ihana <3 Ja niin on, ihan huippu! 🙂

Mä nautin kotiäitiydestä niin kauan kuin sitä kesti. Jälkeen päin ajatellen olin kyllä vähän turhankin aktiivinen. Esikoinen kävi kahdessa eri kerhossa, kuopuksen kanssa oltiin aina perhekerhossa se aika. Sit kiireesti kotiin lounaalle ja siitä sitten pienemmän päiväunet 2-3 tuntia ja sit ne muutamat iltapäivän kitutunnit ja isä tulee vihdoin kotiin :). Iltapäivälläkin kun ulkoilee niin ei juurikaan mennyt äidillä hermot :D. Eli mun resepti oli paljon ohjelmaa! ’Myös äitiä helpotti aikuisseura päivittäin ja nimenomaan toisten vanhempien seura, sai jauhaa lapsista sen mitä jaksoi ja illalla oli miehen kans muutakin puhuttavaa ;).

Tosin nyt jälkikäteen mietin et niitä rauhallisia kotipäiviä olis voinut olla enemmänkin ;). Kerhon vapaapäivinä käytiin melkein aina perhekerhossa, jos ei oltu sovittu muuta tekemistä. Kirjastossa käytiin myös viikottain, samoin vierailtiin mummolla ja joskus ajeltiin kauemmaskin kyläilemään. Mut olipa ainakin riittävästi sitä kehittävää tekemistä, minkä puutteesta kotiäitejä moititaan.

Johanna

Kuulostaa touhukkaalta ja tosi ihanalta <3 Me ollaan käyty nyt tosi paljon vähemmän missään, kun Amalian kerho on kahdesti viikossa ja Milo nukkuu sillon päikkäreitä. Tämä on kyllä ihana oma hetki <3 Milon kanssa ei tulis kuulonkaan kirjastoon meno, mutta perhekerhossa poika tykkäsi olla ja avoimissa päiväkodeissa viihtyy, vaikka meno on tietysti kova sielläkin ja perässä on mentävä tukka putkella 😉 Täytyy ahkeroitua nyt loman jälkeen käymään enemmän, sillä se on tosi kivaa niin lasten kuin äidinkin mielestä!

Paljon voimia! Tuttuja tunteita. Koettu täälläkin. Keskimmäisen lapsen vauv-ajasta on hyvin hatarat muistikuvat. Saimme kaksi lasta 1v4kk ikäerolla ja keskimmäinen oli vauvana todella vaativa, äidin perään. Isäkään ei kelvannut. Nyt olen kolmen lapsen lähivanhempi ja pakko todeta että joskus väsyttää! Onneksi on toisinaan myös niitä lapsivapaita…

Johanna

Kiitos ja samoin voimia sinnekin <3

Itsellä oli aikalailla samoja fiiliksiä vielä hetki sitten. Oma suositukseni on osa-aikatyön hankkiminen!(mikäli mahdollista). Saat ”omaa-aikaa” ja ne lapset tuntuu tärkeämmiltä ja rakkaamilta pienen poissa olon jälkeen kun huomaat etteivät he ole ”itsestään selvyyksiä”. Tsemppiä arkeen <3 vaikutat ihanalta ihmiseltä ja olet varmasti loistava äiti lapsillesi!!

Johanna

Voi martsu kiitos hirmuisesti kauniista sanoistasi, lämmittivät tosi paljon mieltä <3 Anopin jäädessä eläkkeelle lapset pääsevät sitten sinne kerta viikkoon arkena ja mä uskon, että tämä on tosi hyvä ratkaisu meille! <3

Jos olo on tosi uupunut, niin suosittelen oikeesti tosi paljon tota päiväkotia. Jos lapsi on esim. 3 päivää/vko päiväkodissa niin helpottaa kummasti! 🙂 Jos ette kuitenkaan lapsia halua laittaa päiväkotiin, niin kuullostaa tosi hyvälle toi että lapset on anopin luona kerran viikossa. Ymmärrän uupumuksesi, mutta kaikki voi paremmin kunhan äiti on kunnossa ja levännyt. Itse veisin sun tilanteessa lapset päiväkotiin, mutta katsot tietty mikä on teille parhaaksi. <3 Jaksuja! Kyllä se siitä helpottaa varmasti, kun muistaa vaan ottaa iisisti.

Johanna

Tää kerta viikossa arkena anopin luona tulee varmasti sopimaan meille hyvin ja mä oon varma, että se on tosi hyvä ratkaisu <3 Tän postauksen kirjoitus helpotti tosi paljon ja ihanat kommentit tietysti myös <3 Kiitos kauniista sanoistasi ja kiva, kun kommentoit <3

Olet sinäkin sitten vain ihminen. Mut olisi kuskattu varmaan hoitoon, jos olisin kotiäidiksi jäänyt, työ ja aika aikuisten parissa ja ne rauhalliset päiväkahvihetket on se juttu, mikä saa mut olemaan hyvä äiti lapsilleni iltaisin ja viikonloppuisin. Onneksi on hyvät päiväkotipaikat lapsosilla.

Johanna

Hih kiitos Hanna <3 Ihana, kun kommentoit <3

Osteopaatin hoidosta voisi olla Milolle apua keskittymisasioihin. Meillä 2v tyttö jolla aika samankaltainen vauva-aika kuin Milolla refluksin ja allergioiden kanssa. Hänellä myös vastaavaa vilkkautta, vaikeuksia keskittyä, rentoutua jne. ja näihin asioihin on auttanut osteopaatin hoito. Suosittelen siis kokeilemaan 🙂

Johanna

Kiitos vinkistä Karkki, täytyy miettiä tosissaan tätä hommaa <3

En voi kuin toivottaa tsemppiä! Meillä mies epäsäännöllisessä vuorotössä ja vuorot kestää 15-16h kerralla. Meillä lapset 5- ja 8-vuotiaat joten ei enää vauvoja, mutta kyllähän tässäkin välillä väsyttää. Itse teen vaativaa työtä täyttä työaikaa (tai kokoajan tulee ylitöitä, kun töitä on niin paljon) virka-aikana. Nuo lyhyet illat kuluu lasten harrastuksissa, kotitöissä, ruokakaupassa tai ruokaa tehden. Meillä on kaikki isovanhemmat töissä ja asuvat yli 130 km päässä. Minä kaipaan kotiäitipäiviä. Minä kaipaan sitä, että mulla oli aikaa. Ettei tarvinnut organisoida jokaikistä hetkeä. Tämä oravanpyörä oikeasti käy heikkohermoisen hengenpäälle. Tietysti voidaan jättää lasten harrastukset pois, mutten halua sitäkään, sillä ne ovat mieluisia heille. Ruuhkavuodet päällänsä ja mehän selvitään tästä 🙂

Johanna

Onhan tuo melkoista, mutta ymmärrän ettei lasten harrastuksia tietysti jätä pois. Kyllä mä kotiäitiydestä nautin, välillä on vaan raskaampia vaiheita <3 Ja hittovie ihan varppina selviitte, ihana kun kommentoit, kiitos! <3

Olen tehnyt koko työurani lasten parissa ja voin kertoa, että paras tapa saada lapset rauhoittumaan, on pitkä aamu-, iltapäivä ja jopa vielä iltaulkoilu. Väh. 2 t kerrallaan. Saavat lapset liikkua,leikkiä vapaasti, purkaa energiaa raittiissa ulkoilmassa ja se piristää myös äitiä. Kyllä sitten ruoka maittaa ja (päivä)unet.
Samoin sisällä ei tarvitse hyppiä enää vaan leikit ovat rauhallisia. Kokeilkaahan !

Johanna

Jep Tiinuli, me ollaan siis lähes joka aamu ysiltä pihalla ja iltapäivällä uusiksi ja luojan kiitos Milo kyllä nukkuu oikein hyvät päiväunet ja öisin myös, mutta sisäleikkeihin ulkoilu ei liiemmin ole rauhallisuutta tuonut 😉

Hyvä Tiinuli!
Minäkin olen tehnyt koko työurani lasten kanssa. Oikein yliopistossa kävin opiskelemassa kasvatuksen teorioita.
Silti ylivilkkaan, tarkkaavaisuushäiriöisen erityislapsen vanhempana voin ystävällisesti todeta, ettei heidän kanssaan aina ihan tavallinen toimi.
Hän on ihana, hän on älykäs ja hän on tosi suloinen.
Mutta hänen ylitsepursuava energiansa, kaikki kesken jääneet projektinsa (sillä mikään ei tule tehtyä loppuun asti, ei syöminen, ei pukeminen…), päättymätön puhetulvansa ja loppumaton liikkeensä syö voimia. Äidin voimia, isän voimia, sisarusten voimia. Opettajatkin voimia, kun on koulupäivä.
Hän on ollut aina liikkeessä. Pienestä asti.
Eikä hänen vauhtiaan himmennetty ulkoilulla.

Johanna

<3

Mietin tätä samaa, että voisiko Milolla kenties olla joku tarkkaavaisuushäiriö tai ADHD. Nämä kortit kyllä nykyään lyödään vähän turhan äkkiä pöytään, jos lapsi yhtään riekkuu, mutta Milolla kun kerran sitä energiaa riittää, vaikka sitä kuinka pääsisikin leikeissä purkamaan niin jostain tällaisesta voisi olla kyse.
Ehkä kannattaa johonkin ”tutkimuksiin” viedä Milo, jos tuo ei ala tuosta tasaantua, sillä hirveän ylivilkas lapsi ei siellä päiväkodissa tai koulussa ole sitten muillekaan lapsille kovin mukava juttu. Omalla luokallani oli ala-asteella ADHD poika ja hänellä oli ne päivät kyllä ihan hirveetä riekkumista ennen kun sai lääkityksen kohdilleen, mutta siis parin vuoden ajan hän mm. hyppi kesken tunnin toisten pulpeteilla, vahingossa riehuessaan aiheutti muille haavereita ja tietysti myös hänen oma oppimisensa kärsi tästä. Myöhemmässä iässä hän myös kertoi, että jos ei ole ottanut lääkitystä niin saattaa kotona juosta rappusia ylös alas monta tuntia putkeen. Eli ihan jo Milon oman tulevaisuuden kannalta tuota mahdollisuutta kannattaa varmaan alkaa selvitellä 🙂

Herranjestas mikä kunto, toivottavasti pojasta tuli jonkin sortin urheilija tai muu, eikä lääkityksen voimin väkisin johonkin tasapäähommaan.

Johanna

Kiitos kun kommentoit ja tietysti haemme apua jos tuntuu, että kyse olisi jostain muusta kuin normaalista vilkkaudesta <3

Kotiäiti tai ei, niin joskus väsyttää. Itse olen töissä ja perheessä vain yksi viisivuotias, myös erittäin vilkas poika. Hänellä on aina ollut huonon nukkumisen jaksoja. Viimeiset pari kuukautta heräillyt montaa kertaa yössä, ja siitä huolimatta lapsi herää aamuisin n. 5 – 6.00.

Lapset nyt vain ovat niin erilaisia, toiset kuluttavat enemmän äidin hermoja kuin toiset lapset. Itse tällä hetkellä olen niin hyvin oppinut elämään pojan vilkkauden kanssa, ettei se enää niin paljon harmita.Huonot yöt ovat sen sijaan sellaista, mitä ei jaksaisi enää. Jos itse nukkuu pari tuntia yössä tai huonona yönä ei ollenkaan, on selvää, ettei oma olo ole kovin hyvä. Kaikesta huolimatta tällä hetkellä tunnen itseni ihan hyväksi äidiksi. Tsemppiä pikkuisen kanssa, kyllä niille pikku hiljaa ainakin vähän tulee järkeä päähän, eikä meno ole enää niin hurjaa.

Johanna

Huonot yöt ovat kyllä jotain kamalaa ja on todella raskasta, että ne teillä edelleen jatkuvat.. 🙁 Töihin meno tuollaisten öiden jälkeen ei kuulosta hyvältä.. 🙁 Tsemppiä kovasti sinne teille myös ja ihana, kun kommentoit <3

Ootko ajatellut jos palaisit osa-aikaisesti sairaanhoitajan hommiin? Vaikka pari päivää viikossa vois tuoda muutosta arkeen. 🙂

Johanna

En ole palaamassa vielä, mutta tämä varmasti tuo tosi paljon helpotusta, kun saan kirjoitusaikaa ja rauhaa kerran viikossa arkena anopin hoitaessa lapsia <3

Täällä toinen uupunut kahden äiti. Mies tekee pitkää päivää, ja varsinkin illat lasten kanssa ovat pitkiä kun on jo mehut pois päivän jäljiltä. Joku tuossa osuvasti kommentoikin, että aivan kuin Ankeuttaja kävisi, niin on äidistä mehut poissa kun mies tulee kotiin!
Toinen (isompi) lapsista puhua hölöttää koko ajan, ei leiki itsekseen, meluaa. Pienempi kitisee helmoissa, eroahdistus kai menossa. Mitään ei saa tehdyksi eikä hetken lepoa tai rauhaa. Pienin ei nuku päiväuniakaan kuin liikkuvissa rattaissa, joten omaa rauhaa tai edes hetken rauhallista leikkiä isomman kanssa ei ole. Miehen tultua illalla kotiin ei juuri muuta jaksa kuin värkätä iltapalan, käydä suihkussa ja kaatua sänkyyn että jaksaa taas seuraavaan päivään!
Kait tämä joskus helpottaa! Tsemppiä sinulle ja myös meille kaikille samoissa vesissä uiville!

Johanna

Kuulostaa tosi raskaalta, mutta kyllä tämä helpottaa pikkuhiljaa <3 Tämä aika on kuitenkin lyhyt, vaikka aina ei siltä tunnu. Tsemppiä meille kaikille!! 🙂

Voi kuinka ihana huomata, että muutkin äidit väsähtävät joskus..
Olen kotiäitinä tällä hetkellä 4v, 2v sekä 9kk kanssa ja loppu syksystä olen kokenut täysin samoja fiiliksiä kuin sinä! Esikoinen sentään on suht rauhallinen tapaus, mutta nämä kaksi pienempää ovat todella vilkkaita menijöitä..
Onneksi saat vuoden alusta anoppihätäapua <3

Johanna

Näistä asioista on hyvä puhua, mua helpotti tosi paljon kirjoittaa tästä <3 Huh huh no on teillä siellä menoa varmasti, tsemppiä hirmuisesti ja kiitos kun kommentoit <3

Ymmärrän tunteesi ja blogiasi seuranneena voin todeta, että meillä on Milo 2, iältään 1v8kk. Kukaan perheemme ulkopuolinen ei tajua, kuinka paljon tämä pieni ja valtavan rakas herra kiskoo äidistään energiaa pois. Päivien lopussa olen kuin ankeuttaja olisi tullut imemään kaiken energian ja hyvyyden pois minusta.
Ihana, että saat anopista apua. Meillä ei ole vielä ratkaisua näköpiirissä, mutta toivon tilanteen jotenkin rauhoittuvan tai saavani supervoimat.

Johanna

Meillä perhepiirissä varmasti tajutaan. Kiitos kommentistasi ja isoja tsemppihaleja sulle ihana lukijani <3

Näin kahden viilipytty äitinä en voi yhtään samaistua tilanteeseen mutta työnnän kuitenkin varovaisesti lusikkani soppaan 🙂 pystytkö ohjaamaan miloa rauhallisempaan tekemiseen esim. Legot ja kehua joka hetki kun jaksaa keskittyä ja olla aloillaan? Jos hän saisi positiivista huomiota myös rauhallisesta käytöksestä 🙂 usein jos lapsesta aina puhuu vilkkaana niin hän ottaa sen mantelin kantaakseen ja käyttäytyy aina niinkuin puheissa oletetaan. Tsemppiä ja kiva kun voitin 🙂 nähdään taas!

Johanna

Kiitos Jepa kommentistasi <3 Teillä on kyllä rauhaiset lapset, hih 😉 Joo vähän meillä on leikkiäkin, hetken malttaa, välillä jopa kauemmin kuin hetken ja nämä ovat kehun hetkiä tietysti <3 Paljon Milo tykkää tanssista ja laululeikeistä, leijonan metsästys laulussa paras on tietty, kun juostaan kaikki karkuun ja Milo ottaa useammankin kerran aina varaslähtöä, mutta palaa sitten laulun pariin taas.. <3
Ajattelen kuitenkin, että aikansa kutakin, kyllä tämä tästä <3 Ihanaa, kun arpaonni suosi, onneksi olkoon vielä!! Nähdään taas 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.