Yleinen
2.10.2013

Univaje ja ärtymys

Univaje ja ärtymys

Tämän postauksen monet lukijat ovat jo lukeneet, koska julkaisin sen jo sunnuntaina. Postaus jäi kuitenkin Kaksplussan uudistuksen myötä kyydistä pois kuten myös kommentitkin, siksi julkaisen postauksen nyt uudestaan.

Meidän perhe on nukkunut todella huonosti muutaman viikon lukuunottamatta viime yötä, joka oli loistava. Syynä loistavaan yöhön oli se, että Amalia sai illalla ennen nukkumaanmenoa Panadol Burana cocktailin. Pelkkä Burana ei selvästikään riitä ja tästä lähin hampaidentulon aikaan tämä cocktail pääsee varmasti käyttöön uudemman kerran.

Johnny on tehnyt ylitöitä enemmän kuin laki sallii. Näin itse häntä keskiviikkoiltana ja sen jälkeen vasta perjantai- iltana puoli kymmenen aikaan. Amalialla meni vielä pidempään ennen kuin isin näki. Isin pitkiin päiviin Amalia reagoi sillä ettei isi kelpaa mihinkään vaan isin kanssa vain kiukutellaan ja itketään kovasti. Amalia voi kiljua ja huutaa äitiä kun isi yrittää vaikka pestä neidin peppua. Sääliksi käy molemmat tässä tilanteessa niin isi kuin tytärkin.

Rytmit ovat olleet tässä perheessä hukassa, joten olemme Amalian kanssa viettäneet melko paljon aikaa kotosalla kun emme ole ehtineet mihinkään aamupäivisin. Tylsää meillä ei kuitenkaan ole ollut vaan melko leppoisaa yhdessäoloa. Vaikka päivisin kaikki on mennyt hyvin niin yöt ovat olleet katastrofaalisia. Amalia on valvonut monina öinä useita tunteja putkeen ja usealla tunnilla tarkoitan 3-4 tuntia. Amalia on melko tarkalleen herännyt yöllä kello kaksi ja valvonut siitä puoli kuuteen tai kuuteen. Tämä on ollut todella raskasta, ei vielä ensimmäisenä yönä vaan vasta tilanteen jatkuttua jonkin aikaa.

Öisin ja päivisin saan hermoni pidettyä hyvin kurissa, mutta perjantai- iltana aloin olla aivan loppu, koska en ollut saanut Johnnylta minkäänlaista apua vähään aikaan. Väsynyt olotila sai aikaan sen, että Amalian alkaessa illalla temppuilla silmätipan laiton kanssa pinnani paloi. Tempaisin makuuhuoneen ovea ja jatkoin matkaani Amalian huoneeseen, jossa paukutin täysillä vaatehuoneen ovea huutaen samalla hoosiannaa. Tämä helpotti, mutta itseäni alkoi hävettää, sillä olimme juuri tulleet Amalian kanssa suihkusta ja raivosin alasti. Pikainen vilkaisu ikkunoihin ja tottakai ne olivat paljaina ilman verhoja.

Palasin makuuhuoneeseen ja pyysin Amalialta anteeksi räyhäämistäni ja kerroin etten ole vihainen hänelle vaan isille, joka on jälleen pitkän päivän töissä. Amalia kuunteli minua ja osoitti ovea sen merkiksi, että tuota sinä äiti paiskoit. Pitkään jatkunut univaje saa minut aina kiukkuiseksi ja jossain vaiheessa räjähdän.

Johnnyn tullessa kotiin kerroin hänelle tapahtuneesta ja sanoin etten halua enää käyttäytyä näin Amalian nähden. Toisaalta parempi purkaa paha olo pois eikä jättää sitä sisälle kytemään. Tämä taito minulla onkin ollut aina hyvin hallussa.

Nyt kuitenkin takana yksi loistava yö ja olo on kuin uudestisyntyneellä.

Kuinka Teidän lukijoiden hermot sietävät surkeita öitä?

Avainsanat

Kommentit

Kuulostaa tosi tutulta!Meilläkin isä tekee ylipitkiä päiviä, itse käyn töissä, nousen tosi tosi aikaisin, että ehdin hakea poikaa (1v 4kk) tarhasta kolmen maissa. Sen jälkeen alkaa toinen työpäivä, josta toki nautin paljon enemmän kuin oikeasta työstä,ja alkuviikko menee hyvin, mutta keskiviikosta eteenpäin tää on pelkkä taistelua. Perjantaina olen ihan liian väsynyt, ja minullekin käy välillä niin, että suutun pojalle, vaikka tiedän, että oikea syyllinen on töissä eikä tiedä yhtään mitään tästä, tai ei halua tietää. Meitä on liian monta naista samassa tilanteessa. Jospa miehet tajuaisivat, että lapsi kaipaa myös isää. Meillä poika odottaa aika usein isää oven vieressä, jos porrakäytävällä syttyy valo. Tulee kyynelet oikein, kun sitä seuraan. Rakastan mun poikaa kaikista eniten ja vaikka välillä on raskasta, en vaihtaisi tätä elämää mihinkään.Voimia sinulle ja enemmän tällaisia rauhallisia öitä:-))))

johanna

Meillä onneksi Johnnyn ylityöt ovat vähentyneet huimasti Amalian synnyttyä, mutta nyt kahden viikon pitkät päivät vaati veronsa. On se tosi ärsyttävää kun itse saa hoitaa ihan kaiken, mutta pakkohan se on miehen töitä tehdä. Kaikilta työmailta ei noin vain voi kotiin lähteä, joten on pakko vain ymmärtää ja tiedän, että tilanne harmittaa Johnnyakin vietävästi.

Voi poikaasi, tuollainen saa todella kyyneleet silmiin jokaiselle. Amaliallakin alkaa aina oikein silmät loistaa isin tullessa kotiin <3
En mäkään vaihtaisi eläämääni mihinkään toiseen niin on ihana lapsi vaikka välillä yhteen otetaankin 😉 <3

Voimia Teidän arkeen myös! <3

Tää uudistus oli aivan pyllystä näin suoraan sanottuna. Blogisi ei aina löydy. Lisäksi sivun lataaminen kestää kauan! Sivu on myös jokseenkin sekava.
Tämähän ei liene sinun syy, mutta jospa tätä kautta välittyisi tieto jonnekkin data tyypille, joka näistä jotain ymmärtää.

Surkeat yöt…Huoh. Meillä tyttö on 1v 1kk ja satunnaisesti vaivaa niin hampaat, kuin joku muu. Imetyksen lopetin, kun tyttö oli 1v. Meni kivuttomasti. Öisin heräilee vähemmän ja ei kaipaa tissiä ollenkaan. Tissiä siis söi vain tavan takia.
Joskus jollottaa niiden hampaiden takia. Joku lääkäri joakus sanoi, että kylmällä vanhemmat vain lykkää sen hampaan puhkeamista ja näin ollen meillä onkin viileät purulelut, kylmät ruoat/rahkat/jne silloin pannassa. Samoin kurkkutikut, joita neiti söi kiinteiden aloiteuksen aikoihin, auttoi silloi kai ienten kutinaan. Meillä siis tuo suurin unettomien öiden syy (hampaat), on taltutettu isolla annoksella iltapuuroa, sekä painoon sopivalla satsilla panadolia. Toimii! Neiti nukkuu paremmin.
Toisaalta, en viitsi joka yöksi panadolia antaa, joten joskus tyttö nukkuu vieressäkin. Sekin antaa melko saman vaikutuksen, kuin tuo panadol 😉

johanna

Nyt toimii varmasti jo paljon paremmin vai? Mä oon ainakin päässyt blogiin kirjoittelemaan ilman suurempia ongelmia 🙂 Vaatii kärsivällisyyttä tämä uudistuksen alku taival niin teiltä lukijoilta kuin myös kirjoittajalta 😉

Tuo hampaiden teko on kyllä kivuliasta puuhaa, onneksi Amalian suusta puuttuu enää yksi lego! 🙂
Kiva kun pitkästä aikaa kirjoitit Tiia <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.