Yleinen
1.3.2014

Uhmaikä

Uhmaikä

Kuten otsikko jo kertookin on meille rantautunut uhmaikä. Mietinkin jo olisiko mahdollista selvitä ilman, mutta ei toivoakaan. Amalia on perinyt äitinsä temperamenttisen luonteen, mutta on luonteeltaan kuitenkin useimmiten hyvin kiltti. Nyt uhmaiän saavuttua Amalia koettelee hermojani lähes joka asiassa, joten täällä asustaa tällä hetkellä kaksi muijaa, joilla mieli myllertää ja pahasti. Täytyy kuitenkin sanoa, että itselläni on tänään ollut aivan loistava päivä ja eilinenkin meni ihan hyvin, joten eiköhän tämä tästä.

Tein eilen aamulla raskaustestin, jolla oli tarkoitus varmistaa, että raskaushormoni on laskenut. Vielä oli liian aikaista, joten viikon kahden päästä uusiksi. Amalia änkesi veskiin mukaan tehdessäni testiä ja sanoi heti testin nähtyään: TESTI TESTI ja perään tyttö alkoi hokea VAUVAKUUME VAUVAKUUME. Olemme siis tehneet Amalian kanssa yhdessä muutamia raskaustestejä ennenkin. Raskaustestin tekemisen sijaan olisi ollut mahdollisuus käydä verikokeissa, jotka ajavat saman asian. Koin itse kuitenkin helpommaksi raskaustestin tekemisen. Suuri syy mielialanvaihteluihini on varmasti tämä raskaushormoni, joka ei ole vielä kokonaan poistunut.

Mutta palataan takaisin perheen pienimmän uhmaan. Amalia on muuttunut uhman vuoksi käytökseltään paljon. Hän on alkanut heitellä tavaroita ja kaiken lisäksi aivan tahallaan päin meitä vanhempia. Eilen tavaroiden viskely osui omaan nilkkaan Amalian heittäessä kaukosäädintä, sillä säädin lipesi ja lensikin suoraan hänen omaan silmäänsä ja kovin lensikin. Amalia alkoi parkua täyteen ääneen. Kuulostaa varmasti kamalalta, mutta itse olin tyytyväinen, että näin kävi, sillä uskon haaverin hieman rauhoittavan tavaroiden viskelyä tai ainakaan tavarat eivät ole tuon episodin jälkeen kertaakaan lennelleet. Onneksi tavaroiden viskely tapahtuu ainoastaan kotioloissa ainakin vielä eikä Amalia yritä satuttaa ystäviään millään tavalla.

Uhma näkyy myös toisella aika perinteisellä tavalla eli jos Amalia ei saa tahtoaan läpi asiassa kuin asiassa alkaa hän huutaa aivan hurjana. Joskus hän myös parkuu ja heittäytyy.

Uhman aikana vanhempien tulisi olla hyvin pitkäpinnaisia ja tämä on hyvin hankalaa minulle. Toisaalta huomasin torstai-iltana Johnnyn tultua kotiin, että Amalia sai hyvin nopeasti isänsäkin ärsyyntymään ja tämän kuulin Johnnyn äänensävystä. Ymmärrän Amaliaa kuitenkin varsin hyvin, sillä itselläni on vaikeaa omien mielialanvaihteluiden kanssa esimerkiksi raskausaikana ja aina viikko ennen naistenvaivojen alkua. Pienen päässä myllertää ja uhmahan on vain hyväksi ja siitä joutuu kärsimään lähes jokainen lapsi ja vanhempi. Toiset pääsevät helpommalla toiset eivät. Onneksi nuo meitin perheen miehet omaamat rennon elämänasenteen ja rautaiset hermot, joten kyllä näistä meidän tyttöjen kiukkukohtauksista selvitään.

Ruokapöydässä Amalia on heittänyt viimeksi vauvana lautasen lattialle, mutta nyt uhman ilmestyttyä näin on käynyt jo kahdesti. Molemmilla kerroilla olen pistänyt tytön korjaamaan jälkensä itse. Rikkaimuri vain kouraan ja toisella kertaa Amalia sanoikin jo heti: AMA INUROI ja lähti tallustelemaan kohti imuria. Tietenkin autoin häntä viimeistelemään siivouksen ja keskustelimme huonosta käytöksestä. Toinen ärsyttävä tapa on se kun Amalia kaataa tahallaan Nuuskun juomakupin. Amalia nostaa juomakupin käsiinsä ja tässä vaiheessa kiellän häntä kaatamasta, mutta Amalia ei tottele vaan ilme muuttuu ilkikuriseksi ja samaan aikaan hän lorottaa vedet lattialle. Sama homma tässäkin eli neiti kuivaa itse lattian.

Onneksi Amalia on usein myös oma ihana itsensä. Hän rakastaa antaa haleja ja pusuja ja äidistä tuntuu ihanalta kun esimerkiksi keittiönpöytää pyyhkiessä pikku tyyppi ilmestyy jalkoihin ja halaa niin kovin kuin pystyy. Yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa makoilimme koko perhe meidän vanhempien sängyssä, Amalia keskellä omalla paikallaan. Amalia alkoi kertoa ja näyttää kädellään: ISIN PAIKKA TÄSSÄ, ÄIDIN PAIKKA TÄSSÄ JA AMAN PAIKKA TÄSSÄ. Amalia menee nukkumaan aina omaan sänkyynsä, mutta lähes joka yö hän itkee sen merkiksi, että on aika hakea hänet vanhempien väliin loppu yöksi. Amalia nukkuu edelleen pinnasängyssä, mutta tarkoituksena on vaihtaa sänky isojen tyttöjen sänkyyn heti kun saamme hankittua hänelle sänkyyn patjan.

Hyvää smoothieta

Hyvää smoothieta

Syöttötuoli muuttui ison tytön tuoliksi, mutta Amalia on istunut tuolissa vain tämän yhden kerran. Hän on omien sanojensa mukaan iso tyttö ja istuu vain aikuisten tuolilla

Syöttötuoli muuttui ison tytön tuoliksi, mutta Amalia on istunut tuolissa vain tämän yhden kerran. Hän on omien sanojensa mukaan iso tyttö ja istuu vain aikuisten tuolilla

Auttavainen Amalia

Auttavainen Amalia

Meidän viikko on ollut mukava äidin ja Amalian uhmailuja lukuunottamatta. Olemme touhuilleet paljon ja Amalia on saanut leikkiä monien kavereidensa kanssa.

Maanantaina olimme kerhossa. Tiistaina vietimme aamupäivän yhden blogini lukijan luona, johon olen saanut ilokseni tutustua. Iltapäivällä oli muskari, jonne Amalia pääsi pitkästä aikaa.

Keskiviikkona olimme leikkimässä Moision avoimessa päiväkodissa. Aallokossa oli lauluhetki ja Amalia istuu aina lauluhetken aikana kavereidensa vieressä. Itse istun hänen lähellä, mutta en ihan vieressä. Laululeikeissä oli laululeikki, joka sai minut lähes kyyneliin. Ohjaaja heilutti huivia ja lauloi: vie ystävälläsi huivi tai jotain sinnepäin. Ohjaaja vei huivin yhden lapsen syliin ja tämän lapsen tuli jatkaa huivin viemistä. Tämä meille tuntematon lapsi vilkuili kavereitaan ja Amalia istui tästä tytöstä lähes kauimpaisena. Tyttö lähti kulkemaan huivin kanssa ja kuinka ollakaan hän toi huivin Amalialle. Tämä sai vedet kohoamaan silmiini niin onnellinen olin tästä, että lapsi valitsi juurikin minun tyttäreni, joka näyttää erilaiselta kuin muut. Amalian vuoro oli seuraavaksi ja hän vei tomerana huivin valitsemalleen kaverille.

Iltapäivällä lähdimme uimahalliin naapureidemme kanssa. Amalia ei ole päässytkään aikoihin uimaan ja oli hyvin innoissaan. Olemme lopettaneet tenavauinnin, sillä uima-aika ei enää sopinut meille. Uinti olisi ollut sunnuntaina vasta 18-45-19.15. Tämä on aivan liian myöhään niinä päivinä kun Amalia ei ole nukkunut päiväunia.

Edelleen päiväunettomuus jatkuu vaikka tänään Amalia on nukkunut päiväunet. Tämä olikin ensimmäinen kerta tällä viikolla kun hän päiväunet nukkui. Päivät tuntuvat toisinaan pitkiltä kun Amalia ei nuku päiväunia, joten ensi viikolla aion keksiä meille enemmän touhua myös iltapäiviksi. Usein olemme menossa aamupäivän ja iltapäivän ja illan vietämme kotona leikkien ja ulkoillen. Johnnyn työpäivä on melko pitkä työmatkoineen, joten iltapäivä kuluu usein hitaasti. Lohjalla avoimissa päiväkodeissa on touhua myös iltapäivisin, joten ehkä suuntaamme ensi viikolla niihin.

Torstaina oli jälleen kerhopäivä. Tänään Amalian serkku Iida pääsi meidän mukaamme kerhoon, jotta sai tekemistä, sillä Eemi toipuu kotona kita- ja nielurisaleikkauksesta eikä hänestä ole oikein leikkikaveriksi. Lisäksi Eemi sai ensimmäiset putket korviinsa. Iida tykkäsi olla kerhossa ja molemmat tytöt saivat laululeikkien aikana kurkistaa laulupussiin ja nostaa sieltä laulukortit. Serkukset menivät käsi kädessä pitkin kerhoa ja olivat todella suloisia keskenään.

Perjantaina ystäväni tuli meille kylään ja lähti mukaamme hammaslääkäriin vahtimaan Amaliaa. Iltapäivällä mummi kävi kylässä ja toi tuomisia Amalialle. Amalia sai mummilta ihanan prinsessasetin, johon kuuluu kruunu, korvakorut, käsikoru ja vielä korkokengät. Korkokengät olivat hyvin liukkaat ja aivan liian isot, mutta hieman pikku prinsessa sai niillä kuitenkin kopistella.

Tänään Amalia herätti meidät puoli kahdeksan aikaan. Iskä laittoi tytölle lastenohjelmat makuuhuoneen televisiosta pyörimään, mutta ei Amalia niitä jaksanut katsella vaan hoki vain: ÄITI POIS ÄITI POIS vetäen minua samalla kädestä. Aamu oli rauhallinen ja kymmenen pintaan lähdimme Prismaan ruokakauppaan. Ruokaostosten jälkeen kurkkasimme tutussa eläinkaupassa puput, liskot ja kalat ja kävimme Pressossa kahvilla, jotta Amalia pääsi hetkeksi leikkimään.

Tänään on ensimmäinen kevätpäivä ja keväinen on ilmakin ainakin täällä Lohjalla. Ajatukset siintävät jo kesässä ja grillailussa, mutta eletään nyt ensin tämä ihana kevätaika ja nautitaan siitä.

Mun oma "puuhapete" ;)

Mun oma ”puuhapete” 😉

Isi poraa

Isi poraa

Jokohan se lopetti...?

Jokohan se lopetti…?

Lopputuloksena keittiön uusi taulu seinässä kera rustauksen. Aika romantikko tuo Johnny

Lopputuloksena keittiön uusi taulu seinässä kera rustauksen. Aika romantikko tuo Johnny

Hiekkiksellä

Hiekkiksellä

Ama maistaa

Ama maistaa

IMG_7534

Rento meininki

Rento meininki

IMG_7539

Illaksi lähdimme siskoni perheen luokse ja tulimme kotiin vasta hieman ennen Putouksen alkua. Katselimme ohjelman koko perhe yhdessä.

Päivä on ollut todella mukava. Yritän saada huomenna Johnnyn aloittamaan vastailun kysymyksiin, joten vielä on hyvin aikaa keksiä miehelle lisää kiperiä kysymyksiä 😉

Miten Te olette viettäneet tätä kaunista keväistä päivää?

Aurinkoista viikonlopun jatkoa <3

Avainsanat

Kommentit

Heips! Ensinnäkin: ihana blogi ja ihanan oloinen perhe! 🙂

Sitten tuli mieleen tuosta Amalian yöheräilystä, oletteko miettineet unikoulun kokeilemista? Tuon ikäisen lapsen ei kuuluisi enää heräillä joka yö (joskin se on tavallista) ja hänet voi ihan hyvin opettaa omaan sänkyynsä, huutamalla hän on tainnut nyt oppia saamaan tahtonsa läpi ja pääsemään teidän viereen. 😛 vinkkinä kannattaa lukea sellainen kirja kuin ”Unihiekkaa etsimässä” – hyviä vinkkejä eri-ikäisten lasten unipulmiin! 🙂

Mukavaa kevättä!

johanna

Heips Allu!

Kiitoksia kovasti 🙂 Me tosiaan ollaan pidetty unikoulu kahdesti ainakin, siitä on ollut apua, mutta ei kuitenkaan pitkäaikaista. Mä tiedän onneksi paljon muitakin lapsia, jotka heräävät öisin ja osa lapsista on Amaliaa reilusti vanhempia. Omaan sänkyyn Amalia käy aina nukkumaan, mutta yöllä herätessä haemme hänet väliimme loppu yöksi ja tämä on ihan ok meille kaikille. Ei hän öisin huuda vaan itkee sen merkiksi, että nyt on aika hakea hänet. Pian vaihdetaan sänky ison tytön sängyksi niin saa käpötellä sitten väliin ihan itsekseen. Tämä ratkaisu on meille hyvä ja uskon, että joskus Amalia nukkuu yönsä omassa pedissä eikä edes halua meidän vanhempien väliin. 🙂

Ää joko johnny on vastannut kysymyksiin:d
t.malttamaton 😀

johanna

Vielä uupuu vähän, lupasi vastata tänään 🙂

Heti tuli mieleen, että miten pitkiä päiviä Johnnylla tulee töissä?

johanna

Mä lisäsin tämän kysymyksen sinne kysymyspostaukseen, joten Johnny saa itse vastata 🙂

…kierrän kuljen näin, mis on ystäväin, liinan hälle levitän ja poskeansa silitän, sä oot mun ystäväin..

johanna

Nonni, justiinsa tämä laulu, kiitos! 🙂

Olikos tuo puuhapete-juttu viitattu siihen siskonpeti- ohjelmaan 😀 aivan loistava! Mutta sulla ei kyllä onneksi ole sellainen blogi missä vain kehuskelet ja yrität liioitella asioita mikä on musta hyvä juttu 🙂

johanna

Hehe, kyllä oli justiinsa siitä 😉
Jep meidän elämä ei aina ole pelkkää ihanaa siirappia 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.