Yleinen
29.12.2013

Tutit lähtivät oravavauvoille

Tutit lähtivät oravavauvoille

Amalia on luopunut tutista. Olimme jutelleet asiasta Amalian kanssa jo jonkin aikaa ja hän oli yhtä mieltä meidän vanhempien kanssa siitä, että tutit voisi antaa oravavauvoille. Kuitenkin h-hetken koittaessa neiti perääntyi ja alkoi pyörittää päätänsä hokien tiukkaan sävyyn EI. Me vanhemmat emme tietenkään perääntyneet vaan lauantaina ennen jouluviikon alkua Amalia jätti tuttinsa takapihan terassille pieneen eväsrasiaan, josta oravavauvojen oli helppo käydä tutit noutamassa.

Tutti ensimmäistä kertaa Amalian suussa

Tutti ensimmäistä kertaa Amalian suussa

Amalia ei ole aikoihin enää syönyt tuttia kuin unien aikana. Tuttien jättäminen oravavauvoille oli Amalialle hankalaa ja yhden tuteista tyttö laittoikin samantien suuhunsa eväsrasian sijaan. Niinpä päätin laittaa itse muutamat tutit esimerkkinä rasiaan ja tämän jälkeen pyysin Amaliaa toimimaan samalla tavoin. Amalia ei ollut yhteistyöhaluinen vaan imi ahnaasti tuttia ja perääntyi. Lopulta Amalia sai laitettua tutin rasiaan ja palasimme vauhdilla sisälle.

Vaunuissa nukkuessa tutti pysyi visusti suussa

Vaunuissa nukkuessa tutti pysyi visusti suussa

Tutit takapihan terassilla odottamassa oravavauvoja

Tutit takapihan terassilla odottamassa oravavauvoja

Sisällä Amalia mietti tuttien kohtaloa ja vartin päästä kävimme pihalla kurkkaamassa josko tutit olisivat jo hävinneet ja niinhän ne olivat. Amalian ilme oli vihainen tuttikipon ollessa tyhjä, mutta hän ymmärsi hienosti meidän selittäessä, että hän on jo iso tyttö ja oravavauvat tarvitsivat nyt hänen tuttejaan.

Luovutimme tutit ennen päiväunia, joten melko pian oli ensimmäinen koetus edessä. Nukkumaanmeno ilman tuttia oli kamalaa enkä olisi koskaan uskonut tyttärestäni voivan lähteä niin kovaa ääntä. Amalia itki, raivosi ja huusi tuttia. Yritin silittää häntä, laulaa, olla hiljaa sängyn vieressä sekä mennä huoneesta kokonaan pois. Mikään ei auttanut ja itsellenikin tuli kauhean paha mieli. Välillä oli isin vuoro yrittää, mutta se oli tytölle liikaa ja oli parempi, että äiti hoiti nukutuksen. Tiesin Amalian yrittävän koetella ja järki sanoi ettei periksi saa antaa. Lopulta 45 minuutin kuluttua Amalia antoi silittää itseään ja nukahti. Olin haltioissani ja niin onnellinen ja totesimme Johnnyn kanssa päässeemme todella helpolla.

Puolen tunnin jälkeen Amalia itkahti, mutta saikin kuin saikin unen päästä kiinni itsekseen. Tämä oli jo aivan mahtavaa. Aikaisemmin unien aikana tuttia syödessä Amalia ei koskaan sylkenyt tuttia unen aikana suusta pois useiden lapsien tavoin vaan söi tuttia tai piti sitä ainakin suussa koko nukkumisen ajan. Tämä tieto tuotti tuskaa enkä olisi koskaan uskonut tutista luopumisen sujuvan näin mallikkaasti. Ensimmäiset päiväunet sujuivat siis hyvin ja Amalia nukkui tunnin verran. Amalia sai kovasti kehuja nukuttuaan ensi kerran ilman tuttia. Tämän jälkeen tutista ei enää puhuttu vanhempien tai muiden aikuisten toimesta.

Yöunille meno sujui paremmin eikä huuto ollut läheskään yhtä kovaa ja Amalia rauhoittui nukkumaan puolen tunnin jälkeen. Ensimmäinen herätys oli vasta neljältä aamuyöllä, jolloin hain hänet väliimme nukkumaan. Uni ei tahtonut tulla ilman tuttia ja itku oli melkoisen kovaa. Reilun tunnin päästä tyttö nukahti äitinsä rinnan päälle ja heräsi seuraavan kerran kuudelta. Tällöin uudelleen nukahtaminen onnistui nopeammin ja saimme nukuttua vielä tunnin verran.

Nyt Amalia on ollut ilman tuttia jo reilu viikon ja voin sanoa, että tutista luopuminen oli hyvä päätös. Amalia luopui tutista 1 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä ja minusta tämä ikä oli juuri sopiva Amalialle, sillä hän ymmärsi mihin tutit joutuivat. Muutama päivä tutista luopumisen jälkeen Amalia hoki takapihalla oravaa katsellen samalla ylös puihin ja kerroimme hänelle, että tutit ovat oravavauvoilla ja tähän tyttö totesikin suloisesti Ama ei taavii, jolla tarkoitti ettei Amalia enää tarvitse tuttia. Tällä hetkellä Amaliaa jo naurattaa kovasti jos hän alkaa puhua tutista, koska taitaa pitää sitä jo ihan vauvojen juttuna.

Tutista luopumisen varjopuoli on se, että rauhoittuminen ja nukahtaminen on hankalampaa. Tutin imeminen ennen nukahtamista sai myös pienen papupatan hiljaiseksi. Amalia on nukkunut kaksi kokonaista yötä ilman tuttia, mutta useimpina öinä neiti herää kerran ja valvoo herätessään ainakin noin tunnin verran vuoronperään huutaen ja höpötellen. Onneksi tässä talossa olemme tottuneet vaihteleviin öihin, joten kyllä tästäkin selvitään.

Mullapas onkin tutti suussa

Mullapas onkin tutti suussa

Avainsanat

Kommentit

Ei lapselta tarvitse väkisin tuttia ottaa, vaikka ei puhuisikaan oravavauvoista. Meillä 2v leikkasi saksilla tuttinsa vieressä ja minä leikkasin äkkiä hänen näkemättään tuttiin reiän. Yhdessä huomattiin, että tutti oli rikki ja vietiin se roskiin.

johanna

Toi tutin leikkuu olikin aika hyvä juttu 🙂

Aika outoa minusta tuollainen valehtelu lapselle. Miksi lapselle pitää väittää, että oravavauva tarvitsee lapsen tutin, kun fakta on kuitenkin se, että oravat eivät tarvitse tutteja? Minusta olisi parempi vain pysyä todellisuudessa ja sanoa, että ”Olet jo iso lapsi, etkä tarvitse tutteja”, minkä jälkeen tutit otetaan lapselta pois vaikka lapsi kuinka itkisi ja raivoaisi.

johanna

No jokainen tyylillään 😉

Itse kyllä koen tuon tavan hyväksi, koska lapsi tuntee suurta iloa siitä, että on tehnyt jotain hyvää jonkun vuoksi. 🙂
Kuitenkin jokaisella on erilaiset näkemykset ja niin pitääkin olla.

Hammaslääketieteentohtorina (kyllä, tämä olen koulutukseltani) sanon, että ihan paras hetki vierotukseen. Jo syntyneet hampaiden väärät asennot palautuvat ja uusia ei synny. Hyvä!

johanna

No kiva kuulla, näin olenkin kuullut, että ennen kahta ikävuotta viimeistään pitäisi tutti heivata 🙂

Meilläkin aikoinaan Taivaspoikani (Tomppa siis) jätti tutit orava-vauvoille kun olimme mökkilomalla Lapissa. Mökin katon sisällä oli juuri silloin oravalla poikaset. 🙂
Siitä siis aikaa jo reilusti yli 20 vuotta.

johanna

Ihana Tomppa <3

Ihania jouluisia kuvia niin lämminhenkinen tunnelma! Meilläkin aikanaan vietiin pupuvauvoille tutit. Ihan hyvin lähti sujumaan, eikä niitä hetken päästä kaivattu ollenkaan. Amaliakin tottuu varmasti pian.
Onnea ja ilonhetkiä koko perheelle vuodelle 2014!
Peppilotta

johanna

Kiitoksia peppilotta <3 Ei Amalia enää ole tuttia kysellyt 🙂
Onnea ja ilon hetkiä myös Teille tälle vuodelle! 🙂

Olin pienenä kans viety metsään tutteja pois pupuille ja oravanvauvoille 😀

johanna

Hihi tämä taitaa olla suosittu tapa 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.