Yleinen
20.9.2014

Toivepostaus Nuuskun elämää

Toivepostaus Nuuskun elämää

Nuuskusta on toivottu postausta, joten täältä pesee. Olen kirjoittanut koirastamme Nuuskusta aikaisemmin kaksi postausta ja niihin pääset painamalla tästä ja tästä.

Nuusku saapui perheeseemme varhain, jo hieman ennen seitsemän viikon ikää. Noudimme Nuuskun Vaasasta asti, jonne on meiltä matkaa 430 kilometriä eli ajoa kertyi yhteen suuntaan noin viisi tuntia.

Nuusku on ollut aina hyvin rauhallinen tapaus ja on rauhoittunut aina vain lisää jokaisen syntymäpäivänsä jälkeen. Nuusku on nyt jo 9-vuotias ja isot bileet ovat tiedossa sitten ensi heinäkuussa kun kymmenen vuotta tulee täyteen. Tuntuu todella hassulta, että Nuusku on ollut perheessämme jo näin monta vuotta enkä haluaisi joutua hänestä koskaan luopumaan.

Nuusku voi ikäänsä nähden todella hyvin. Hän jaksaa lenkkeillä pitkiä lenkkejä ja rakastaa ulkoilua varmasti eniten. Nuusku rakastaa myös sitä, että häntä pidetään hyvänä silittämällä ja rapsuttamalla. Nuusku viihtyy kainalossa ja malttaa pötköttää siinä vaikka kuinka kauan. Jos rapsutus loppuu, näyttää Nuusku tassulla raapaisten, että jatka vaan sitä rapsuttelua!

Joskus Nuusku myös ärsyttää meitä ja paljon. Nuusku on ollut aina aika kova poika pomottelemaan, mutta nyt Nuuskun pomottelu on onneksi vähentynyt ruokadieetin aikana, sillä Nuusku ei enää kerjää kaapillaan jatkuvasti. Ennen dieettia hän oli jatkuvalla syötöllä raaputtamassa tassullaan ruokakaapin ovea ja haukkui vielä siihen päälle. Nyt dieetin aloituksen jälkeen Nuuskun ruokakaappi on saanut olla rauhassa, ainoa jonka Nuusku sieltä vaatii on herkkutikku, jonka hän saa joka aamu.

Nuusku joutui dieetille sen vuoksi, koska oli lihonut kilon verran hyvin lyhyessä ajassa. Lihomiseen liittyi epilepsialääkityksen aloitus, joka kasvatti Nuuskun ruokahalun äärimmäisyyksiin. Eläinlääkäri suositteli Nuuskulle dieetti papanoita, mutta Nuusku ei niitä valitettavasti ole vielä hyväksynyt. Emme halunneet olla koiralle liian julmia, joten päätimme jättää dieetti papanat ja ruokkia Nuuskua hänen omilla tutuilla papanoilla.

Nuusku siis sairastaa epilepsiaa ja diagnoosin hän sai hieman alle puoli vuotta sitten. Lääkitys on purrut eikä Nuusku ole saanut ainuttakaan epilepsiakohtausta lääkityksen aloituksen jälkeen.

Nuuskun lempiherkku on nannatikku eli koirille tarkoitettu hammastikku. Ennen dieettiä Nuusku rakasti kaikkea hyvää kotiruuasta makkaraherkkuihin. Nykyisin ruokavalio on hyvin niukka, sillä Nuusku ei pääse lainkaan herkuttelemaan dieetin vuoksi, joten hänen ruokavalionsa koostuu ainoastaan papanoista, kolmesta siivusta juustoa aamuin illoin sekä aamuisesta nannatikusta. Juustosiivut siitä syystä, että niiden avulla saamme epilepsialääkkeen annettua. Nykyisin lääkkeen anto ei ole lainkaan hankalaa, sillä Nuusku vie melkein sormetkin mennessään.

Herkut mielessä

Herkut mielessä

Nuuskun ehdoton lempilelu on pallo. Pallo on Johnnyn vanha footbag. Nuusku ei ole järin leikkisä tapaus, mutta kyllä hänkin leikkiin intoutuu jonkun kerran viikossa. Amalia toivoisi kovasti, että Nuusku leikkisi enemmän, mutta onneksi on tähän tarkoitukseen mummin koira Luis sekä tietysti mummin ja fafan Nappe koira.

Nuuskun pallo

Nuuskun pallo

Nyt ei jaksa leikkiä

Nyt ei jaksa leikkiä

Nuuskun päivä sujuu aika usein saman kaavan mukaan. Ennen Nuusku kulki enemmän meidän mukana, mutta nykyisin menomme ovat usein sellaisissa paikoissa, joihin koiraa ei voi ottaa mukaan. Nuusku herää aina samaan aikaan muun perheen kanssa ja ryntää alakertaan vaatimaan nannatikkunsa. Nykyisin hän haluaa myös ruuan heti aamusta. Nuusku saa papanoita ruuaksi kaksi kertaa päivässä eli aamuin illoin. Edelleenkin Nuusku napottaa meidän kanssa aamupalalla, vaikka hänelle ei enää mitään herukaan. Nuusku on oppinut myös päivystämään Amalian penkin alla, koska sinne tipahtelee usein ruuan murusia. Välillä Amalia kikattaa ruokapöydässä ja kertoo Nuuskun nuolevan hänen varpaitaan. Näin ollen penkillekin on tipahtunut jotain. Nuusku on perso ruualle, vähän kuin emäntänsäkin, mutta dieetti on sujunut tästä huolimatta loistavasti, vaikka välillä tekisikin mieli toista helliä herkkupaloilla.

Nuusku viihtyy yksin kotona hyvin, mutta jos ulkoilemme omalla pihalla ja hän sattuu kuulemaan äänemme niin haukunta sisällä on melkoinen. Toisinaan Nuusku ulkoilee meidän kanssamme kotipihalla ja tästä hän tykkää kovasti.

Nuusku ei ole ollut koskaan kenellekään ilkeä, ei muille eläimille saati ihmisille. Nuusku on kaikin puolin erittäin kiltti ja rauhallinen tapaus sekä toisinaan aika näkymätönkin laiskuutensa ansiosta. Nuuskun lempi rötväämispaikka on tällä hetkellä pienessä kolossa sohvan vieressä ja sinne hän käppäilee puisen lehtitelineen läpi. Sieltä Nuuskua voi useimmiten metsästää jos tulee tunne, että nyt on koiruus hukassa.

IMG_1041

Nuusku jaksaa hienosti Amalian touhuja ja Amalia haluaa usein Nuuskun leikkeihinsä mukaan. Niinpä Nuusku matkustaa meidän kanssa harvase päivä bussiauton kyydissä sekä nykyisin myös laivalla, joka on uusin kulkuneuvomme. Ennen Nuusku murahteli Amalialle, mutta nykyisin hän tekee sitä enää todella harvoin. Nuusku ei pistä pahaksi pikkutohtorin hoitotoimenpiteitä eikä välitä siitäkään, että joskus hänen päälleen kasataan leluja melkoisen paljon. Nuusku jatkaa usein nukkumista lelut päänsä päällä maaten.

Nuusku lenkkeilee kaksi kertaa päivässä aamuin ja illoin sekä tarvittaessa käy myös takapihalla pissillä. Nuusku nauttii ulkoilmasta ja puolustaa reviiriään haukkumalla kovasti.

Iltaisin Nuusku hölkkää yläkertaan meidän vanhempien edellä ja malttaa hetken meidän kainalossa kuunnella hassujen omistajiensa ihailua siitä kuinka ihana ja hassu koira heillä onkaan. Kyllästyttyään Nuusku painelee jalkopäähän emäntänsä koipien päälle eikä mene aikaakaan kun vanha herra on jo unessa.

Tälläinen tapaus on meidän Nuusku, aivan omanlaisensa ja niin rakas meille kaikille <3

IMG_1696

Onko Teidän perheitänne sulostuttamassa jokin eläin tai jopa useampi?

Avainsanat

Kommentit

Meillekkin kotiutuu tänään kyseinen rotu ja voi, kyllä jo kovasti odotellaan. Luin noita sun vanhimpiakin kirjoituksia Nuuskusta. Olet itsekkin allerginen koirille, aiheuttiko koira oireita. Miten usein te turkin pesette ja osaatko jo suositella hyviä hoitotuotteita turkkiin. Meilläkin koira tulee ihan kotikoiraksi ja mietinkin kuinkahan usein trimmaajalla pitäsi tai olsi hyvä käydä.
Ja Nuuskulle rapsutus terkut!

johanna

Moikka Irina!

Bichon Frise on aivan ihana rotu <3 Mulla tuli allergiaoireita muutamana ekana päivänä, mutta ei enää sen jälkeen! Allergiaoireet kyllä pelästyttivät, mutta onneksi ne loppuivat lähes heti 🙂
Me ei pestä Nuuskua kovinkaan usein, muutaman kuukauden välein. Viimeisin shampoo oli sellanen, jolla sai turkin oikein valkoiseksi. Shampoo ostetaan aina eläinkaupasta. Johnnyn äiti hoitaa muutoin Nuuskun turkin eli trimmaa ja harjailee sitä. Johnnyn äiti harjaa Nuuskua aina kun se on siellä yökylässä. Me ollaan pidetty turkki lyhyenä, koska sitä on helpompi hoitaa niin eikä harjata tartte niin usein ja meistä Nuusku on tosi söpö tollasena ei niin Bichon Frisen näköisenä <3

Rapsutus terkut myös teidän uudelle ihanuudelle, onko hän tyttö vai poika? <3

Meidän haukku on poika ja ikää toisin 5kk. Eli vähän isompi kuin luovutusikäiset pikkupennut. Tuli perheestä jossa ei kyetty pitämään koiraa ja kasvattaja etsi uutta kotia. Ihana hän kyllä on mutta siis apua tätä vauhdin määrää. Sisäsiisti onneksi on kaiketi. Ei ainakaan vielä ole tullut yhtään sisälle pissoja tai isompiakaan jätöksiä 🙂
Mitä nää sun antamat hammastikut ”nannatikut” on?
Mekin trimmattiin turkki lyhyeksi ja sellaisen aiotaan myös pitää. Hienosti meni vaikka sitä ei oltu kertaakaan koiran kanssa tehty edellisessä kodissa. Näin paljon suloisempi.

johanna

Hihi, Nuusku on ollut aina niin äärettömän rauhallinen tapaus, mutta Johnnyn vanhemmilla on kyllä mahottoman vilkas Bichoni 🙂
Kiva kun on jo sisäsiisti niin ei tarvitse sitä alkaa opettamaan! Nannatikut ovat siis Pedigreen Dentasstixsejä. Nuusku tahtoo joka aamu yhden tikun 🙂
Lyhyt turkki on helpompi hoitaa ja silloinhan se sopii hyvin jos kyse on kotikoirasta eikä näyttelyihin olla menossa. Trimmasitko koiruuden ite? 🙂

Ihania hetkiä teille uuden koiranne kanssa <3

Tuli vielä mieleen koiruudesta. Ootteko te kastroinut Nuuskua. Kun kuullut paljon tästä rodusta että aika kovia nylkyttelemään tai merkkailemaan sisälle. Vielä ei oo meillä kumpaakaan esiintynyt (okei nylkytystä ehkä kerran kaksi)ja mietinkin auttaako leikkaus…

johanna

Nuuskua ei ole leikattu. Monesti koira rauhoittuu leikkauksen jälkeen, mutta Nuusku on muutenkin jo niin superrauhallinen. Nuusku ei ole koskaan pentuajan jälkeen merkkaillut sisälle, mutta nylkyttämään hän on ollut kova nuorena miehenä, mutta onneksi näihin puuhiin hänellä oli muutama oma rakas lelu. Koskaan Nuusku ei ole jalkaa käynyt nylkyttymään 🙂

Minkä rotuinen Nuusku muuten on?

johanna

Nuusku on Bichon Frise 🙂

Nuusku on kyllä huippu! Meilläkin vanhempien luona 13,5-vuotias vanha koiraherra,jonka kanssa olen aikuiseksi varttunut. Ja nyt myös itsellä 16-viikkoinen kissanpentu. Hurjan rakkaita molemmat! <3

johanna

Hehe, kiitos, niinhän se on! <3
Voi, siellä onkin oikea vanha koiraherra <3 Ja kissanpentu, varmasti niin rakkaita molemmat <3

Suloinen Nuusku! 🙂

Meidänkin koiran täytyy saada Dentastikki heti herättyämme. Jos satut vessaan menemään ennen tikun antoa, niin hyvä ettei koira tunge väkisin vessaan mukaan tai sitten jää vinkumaan oven toisella puolelle. Aina jos noustaan miehen kanssa eri aikaan, niin koira yrittää saada dentastikin kahteen kertaan: menee vinkumaan herkkukaapin eteen molempien noustessa. 😀

johanna

Voi kiitos <3
Hahhaaa ihana tuo teidän koira ja Nuusku yrittää aivan samaa, mua niin nauratti kun luin sun kommentin 😉

On se Nuusku söpö koira:-) Meillä on kaksi hevosta ja kaksi kissaa. Lapset tykkää, eläimet kyllä pitää mielen virkeänä ja pään kunnossa;-)

– Yksi hyvä konsti on lääkkeen antamisessa jos laitaa pillerin voi nokareen sisään, se on tarpeeksi liukas ja koira nielaisee sen heti ja voi liikkuu hyvin nielussa, oma koira aikoinaan otti sen tietämättä että nokareen sisällä oli edes lääkepilleri.. 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.