Yleinen
27.5.2013

Tivoli

Tivoli

Sunnuntaisin pidän aina siivouspäivän. Nyt päätin tehdä poikkeuksen enkä siivonnut. Eihän sitä koko päivää kuitenkaan osaa olla tekemättä mitään hyödyllistä, joten oli pakko järjestellä vaatehuonetta. Vaatehuoneen siivoukseen johtanut inspiraatio syntyi aamuisen kirpputori käynnin jälkeen. Kotimme lähistöllä sijaitsee iso kirpputori, jossa vilisee ihmisiä. Tavaraa on joka lähtöön ja joka käynnillä mukaani tarttuu jotain. Toisinaan ärsyttää kun ihmiset kehtaavat tuoda kirpputorille myytäväksi rikkinäisiä tai likaisia vaatteita. Kerran olen nähnyt myytävänä jopa avatun hedelmäsose pilttipurkin. Kirpputori kierroksen jälkeen päätin, että nyt on aika myydä Amalian pieniä vaatteita sekä omia vaatteitani ja lisäksi vielä joitain sisustustavaroita. Vaatehuoneessa oli niin iso kaaos etten ehtinyt käydä yhtään vaatetta läpi. Nyt on kuitenkin vaatehuoneen lattia tyhjä, sillä sain järjestettyä sen loogisemmalla tavalla. Joku päivä käyn vaatteiden kimppuun, hinnoittelen ne ja varaan kirpputorilta pöydän. Yksi mahdollisuus olisi mennä myymään vielä lähempänä kotiamme sijaitsevan kirpputorin pihaan, mutta en luultavasti tienaisi mitään ihmisten tingiessä hinnoissa. Kirpputoreilla kuuluu olla kirpputori hinnat, mutta mielestäni voi hyvin pyytää enemmänkin hyväkuntoisista vaatteista eikä vain sitä 50 centtiä. Tällä sunnuntaisella kirpputorikierroksella mukaamme tarttui Amalialle kauniit housut ja pari lelua, itselleni löysin takin ja mekon, Johnny löysi Eemille ja Iidalle leluja ja siskolleni löysimme peltipurkin syntymäpäivälahjaksi. Siskoni harmiksi Johnny oli saanut kadotettua peltipurkin johonkin, joten siskoni jäi ilman lahjaa. Onneksi Amalia oli piirtänyt kummitädille syntymäpäiväkortin.

Amalian housut

Amalian housut

IMG_9602 – Kopio

Tuhatjalka

Tuhatjalka

IMG_9604 – Kopio

Mun takki

Mun takki

Mun mekko

Mun mekko

Eemille merirosvohattu

Eemille merirosvohattu

Eemille pääkallokirves

Eemille pääkallokirves

Iidalle aivan järkky nukke

Iidalle aivan järkky nukke

Isi näyttää Amalialle miten soitetaan

Isi näyttää Amalialle miten soitetaan

Amalia soittaa itse

Amalia soittaa itse

Tietokoneen hiiri on kiinnostavampi

Tietokoneen hiiri on kiinnostavampi

IMG_9646

IMG_9640 – Kopio

Amalian päiväunien jälkeen lähdimme tivoliin. Emme saaneet siskoni perhettä houkuteltua mukaan, joten menimme kolmisin. Ensin kiertelimme tivolin läpi Amalian seuratessa rattaista menoa silmät pyöreinä. Kahvikuppien kohdalla kysyin Amalialta haluaako hän kahvikupin kyytiin kanssani ja tyttö ojensi heti kädet laitetta kohti. Amaliaa ei jännittänyt yhtään ja hurjana mimminä hän nousi jopa seisomaan loppupyörähdysten aikana. Emme saaneet tarpeeksi pyörimisesta, joten seuraavaksi oli vuorossa karuselli. Amalia pääsi auton kyytiin minun seistessä vieressä. Lopuksi Amalia sai vielä vetää narusta ja valitsi muutamista pikkuleluista itselleen pääkallolompakon. Minusta olisi ollut kiva käydä vähän hurjemmissa laitteissa, mutta eihän se yksin olisi ollut kivaa.

IMG_9647

Tonne mä haluan

Tonne mä haluan

IMG_9653

Innoissaan menossa ensimmäiseen laitteeseen

Innoissaan menossa ensimmäiseen laitteeseen

Näin me pyöritään

Näin me pyöritään

IMG_9657

IMG_9658

IMG_9659

IMG_9662

IMG_9676

IMG_9677

Karusellissa auton kyydissä

Karusellissa auton kyydissä

IMG_9681

IMG_9687

IMG_9689

IMG_9691

IMG_9695

IMG_9702

IMG_9696

IMG_9700

IMG_9701

Vauhdilla narua vetämään

Vauhdilla narua vetämään

Illalla Amalian nukkuessa kävimme jälleen saunassa, jonka jälkeen Johnny haki kaupungilta vuokra elokuvan, pizzaa ja karkkia. Elokuva vaikutti todella hauskalta, mutta olin niin väsynyt etten jaksanut katsoa sitä varttia pidempään. Painuin yläkertaan sänkyyn ja Amalia halusi viereeni jo yhden aikaan.

Tänä aamuna heräsimme puoli kahdeksalta ja olo tuntui hyvin levänneeltä. Kesä on saanut minut valvomaan pidempään ja Amalian herätessä useimmiten jo seitsemältä olo on tuntunut aamuisin väsyneeltä. Amalia oli heti riiviö tuulella eikä totellut minua juurikaan. Kerran hän oli pudota sohvan vieressä olevaan Nuuskun koloon, mutta sain onneksi juuri ja juuri jalasta kiinni. Amalia myös penkoi eteisessä olevia Iidalta lainassa olevia vaatteita ja kiusallaan heitti yhden sukan vessanpönttöön. Hän konttasi hirveää kyytiä vessaan avasi salamana pöntön kannen pudotti sukan ja tämän jälkeen katsoi minua eripituiset etuhampaat vilkkuen Amalian tutulla peikkohymyllä. Tämän jälkeen päätin, että on parasta lähteä kotoa hetkeksi ja suuntasimme Citymarkettiin.

Mitään ei pitänyt ostaa, mutta mukaamme tarttui molemmille kengät. Ne olivat tarpeelliset, joten en soimannut itseäni sen enempää. Kotiin tullessamme jäimme pihalle hiekkalaatikolle. Amalia sai myös kävellä kävelykärryä apuna käyttäen takapihalle, jossa kastelin kukat. Takaisin tulomatkan Amalia halusi istua kärryn kyydissä minun työntäessä häntä selkä vääränä.

Päiväunet eivät oikein maittaneet, sillä Amalia nukkui vain alle tunnin ja heräili senkin aikana kahdesti. Äidilläni oli vapaapäivä ja olimme luvanneet mennä sinne kylään. Mummi nukkui vielä päiväunia kun soittelimme hänelle ollessamme valmiita. Mummi käveli meitä vastaan ja mummin nähtyään Amalia halusi pitää häntä kädestä kiinni rattaissa istuessaan. Amalia oli riemuissaan päästessään mummille. Kaikki oli hänestä hauskaa ja milloin hän nauroi ja milloin kiljahteli ilosta. Äiti ei ollut yhtään tärkeä piti vain seurata mummia joka paikkaan. Ilma oli lämmin ja Amalia sai olla ainoastaan t-paita, hattu ja vaippa päällä takapihalla. Eniten Amaliaa kiinnosti kaikki mummin terassilla ja kukkapenkeissä olevat hauskat koriste-esineet.

Riemu yltyi serkkujen ja tädin tullessa. Mummin tekemän muusin ja jauhelihakastikkeen jälkeen lähdimme leikkipaikalle. Siellä oli isompia lapsia, jotka ihmettelivät miksi Amalian kasvot ovat toiselta puolelta punaiset. Selitin tuliluomen olevan syntymämerkki, johon pihan poika sanoi hetken mietittyään, että hänelläkin on sellainen massussa ja poika nosti paitaansa ja näytti. Pihalla oleva tyttö yhtyi tähän ja kertoi itsellään olevan syntymämerkki jalassa. Lisäksi tyttö sanoi, että jollain voi olla syntymämerkki vaikka pyllyssä ja muutaman sekunnin päästä hän sanoi: meidän isillä on. Voi miten lapset ovatkaan mahtavia tapauksia.

Äitini saattoi meitä kotiinpäin ja Nuusku sai samalla iltalenkin. Kotona kävin Amalian kanssa suihkussa ja syötyään puuron hän pääsi yöunille. Amalia nukahti samantien vaikka kello oli vasta vähän vaille seitsemän.

Johnnykin tuli vihdoin seitsemän jälkeen kotiin ja halusi jäädä takapihalle maalamaan porttia. Laitoin ruuaksi makaronikinkku mössöä, jota söimme takapihalla. Seuraavaksi on vuorossa uusi yritys elokuvan katselusta, saa nähdä kuinka tänään käy.

Huomenna ilmestyy Kaksplussan lehti, jossa on ehkä juttu meistä uusista bloggaajista, joten Te lukijat jotka sen kautta löydätte blogini käykää kurkkaamassa tämä postaus ensin, jossa kerron vähän esitietoja blogistani. Jostain syystä en saa tuota osoitetta näkymään linkkinä. https://blogit.kaksplus.fi/amalianharvinainensairaus/bloggaaminen/ Toivottavasti saan mielenkiintonne heräämään ja seuraamaan teidät perheemme elämää:)

Ihanaa viikkoa lukijat <3

Avainsanat

Kommentit

Kyselivät lapselta itseltään onko hänelle tehty kasvomaalaus, onko hän ollut jo syömässä kun kasvot ovat noin sotkuiset, onko ampiainen pistänyt… Ei enää laivalle heti laseroinnin jälkeen, kuusi kommenttia vuorokaudessa oli liikaa. Aiemmin on kuultu yhteensä kaksi, joka on mielestäni yllättävän vähän. Olisi kiva jos kirjottaisit positiivisia ja negatiivisia kokemuksiasi/ajatuksiasi tuosta aiheesta. 🙂

Tuntuu enemmän pilkalta kuin tyhmiltä kysymyksiltä, tosi tökeröä:(
Hyvä postausidea, toteutan varmasti! 🙂

Saatkohan viestin aiempiin postauksiin tulleista kommenteista… Kommentoin tuonne Lastenklinikalla -postaukseen.

Kiva kuulla lasten syntymämerkkikommenteista. Itse olen saanut tökeröitä kyselyitä lähinnä 4 pv laseroinnin jälkeen tehdyllä laivareissulla… Ja ei, eivät olleet humalassa.

Kaikki kommentit näkyvät:) Tosi kurjaa saada tökeröitä kommentteja!

Ostitte syntymäpäivä lahjan siskollesi KIRPPARILTA.. seelvä..

Heh, joo ostettiin mutta ukko hukkas sen. Ei olla enää vuosiin osteltu sisarrusten kesken lahjoja, mutta nyt ajattelin ostaa sillä Miia tykkää peltirasioista. Ja hei peltirasia oli ihan uusi, kyseisellä kirpparilla kun myydään myös ihan uutta tavaraa! 🙂

Mikä kirpputori oli kyseessä? 🙂 Itsellä olisi meinaan hakusessa joku hyvä ja suosittu kirpputori, missä voisin itse myydä romppeitani 😛 Täällä pk-seudulla paikat varataan heti ja pöytien hinnat on aika korkeita o.O
Hehe, nauroin ääneen tolle isin syntymämerkille takapuolessa 😀 Lapset on niin ihanan viattomia 😀

Lohjalla sijaitseva Karisma kirpputori, todella suosittu on. Arvaa vaan huvittiko meitä kun tyttö laukoi tollasia suustaan, tilanne oli aivan älyttömän hauska;)

Siis apua. Kirpparilla avattu pilttipurkki myytävänä? Ei mitään järkeä. Eihän ne säily, kuin pari päivää avattuna jääkaapissa… Se on kyllä kauheaa, kun jotkut myy siellä kaikkea ällöttävää. Ja miksi myydä vaatteita likaisina. Kuka ne ostaa, jos puseron kaulus on meikkivoiteessa tai hihaan on pyyhitty räkää ja joskus syöty spagettikastike. Kuka ostaa vaatteen siinä toivossa, että se ehkä saattaa lähteä pesussa.
En minä ainakaan. Myös rikkinäiset tuotteet ottaa päähän. Tai jotkut lelut, jotka ehkä toimii, mutta niihin ei ole viitsinyt laittaa patteria, jotta selviäisi, että toimiiko lelu ylipäätään. Patterikaan, kun ei paljoa maksa…

Ja lapset on kyllä ihania. Puhuu niin suoraan. Aikuiset ovat aina ne, jotka stressaavat kaikesta liikaa. Aikuiset ovat ne, joilla on ennakkoluuloja. Aikuiset ovat myös niitä, joilla on suuri kynnys kysyä ja sitten tehdään omia johtopäätöksiä.
Amalian nähdessä herää monelle aivan varmasti monta kysymystä, mutta kukaan ei taatustu kysy mitään.

No niinpä! Lapset ovat todella suorasanaisia ja oon samaa mieltä, että varmasti monelle herää kysymyksiä Amalian nähdessään mutteivät tohdi kysyä mitään. Musta on parempi kysyä kuin jäädä ihmettelemään:)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.