Yleinen
25.5.2014

Tammisaaressa

Tammisaaressa

Nyt on kesä vihdoin täällä, oikein todenteolla. Saa hillua kesävaatteissa ja ulos lähtö ei vaadi kuin kengät jalkaan ja hatun päähän. Amalia sai valita uudet sandaalit Citymarketista, mummi ja fafa maksoivat ne hänelle nimipäivälahjaksi. Kerroinkin aiemmin, että ihastuin itse suloisiin kukkasandaaleihin, mutta Amalia oli toista mieltä rakastuessaan prinsessasandaaleihin. Kokeilimme ensin kukkasandaaleita ja Amalian iloksi niistä ei löytynyt tarpeeksi isoa kokoa ja niinpä neiti sai prinsessasandaalit. Kengät ovat kokoa 23, joten kovinkaan iso jalka Amalialla ei kai ole.

Amalia halusi maistaa sitruunamehua

Amalia halusi maistaa sitruunamehua

Kirpeää selvästi

Kirpeää selvästi

Hyvää, lisää kiitos

Hyvää, lisää kiitos

Kirjan lukua takapihalla

Kirjan lukua takapihalla

Tanssahtelua

Tanssahtelua

Miltäs ruoho maistuu

Miltäs ruoho maistuu

Uudet sandaalit

Uudet sandaalit

Piipahdimme yhtenä päivänä Mehiläisessä korvalääkärin pakeilla, sillä Amalia on ollut jo jonkin aikaa nuhainen ja neidin kurja käytös olisi voinut selittyä korvatulehduksella. Korvat olivat kuitenkin terveet ja yllätykseksi molemmat putket toimivat, vaikka muutama viikko sitten yleislääkäri sanoikin, että toisesta korvasta putki olisi irti. Kassalla laskua maksaessani Amalia pyöri jaloissani, mutta hävisi sen siliän tien näpytellessäni tunnuslukua. Käännettyäni katseeni näin kuinka lapseni oli odotushuoneessa istuvan naisen tykönä. Naista hymyilytti ja naurahdinkin Amalialle, että tännekös sinä jo ehdit tuttavuutta tekemään. Amalia on edelleen melko vapautunut menemään höpöttelemään uusien ihmisten kanssa, mutta huomaan hänen usein ujostelevan miehiä.

Amalian käytös on muuttunut paljon viime päivinä. Kerroin joskus uhmasta, mutta se oli hyvin lievää ja loppui lyhyeen. Nyt uhma on pahempaa ja huomaan olevani välillä pulassa. En omaa kovinkaan rautaisia hermoja ja niitä jos jotain nyt tarvittaisiin. Amalia koettelee meitä oikein kovasti, monessakin asiassa.

Minua ei haittaisi lainkaan jos uhma olisi sellaista heittäytymistä, itkua ja raivoa. Ei laisinkaan vaikka näin tapahtuisi julkisillakin paikoilla, mutta Amalian uhma sen sijaan on sitä, että hän käyttäytyy kurjasti meitä vanhempia kuin myös muita lapsia kohtaan. Muista lapsista on onneksi vain muutama esimerkki, vielä, sillä emme ole käyneet nyt kerhossa tai avoimissa päiväkodeissa edellisviikon perjantain jälkeen hienojen ilmojen vuoksi. Ensimmäinen ilkeily tapahtui juurikin perjantaina avoimien päiväkotien kevättapahtumassa. Amalia tökkäsi sormillaan ehkä noin vuoden vanhaa tyttöä päähän. Tyttö ei ollut moksiskaan eikä Amalia tökännyt kovaa, mutta siitä huolimatta käytös oli erittäin huonoa.

Toinen ilkeily sattui tällä viikolla meidän kotonamme, jonne Amalia sai hieman nuoremman kerhokaverinsa leikkimään. Amalia tökkäsi poikaa päähän samalla tavalla kuin tyttöä. Toruin ensin Amaliaa ja kerroin mitä hän teki väärin. Päätin kokeilla siskoni vinkkiä ja vein Amalian omaan huoneeseen ja suljin huoneen oven perässäni. Annoin tytön olla huoneessa muutaman minuutin, jonka jälkeen palasin huoneeseen. Amalia istui nojatuolissaan, jonne hänet jätin ja luki kirjoja hymyillen velmusti. Amaliaa ei haitannut rangaistus millään tapaa ja alakertaan päästessämme kehoitin häntä pyytämään kaverilta anteeksi. Anteeksi pyynnön sijaan Amalia läpsäisi poikaa, jonka jälkeen kielsin häntä jälleen ja vaadin uudestaan pyytämään anteeksi. Tähän Amalia vastasi niinkin uskomattomalla tapaa kuin yrityksellä potkaista poikaa. Tämän jälkeen Amalia sanoi tyytyväisenä: OMAAN HUONEESEEN.

Olimme ystäväni kanssa ihmeissämme Amalian käytöksestä enkä keksinyt muuta kuin viedä hänet uudestaan omaan huoneeseen. Rangaistuksen jälkeen Amalia pyysi anteeksi halaamalla ystäväänsä. Olimme pohtineet Amalian jäähyn aikana, että seuraavasta ilkeilystä ottaisin Amalialta uudet pinnit, korut ja ponnarit evakkoon. Nämä helyt Amalia oli juuri aamulla saanut Terhi kummitädiltään, joka kävi luonamme pikaisella aamukahvilla. Amalia käyttäytyi kuitenkin lopun aikaa todella nätisti ja sai paljon kehua hyvästä käytöksestään. Pinnit, korut ja ponnarit lähtivät evakkoon tosin myöhemmin minuun kohdistuneesta ilkeilystä.

Amalia on alkanut läpsimään meitä vanhempia nukkumaan mennessään. Amalia on nukkunut hetken aikaa meidän vanhempien sängyssä, mutta nyt on yksi yö takana omassa isojen tyttöjen sängyssä. Nukutimme Amaliaa meidän sänkyyn makaamalla sängyssä hänen vieressä. Amalia alkoi yhtäkkiä pimeässä läpsäisemään nukuttajaa naamaan. Yhtenä päivänä läpsimisen lisäksi hän nipisti ja potki minua. Onneksi tämä läpsiminen on nyt jäänyt, sillä enää Amalia ei käy meidän sänkyyn nukkumaan.

Me vanhemmat puhallamme yhteen hiileen Amalian uhmaillessa ja tämä jos joku on tärkeää. Meillä on selvät rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Esimerkiksi kenenkään satuttaminen ei ole millään tapaa sallittua ja siihen puututaan välittömästi. Amalia on menettänyt muutamia tavaroita esimerkiksi pinnit, ponnarit ja korut ovat evakossa sekä myös kaikki leikkiastiat. Huomaan tämän lelujen viemisen hieman auttaneen, sillä nyt heittäessäni uhkauksen, hän ei enää joka kerta jatka huonoa käytöstä. En kokenut Amalian omaa huonetta hyväksi jäähypaikaksi vaan paikan on oltavakin jokin sellainen missä tyttö ei pääse esimerkiksi lukemaan kirjoja.

Kuitenkin vaikka täällä nyt uhmaillaan niin täytyy sanoa, että suurimman osan ajasta Amalia on oma kultainen itsensä. Hän käyttäytyy hyvin, halii, pussaa, höpöttää ja tykkää olla sylkyssä.

Löytyykö muista uhmaikäisistä Amalian lailla käyttäytyviä lapsia? Vertaistuki on aina helpottavaa, sillä tuntuu usein nololta kun oma lapsi käyttäytyy kurjasti toisia ja toisinaan vielä tuntemattomia lapsia kohtaan.

Sitten mukavampiin aiheisiin. Vein Amalian rannalle ensimmäisen kerran torstaina. Mukaan lähtivät myös siskoni lapsineen sekä mummi. Vesi oli hyytävän kylmää, mutta se ei Amaliaa haitannut. Uimapuku oli vaihdettava saman tien ja vedessä neiti oli kahlaamassa heti. Iltapäivällä päiväunien jälkeen Amalia pääsi mummin ja fafan luokse. Lähdin itse ostoksille äitini kanssa. Amalia sai uutta kesävaatetusta sekä vähän muuta sälää kuten aurinkolasit ja juomapullon, molemmat Hello Kitty kuosilla. Amalia rakastaa tällä hetkellä Prinsessa- ja Hello Kitty juttuja.

Rannalle menossa

Rannalle menossa

Vettä näkyvissä ja heti ilme kirkastui

Vettä näkyvissä ja heti ilme kirkastui

IMG_9347

Aivan tohkeissaan

Aivan tohkeissaan

Hirmusti siitepölyä

Hirmusti siitepölyä

Uimari valmiina

Uimari valmiina

IMG_9358

Eka kosketus veteen

Eka kosketus veteen

IMG_9362

Minä läiskytän, minä läiskytän...

Minä läiskytän, minä läiskytän…

Kääk, kylmää

Kääk, kylmää

Perjantaina olimme kerhon Saarikkoretkellä, jonne matkasimme bussilla. Amalia istua napotti omalla penkillään vieressäni ja höpisi matkan aikana mukavia. Nautimme bussimatkasta molemmat. Harmikseni huomasin kameran muistikortin unohtuneen kotiin, joten valitettavasti ainuttakaan kuvaa ei reissusta saatu. Teemana oli tutustua muihin maihin ja tämä jos joku on tärkeää. Itse olen hyvin kiinnostunut muista kulttuureista ja rakastan ulkolaisia ihmisiä. Minulla on ollut jo 9-vuotta World Vision järjestön kautta intialainen kummipoika ja opiskellessani sairaanhoitajaksi mietin usein kuinka hienoa ja tärkeää olisikaan lähteä avustustyöhön ulkomaille. Olen kirjoittanut postauksen kummiudesta, ja sen pääset lukemaan painamalla tästä.

Väsyneenä Saarikkoretken jälkeen

Väsyneenä Saarikkoretken jälkeen

Lauantaipäivän vietimme perheen kesken ihanassa Tammisaaressa. Tammisaari on mahtava ja niin kaunis kesäkaupunki. Meillä on ollut tapana aina kesäisin käydä siellä.

Tammisaaressa

Tammisaaressa

Odotellaan kulkuetta

Odotellaan kulkuetta

Sieltä tulee. Paloautokulkue kyseessä

Sieltä tulee. Paloautokulkue kyseessä

IMG_9402

Pikkukärryt on ihan parhaat

Pikkukärryt on ihan parhaat

Kaunista

Kaunista

Rantaleijona

Rantaleijona

Amalia kantaa hiekkaleluja

Amalia kantaa hiekkaleluja

Kastelukannun täyttöä

Kastelukannun täyttöä

IMG_9428

Mansikoita

Mansikoita

Amalia lepää omien sanojensa mukaan

Amalia lepää omien sanojensa mukaan

Pallom peluuta

Pallom peluuta

Tuleva ammattilainen, luulisin

Tuleva ammattilainen, luulisin

IMG_9464

Illalla innostuin vielä siivoamaan kotimme ja Johnny auttoi imuroimalla yläkerran ja pitämällä Amalialle seuraa.

Tämä sunnuntaipäivä on mennyt kotioloissa. Juttelimme eilen illalla Amalian kanssa tämän päivän suunnitelmista. Ehdotin haluaisiko Amalia tehdä jälleen jonkun retken tai lähteä uimarannalle, mutta neiti totesi vain, että haluaa leikkiä naapurintädin ja hänen tyttärensä kanssa.

Tänään olemmekin viettäneet heidän kanssa aikaa kotipihalla, mutta myös uimarannalla. Perheen kesken teimme pienen pyörälenkin kioskille, jossa nautiskelimme jäätelöt.

Ihanaa kun on kesä, nauttiiko muutkin tästä?

Avainsanat

Kommentit

Mieluummin tuhmapenkki kuin oma huone. Omassa huoneessa yleensä on aina jotain hauskaa puuhaa ja virikettä joka tuntuu lapsesta enemmin kivalta kuin rangaistukselta. Isompi rangaistus on istua tekemättä mitään penkillä/tuolilla tai vastaavasti esim. rappusilla. Jos lapsi tulee pois, palautetaan takaisin. Ja lapsi istuu saman verran kuin on ikävuosia.

johanna

No kyllä tuhmapenkki mieluummin kuin huone, se tuli yhden kokeilun jälkeen selväksi 🙂

Minäkin olen edellisen kanssa samaa mieltä tuosta jäähyjen käytöstä, eivät etenkään noin pientä kyllä erityisesti palvele. Jäähyssä on sekin huono puoli, että silloin saattaa käydä niin, että lapsi jätetään yksin niiden tuntemusten ja ajatusten kanssa, jotka siihen tilanteeseen johtivat eikä lapsen tunnetta selitetä ja sanoiteta. Jäähypenkki ei mielestäni monestikaan ole myöskään suora, johdonmukainen rangaistus monille tekosille, eli se ei ole ns luonnollinen seuraus huonosta käytöksestä. Jos kaveria siis lyö, niin sitten tämän kaverin kanssa ei leikitä yhdessä samassa leikissä vaan tehdään muita juttuja. Jos jotain tahallisesti hajottaa, on omat sotkut siivottava ja korjattava eikä uutta tule tilalle yms. Jäähy toimii paremmin isompien lasten kanssa ja silloinkin niin, että aikuinen on jäähyn ajan paikalla ja keskustelee tilanteen lapsen kanssa auki.

Uhmikset ovat välillä ihan huikean rasittavia ja kaksivuotiaalla on vielä aika vähänlaisesti keinoja selvitä tunnemyrskyistään ja sosiaalisen kanssakäymisen haasteista. Lyöminen on helpoin tapa puolustaa omaa reviiriä, purkaa mielipahan tunteita, protestoida ja saada myös huomiota. Tunteita ja tilanteita kannattaa sanoittaa ja todeta, että tunteisiin on kuitenkin oikeus ja että esim syliin saa tulla kiukkuamaan pahat mielet pihalle. Mitään kovin pitkiä selityksiä pienelle ei kannata antaa eikä tilanteita muutenkaan kannata tarpeettomasti pitkittää. Lyhyt napakka kielto ja selitys ja jos ei kahdesti, kolmesti toistettuna tehoa niin pois koko tilanteesta, ei kuitenkaan jäähylle, vaan ihan muihin hommiin itsekseen (aikuisen silmien alla toki.) Pienten lasten ymmärrys oikeasta ja väärästä on muutenkin vielä sellainen, että vääriä tekoja vältetään lähinnä kurjien seurausten vuoksi eikä siksi, että ymmärrys toisen asemasta ja kyky myötäelää olisi kovin kehittynyt, kun ei se ymmärrys omien tunteiden ja tekojen yhteydestä ole vielä sen kehittyneempi.

Uhmiksen kanssa kannattaa mahdollisuuksien mukaan aina antaa lapselle myös tunne siitä, että hän itse pääsee vaikuttamaan asioihinsa ja ns tekemään päätöksiä. Pikkujutut ovat pienelle isoja juttuja ja kahdesta vaihtoehdosta valitseminen riittävä haaste; kummat kengät, kumpi pipo, kumpaa jälkkäriä yms. Kun lapsella on fiilis, että omiin asioihin pääsee vaikuttamaan ja omille mielipiteillä on merkitystä, on lapsikin hyväntuulisempi eikä ehkä änkkää ihan joka asiasta vastaan ihan yhtä raivolla 🙂

Voimia uhmiksen kanssa! 🙂

johanna

Kiitos myös tästä hyvästä kommentista! 🙂 Tota ollaankin käytetty paljon, että Amalia saa valita juttuja, esim. kumpi pipo päälle.

Jäähyt ovat sinällään huono rangaistuskeino, että lapselle pahinta on ns. ryhmästä eristäminen. Sen sijaan ohjaaminen rauhoittumaan tai muuhun tekemiseen on parempi idea ja tärkeintä on käsitellä lapsen kanssa purkautunut kiukku. Lapsella on aina oikeus kaikkiin tunteisiin, mutta oikein ei ole se, että ilkeilee toiselle. Tärkeää on myös, että vanhempi yrittää pysyä rauhallisena ja ottaa lapsen tunteen vastaan, eikä hermostu tai osoita itse samanlaista tunnetta takaisin. Vanhemman tehtävä on siis ottaa lapsen tunne vastaan, sanoittaa se ja osoittaa, miten kuuluisi toimia ja mikä oli väärin ja miksi. Tunne ok, tekeminen ei. Helppoahan se toki on kirjoittaa näistä asioista, toista on sitten arki ja on ihan ymmärrettävää, että välillä menee hermo keltä tahansa. 🙂

Niin ja jos jäähyjä käyttää, on erityisen tärkeää kertoa lapselle, että istut siinä nyt tietyn ajan, esim. sen 5 minuuttia (vaikkei lapsi vielä tuota aikaa ymmärrä). Tällöin on molemmille selvää, että tilanne tulee myös päättymään. Sitten laittaa ajastin päälle (tiimalasi on muuten tosi hyvä!), josta lapsikin ymmärtää, että nyt on rangaistus ja tämän ajan istun. Lapsen pitää myös olla vanhemman näköetäisyydellä ja ei saisi ns. eristää kokonaan toiseen huoneeseen. Mutta siis tämänkin sijaan itse käyttäisin rauhoittavaa tekemistä. Eli ei esim. pääse enää kaverin kanssa, vaan menee tekemään sitten yksin jotain. Ja anteeksipyyntö on tietenkin tärkeää.

Mutta uhmaikäiset toki ovat ihan omaa luokkaansa, eikä nämä aina toimi. Tsemppiä kuitenkin sinne! 🙂

johanna

Kiitos kommentistasi ja hyvistä vinkeistä ja tsempistä! 🙂

Jäähypaikka pitää olla mahdollisimman tylsä paikka, johdonmukaisuus siinäkin hommassa on tärkeää, selittää aika päättäväisellä äänellä ETTEI SELLAINEN KÄYTÖS OLE SALLITTUA yms..joku kerta kaverei antaa samalla mitalla takaisin ja sitten on toinen ääni kellossa. Lapset voivat olla välillä aika julmia toisilleen, mutta oikean ja väärän erottaminen on tärkeä taito elämässä :)JOTEN JAKSAMISTA !!

johanna

Nyt ei olla onneksi jäähypaikkaa tarvittu, mutta otetaan käyttöön alin rappunen mikä ollut käytössä muutamaan otteeseen ennenkin. Oon miettinyt monesti, että tekis Amalialla hyvää kun kaveri antaisi samalla mitalla takaisin.
Ja kiitos <3

Moikka!

Kiva blogi sulla 🙂 Meidän 2v tytöllä myös uhma nostaa välillä päätään. Etenkin väsyneenä ja nälkäisenä saa kamalia raivareita, siksi niitä koitetaankin ennakoida ja sitä kautta ehkäistä, ettei pääse liian väsyneeksi tai nälkäiseksi. Välillä asiat eivät vain suju niin kuin tyttömme on ajatellut ja sitten kiljutaan ja kiemurellaan lattialla. Meillä on tapana sanoa, että ”Sinua saa harmittaa, mutta tänään ei nyt tehdä sitä tai tätä” ja ”Äidin syliin saa tulla heti kun haluat”, sillä välillä kiukku on niin päällä, ettei halua edes syliin. Yleensä kiukku menee pian ohi ja välillä kiukku laantuu kun vaan ehdottaa, että ”Hörppäisitkö vettä?” tai ”Mennäänkö hoitamaan koirapehmolelua?”

Kaikenlaiseen läpsimiseen ja muuhun toisten satuttamiseen on meillä tapana puuttua heti, torutaan, estetään ja pyydetään pyytämään anteeksi. Tytön tapa pyytää anteeksi on tulla silittämään ja sanoo samalla ”Ai ai” (muuten puhuu kuin ruuneperi). Meillä on myös jäähypenkki käytössä, mutta aika harvoin on tarvittu. Yleensä varoitus on riittänyt. Myös päiväkodissa on käytössä miettimispenkki ja siellä on pari kertaa tyttö käynyt tuumailemassa, mutta on kuulemma viesti mennyt perille 🙂

Tsemppiä teille ihan kaikkeen, mutta erityisesti elämään tuhmaikäisen kanssa 😉

johanna

Moikka Reetta!

Kiitos ja kiva kun kerroit omasta uhmaikäisestä ja annoit vinkkejä 🙂
Tsemppiä Teille myös! <3

Jostain luin, että lapsi on 2-vuotiaana väkivaltaisimmillaan… Että ihan normaalia se läpsiminen ja ilkeily on, vaikka ei tietenkään missään nimessä sallittua. 🙂 Meillä on 2v8kk tyttö ja uhmailua on ollut pidemmän aikaa. Lapsessani huomaan että, jos hän on väsynyt tai nälkäinen yms, niin silloin on enemmän kiukkuamista ja kurjaa käytöstä. Onneksi tuo vaihe menee pian ohi. Ja samallahan nuo sosiaaliset vuorovaikutustaidot kehittyvät, kun kokeillaan, mitä kaverille voi tehdä ja mitä ei. 🙂 Mukavia kesäpäiviä sinne!

johanna

No joku muukin kommentoija kertoi lukeneen saman jostain, varmasti pitääkin paikkansa. Meillä myös tuo väsymys vaikuttaa selkeästi. Kiva kun kerroit omasta tytöstäsi 🙂
Mukavia kesäpäiviä sinnekin päin!

Moi, munkin on pitänyt kommentoida sulle jo pidemmän aikaa, mutta nyt sain aikaiseksi.
Ihana blogi sulla, tutut paikat vilahtelee teksteissä, sillä asutaan myös Lohjalla. Ollankin nähty teitä kaupassa silloin tällöin.
Amalian uhma tuntuu niin tutulta. Meillä 2vee tyttö on ihan samanlainen. Ei-sanaa ei uskota, nauretaan vain jos komennetaan ja jäähyllä ollaan niin loukkaantuneita. Lisäksi hän osaa myös tuon satuttamisen, saa olla tarkkana pikkuveljen kanssa. Mutta onneksi tämäkin vaihe menee aikanaan ohi :D. Meillä isoveli on jo paljon helpompi tapaus, hänelläkin uhma oli samankaltainen.
Voimia ja kärsivällisyyttä niin teille kuin meillekin 😀

johanna

Moi Kirsi!

Kiitos ja kiva kun kommentoit 🙂 Tulehan seuraavan kerran juttelemaan kun nähdään 🙂 Ja kiva kun kerroit myös omista uhmiksistasi 😉

Ootko miettinyt voisiko Amalian käytös johtua sturge-weberistä?

johanna

Kyllä mä olen miettinyt 🙁
Johnny kielsi heti ja vetosi uhmaikään ja mä uskon myös siihen. Aion kyllä jutella asiasta neurologin kanssa seuraavalla Lastenlinna käynnillä. Toivottavasti on pelkkää uhmaa!

Ihanat kyl noi prinsessa sandaalit 😀 oisin itsekin ottanut prinsessat 🙂
Yksi 4v tyttö kenen lapsevahtina olin, ai että mikä prinsessa vaihe. Kaikki piti olla pinkkiä. Jos ehdotin muuta ni sitten tuli kyllä kova huuto 😀

johanna

Kiitos 🙂 Varmaan aika monella tytöllä tämä vaihe tulee 🙂 Ihania pikku prinsessoja 🙂

Blogisi on hurmaava siksi, että et esitä mitään, vaan olet AITO.
Amalia on ihan kuten minun kolmonen. Täynnä itseluottamusta ja aivan hirveän hankala. Ei sille mahda mitään, tukea vaan. Omani on jo aikuinen 1990 syntynyt, mutta edelleen tosi hankala, mutta muualla ihan superkäytyäytyjä. Eli ajatus kommenttiin on – älä lopeta ikinä kertomasta ja opastamasta, vaikka tökkii. Kaikki itää jossain.

johanna

Jutta, kiitos paljon <3
Kiva kun kerroit omasta tytöstäsi myös 🙂

Mistä tuo fantastinen vaaleanpunainen pitsihattu on ostettu? Tahtoo samanlaisen kaksivuotiaalle prinsessalle 🙂

johanna

Hattu on H&M:stä, käy hakemassa, se on suloinen <3

Meillä nyt 1v 3kk ikäinen vesseli on aloittanut lyömisen…. Esim kun hän juoksee täysillä tekemään jotain kiellettyä ja riennän estämään niin poika lyö. Välillä myös olen huomannut, että heittää isäänsä nokkamukilla jos isi ei anna ottaa kännykkäänsä tms… Lieneekö tämäkin touhu jonkinlaista uhmaa jo tässä kohtaa… Olen vielä kaiken päälle raskaana ja kärsin hirvittävästä pahoinvoinnista niin ei yhtään huvittaisi vetää mitään ylimäärästä showta… Huoh! Tsemppiä meille molemmille!

johanna

Voi voi, toisilla voi uhma alkaa jo aikaisin. Meillä on ollut kyllä näitä vaiheita paljon, jossain vaiheessa kauan sitten Amalialla oli tapana napata kavereitaan hiuksista kiinni. Silloin sai olla aina sen lähellä vahtaamassa. Nyt huomaan taas olevani varpasillani sen kanssa kun muita lapsia on lähellä ja sanon usein Amalialle, että muistaa olla nätisti 🙂 Tsemppiä tosiaan meille molemmille <3

Heippa!
Olen sub blogia nyt aika pitkä aikaa lukenut ja pakko nyt laittaa eka kerta kommenti. Siis teien perhe on niiiiiiin ihana ja sun kirjoitus tyyli on kiva. Ja niiin ihana että kirjoitat kaikki teien kuulumiset ja laitat kuvia Amaliasta 🙂 käyn joka päivä kurkkimassa että jooko on tullut postausta 🙂
Toivottavasti saate pian perhen lisää 🙂

Terkkuja ihanalle söpölle uhma Amalle <3

johanna

Heippa jaanika!

Oot ihana, kiitos <3 Laitan sähköpostia pian tulemaan 🙂
Kerron terkut 🙂

Ihania kuvia! Mietin tuota Amalian tökkimistä ja läpsimistä, mitäs jos tökkäisyn tai läpsäisyn jälkeen (jos kerran ei kovaa töki) näyttäisitkin kädestä pitäen, että tuosta voi silittää ja kaveri niin tykkää… eli ei saisi huomiota sillä huonolla käytöksellä vaan nättäisit hyväksytyn tavan koskea kaveria/vanhempia ja sitten positiivinen palaute: aii kun tuntuu ihanalta/mukavalta. No, en tunne tietty teitä, en halua puuttua, mutta kun Amalia on niin pieni, että jäähykin voi olla vaikeaa ymmärtää….

johanna

Kiitti paula vinkistä, näin toimin aina Amalian ollessa pienempi jos hän esim. nappasi kaveri hiuksista kiinni, täytyy ottaa taas kokeiluun 🙂

Meiltä löytyy juurikin samanmoista käytöstä, viimeisen parin viikon aikana poika 1 v 9 kk on alkanut lyödä ystäviään 🙁 . Tukistaa ja heittää hiekkaa, lyö juurikin leluilla ja vaikka häntä tästä aina jamäkästi kiellän ja poistan tilanteesta, velmuilee vaan, nauraa kun komennan jne.
Olen tästä myös hieman huolissani, vaikka normaalia uhmaahan se on, tuntuu että juurikin uhmaa minua kohtaan kun tietää että suutun näistä lyömisistä yms.
Kurja vaihe ja ymmärrystä löytyy täältä suunnasta, jaksamisia sinne!!

johanna

Lohduttavaa kuulla. Kurja vaihe tosiaan, mutta onneksi ohimenevä. Jaksamisia sinnepäin myös ja kiitos kun kommentoit <3

Minäkin laittaisin Amalian tosiaan jäähylle jonnekin tylsempään paikkaan kuin omaan huoneeseen, joka kuitenkin on täynnä leluja ja muuta mukavaa. 🙂 Portaan kulmalle tai ihan tavalliselle tuolille vaikkapa eteiseen, kuitenkin sivumpaan. Siellä sitten Supernanny-tyyliin minuutti per ikävuosi. Ennen ja jälkeen jäähyn käydään läpi, miksi jäähylle jouduttiin, ja jäähyn jälkeen Ama pyytää anteeksi, mikäli tahtoo pois jäähypenkiltä.

Meidän 2-vuotiaalla tytöllämme on vähän sama meininki, jos se yhtään lohduttaa. 🙁 Ja Amalla on aika pieni jalka! Meidän pari viikkoa nuoremmalla tytöllämme kengät ovat kokoa 25 tai 26. 😀

johanna

Totta, oma huone oli huono idea, mutta nyt se on ainakin kokeiltu. Alimmalla portaalla neiti on istunut pari kertaa ja luulen, että käytämme tätä paikkaa myös jatkossa. Supernannysta mä olenkin tuon minuutti per ikävuosi oppinut sekä myös tuon jäähyn läpikäynnin.
Oikeesti helpottava kuulla, että muidenkin lapset käyttäytyvät näin, kiitos kun kommentoit. Ohhoh, no taitaapi olla tosiaan Amalialla pieni jalka 😉

Harmi kun Amalialla on tuollainen uhmakausi, mutta lohdullista on se että se on ihan normaalia eikä kestä ikuisesti, vaikka ei se varmaan juuri sillä kiukkukohtauksen aikana taida kauheasti lämmittää mieltä…

Olisiko joku erillinen jäähypaikka hyvä ratkaisu, esim. juuri joku jäähytuoli, jossa ei ole mahdollista lukea ja leikkiä?

Johnnylla on muuten hienoja tatskoja! Löytyykö sulta yhtään tatuointeja, tai mitä ylipäänsä oot mieltä niistä?

johanna

Lohdullista tosiaan 🙂 Vastasinkin jo aiemmalle kommentoijalle, että pari kertaa oon laittanut Amalian alimmalle rappuselle istumaan jäähylle ja aiemmin hän istui muutamat kerrat korituolissaan, jonka laitoin eteiseen. Korituolihommasta tuli vissiin ekan kerran jälkeen leikki ja neiti raahasi korituolin itse eteiseen tuhmuuksia tehtyään ja totesi: KORITUOLIIN ISTUMAAN. Ehkä rappunen olisi jatkossakin hyvä jäähypaikka.

Johnnyn tatskat on mustakin hienoja vaikka itse en niin tatuoinneista välitä. Mulla ei siis ole tatskaa eikä tule olemaankaan 🙂

Jäähypaikals kannattaa miettiä joku portaat yms paikka jossa lapsi miettii tekojaan eikä vain pelleile

johanna

Pari kertaa oon laittanut Amalian alimmalle rappuselle istumaan jäähylle ja aiemmin hän istui muutamat kerrat korituolissaan, jonka laitoin eteiseen. Korituolihommasta tuli vissiin ekan kerran jälkeen leikki ja neiti raahasi korituolin itse eteiseen tuhmuuksia tehtyään ja totesi: KORITUOLIIN ISTUMAAN. Ehkä rappunen olisi jatkossakin hyvä jäähypaikka.

Voi että! Uhma ama on ihana :’) kyllä se varmasti melko kaikille jossakin muodossa tuo ”huono käytös” tule jossain vaiheessa kylään! En kestä miten suloinen tyttö voi olla :’) mukavaa kesää teidän perheelle!

johanna

Voi kiitos! 🙂
Mukavaa kesää sullekin! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.