Yleinen
20.3.2013

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus

Amalian laskettu aika oli 26.1.2012. Synnytys supistukset alkoivat 29.1 kello 23.00 samaan aikaan kun katselimme Johnnyn kanssa Jericho sarjaa. Aluksi en ollut moksiskaan supistuksista, mutta niiden alkaessa tulla koko ajan tiheämmin Johnny alkoi ottamaan kellosta aikaa kuinka usein supistuksia tulikaan. Yritin laittaa asian leikiksi ja nauroin Johnnylle ettei vauva vielä synny. Johnny kuitenkin näki ilmeestäni heti milloin supistus oli päällä. Tässä vaiheessa supistus ei vielä tuntunut kipeältä, supistukset olivat verrattavissa hieman kovempiin kuukautiskipuihin.

En pystystynyt nukkumaan ollenkaan ja kello 3 soitin Johnnyn äidin hakemaan Nuuskun heille hoitoon ja me lähdimme Johnnyn kanssa synnytyssairaalaan. Kätilöllä oli kätilöopiskelija seuranaan, joka sattui olemaan pikkusiskoni ystävä hänen teinivuosilta. Ensin opiskelija tarkisti kohdunsuun tilanteen sitten valmis kätilö. Kohdunsuuni oli vasta 1 centin auki ja kohdankaulaakin oli vielä vähän jäljellä. Kätilö antoi meidän päättää itse haluammeko jäädä sairaalaan vai mennä vielä kotiin. Halusin mennä kotiin odottamaan.

Kotona supistukset alkoivat aamua kohden olla kivuliaita. Olin hetken suihkussa ja suihkutin mahaa vasten lämmintä vettä. Jossain vaiheessa Johnny tuli ja pyysi saada suihkuttaa vettä mahaani. Hänen tehdessä sitä se tuntui hirveältä ja käskin häntä lopettamaan. Totesin ettei suihkuttelu auta minua ollenkaan ja kuivattelun jälkeen keinuin keinutuolissa. Juttelin puhelimessa vuoronperään äitini ja siskoni kanssa. He toivottivat kovasti tsemppiä.

Kello 13.30 olimme jälleen synnytyssairaalassa, sillä supistukset sattuivat minua jo niin kovasti. Sisätutkimuksen jälkeen tilanne oli edennyt vasta 2 centtiin. Kohdunkaula oli sentään hävinnyt. Kätilö käski meidän kävellä tunnin verran sairaalan käytävillä ja yrittää näin vauhdittaa supistuksia. Tunnin käveltyämme menimme takaisin synnytys osastolle. Oven avasi tällä kertaa eri kätilö ja hän sanoi, että näytän niin hyvinvoivalta että saamme jatkaa kävelyä vielä toisen tunnin. Niinpä lähdimme jälleen tallustelemaan alakertaan. Jossain vaiheessa alkoi tuttuja kasvoja tulemaan sairaalan käytävillä vastaan, olenhan ollut talossa töissä sekä suorittamassa useita harjoittelujajaksoja opiskelu aikana. Supistukset tuntuivat jo niin kipeiltä, että otin Johnnya kaulasta kiinni ja roikuin siinä. Itkukin pääsi muutamaan otteeseen. Olimme varmasti ihmisten silmissä huvittavan näköinen pariskunta, mutta eiköhän kaikki arvanneet synnytyksen olevan käynnissä.

Osastolle palatessamme kohdunsuu oli auki 3 centtiä. Kätilö lohdutti meitä sillä, että usein ensisynnyttäjällä avautuminen tapahtuu hitaasti. Nyt seuraamme liittyi eri kätilöopiskelija, joka antoi minulle kipulääkkeeksi Litalgin pistoksen pakaraan. Tämän jälkeen kätilö ja opiskelija ehdottivat minulle pallon kanssa suihkuun menemistä. Päätin kokeilla vaikka ystäväni ja siskoni olivat sanoneet, että älä vain mene pallon päälle missään synnytyksen vaiheessa. Minulla pallo kuitenkin toimi ja heiluin sen päällä suihkussa ja suihkutin mahaa. Johnny raukka istui pienessä suihkuhuoneessa tuolin päällä, koska olin halunnut hänetkin sinne mukaan. Supistukset tekivät todella kipeää ja suihkun jälkeen sain lämpöpussin avuksi.

Synntyssaliin pääsimme kello 18.00. Kävin salissa samantien vessassa ja sinnekin raahasin Johnnyn mukaan. Samalla tuli vereslimaista vuotoa. Se oli normaalia. Kätilöopiskelija oli synnytyssalissa koko synntyksen ajan poistuen ainoastaan kerran syömään.

18.30 pääsin keinutuoliin istumaan ja sain ilokaasua. Se auttoi hetken aikaa. Pää tuntui menevän siitä ihan pyörälle ja hyvä niin. Huonoa oloa minulle ei ilokaasusta tullut.

18.50 kätilö tuli saliin tarkistamaan tilanteen ja näki ilmeestäni, että tarvitsen tujumpaa kipulääkettä. Molemmat tekivät sisätutkimuksen, opiskelija ensin ja sitten valmis kätilö. Olin auki 5 centtiä. Kätilö soitti samantien anestesilääkärin laittamaan epiduraalipuudutuksen. Puhelun jälkeen kätilö laittoi käteeni tipan ja opiskelija mittasi minulta lämmön. Sitten kätilö puhkaisi kalvot vauhdittamaan synnytyksen etenemistä ja asetti vauvan päähän pinnin, jonka avulla seurataan vauvan vointia käyrästä. Ennen kalvojen puhkaisua ehdin nähdä välineen millä kätilö oli aikeissa puhkaisun suorittaa ja hän sanoi ilmeeni nähtyään ettei se satu yhtään. Kätilö sai kuitenkin kalvot puhkaistua pelkällä sormella eikä tarvinnut koko vempainti käyttää. Lapsivesi hulahti ja oli normaalin väristä.

Anestesialääkäri saapui nopeasti saliin ja aloitti puudutteen laiton. Epiduraalipuudutteen paikkaa oli hankala löytää ja lääkäri pisti monta kertaa. Lääkäri päätyi laittamaan spinaalipuudutteen ja senkin oikeaa paikkaa hän haki muutaman kerran ennen onnistumista. Lääkäri laittoi vielä lisäksi epiduraalipuudutteen ja pisti jälleen muutaman kerran ennen onnistumista. Puudutteiden laitto ei sattunut vaikka molempia yritettiinkin useita kertoja.

Spinaalipuudutus auttoi samantien ja sanoinkin Johnnylle oloni olevan autuaallinen. Tämä lause on päässyt ikuistetuksi videokameralle. Puudutuksen saatuani pystyin juttelemaan ja kyselimme Johnnyn kanssa opiskelijalta paljon kaikenlaista. Opiskelija oli koko synnytyksen meille suurena tukena ja olemme todella kiitollisia hänelle. Mietin ääneen opiskelijan kuullen, että on inhottavaa jos kakkaa tulee samalla kun ponnistaa. Opiskelija alkoi nauraa ja sanoi ettei lasta ilman paskaa.

Jossain vaiheessa monitori, jolla seurataan vauvan vointia alkoi piippaamaan ja kätilö kutsui lääkärin kuittaamaan monitorin. Monitori alkoi aika pian uudestaan piippailemaan ja lääkäri tuli toistamiseen kuittaamaan käyrän.

Kätilö pyysi minua nousemaan pallon päälle, jotta supistuksia alkaisi tulemaan tiheämmin.
22.01 supistukset alkoivat jälleen tuntua kipeästi. Kätilö ja opiskelija tekivät sisätutkimuksen ja olin samassa tilanteessa kuin 3 tuntia sitten. Aloin olla huolissani synntyksen hitaasta etenemisestä, mutta kätilö lohdutti vauvan syntyvän varmasti yön aikana.

Vauvan monitorissa näkyi hänen sydänääniensä käyvän ajoittain korkealla, joka voi olla merkki että vauva on infektio vaarassa. Sain lisäannoksen puudutetta ja supistuksia alettiin vauhdittamaan tipan kautta annetulla lääkkeellä nimeltä Syntocinon. Kätilö informoi lääkäriä vauvan sydänäänistä ja lääkäri määräsi minulle varmuuden vuoksi antibiootin nimeltä Cefuroxime ja kuumelääkkeen nimeltä Perfalgan. Nämä menivät myös tipan kautta. Lämpö mitattiin ennen tiputuksen aloittamista ja se oli 36.7 astetta.

23.25 istuin jälleen pallon päällä. Sitten vaihtuikin vuorokausi. 31.1 kello 00.01 tunsin kovaa paineentunnetta. Halusin lähteä tippaletkujen kanssa vessaan. Palasin jälleen pallon päälle ja sama paineentunne jatkui.
Tahdoin heti uudestaan vessaan. Hetken aikaa oltuamme Johnnyn kanssa vessassa alkoi vessan oven takaa kuulua opiskelijan ääni, joka sanoi etten saisi yrittää kauhean kovasti ponnistaa.

Kello 00.50 sain kivunlievitykseksi ilokaasua. Jäin sängylle makaamaan. Kova paineentunne jatkui edelleen.

Kello 1.05 tunsin jälleen kipeästi supistukset ja paineentunne kasvoi. Kätilö ja opiskelija tarkistivat kohdunsuun tilanteen ja olin avautunut 10 centtin ja sain alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaihetta pelkäsin etukäteen synntyksessä eniten ja toivoin, että olen siinä vaiheessa täysin puudutettuna. Olin aivan paniikissa kun puudute lakkasi juuri ennen ponnistusvaihetta eikä sitä laitettu lisää, jotta ponnistaminen sujuisi paremmin.

Ponnistin ensin sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Supistukset olivat kestoltaan lyhyitä ja lyhenivät koko ajan lisää. Kätilö käski minut pallon päälle ja kehoitti minua työntämään vauvaa synnytyskanavassa alaspäin. Olin aivan hämilläni ja sanoin että tässäkö minä synnytän pallon päällä ja mietin mielessäni että vauvahan putoaa maahan. Kätilö rauhoitteli minua ja kertoi, että hän sanoo sitten kun on aika käydä takaisin sängylle.

Kello 1.40 kätilö pyysi minua nousemaan takaisin sängylle. Vauvan monitori piipitti jälleen ja supistuksia tuli niukasti. Kätilö laittoi lisää lääkettä vauhdittamaan supistuksia ja kutsui lääkärin synnytyssaliin.

Minulle laitettiin jalkatuet ja supistuslääkettä lisättiin vielä. Supistuksia tuli edelleen harvakseltaan ja minulla oli vaikeuksia keskittyä ponnistamiseen. Kontrollini alkoi pettämään ja kierin ja heiluin sängyllä.
Lääkäri komensi minua jämäkästi rauhoittumaan ja olemaan hiljaa. Hän sanoi minulle jos huudan noin kovasti vauva säikähtää kun hän syntyy.

Komennuksen jälkeen tyttö syntyi lähes samantien kello 2.02. Vauva huusi reippaasti heti syntymän jälkeen ja sai syntymäpisteiksi 9/10/10. Ihonväristä vauva menetti yhden pisteen niin kuin useimmat muutkin lapset. Tuore isä sai kyyneleet silmissä leikata tyttären ja äidin välisen napanuoran ja sain lapsemme paitani sisään. 

Vaavahoitaja kävi katsomassa vauvan iholla olevia läiskiä ja soitti Lastenlääkärille niistä. Lastenlääkäri tarkistaisi aamulla vauvan iholla olevat läiskät. Minua alettiin ommella, koska repeämiä oli hieman tullut.

Hetken päästä vauva punnittiin ja mitattiin. Hän painoi 3600 kilogrammaa ja oli 52 centtiä pitkä. Johnny sai pestä vauvan vedellä hanan alla ja pukea hänet.  

Synnytys tapahtui raskausviikolla 40+5. Synntyksen avautumisvaiheen kesto oli 21.05 tuntia. Ponnistusvaiheen kesto oli 00.57 minuuttia. Ja jälkeisvaihe eli istukan ulostulo kesti 00.13.

Meillä oli pitkä ja rankka synnytys kaikinpuolin, mutta palkinto oli niin täydellinen, että kärsimyksen uskallan kokea vielä uudestaan jos Amalialle suodaan pikkusisarus<3

Kommentit

Olipa iso tyttö 🙂 Ihana <3

Huh, kuulostipas rankalta! Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.