Yleinen
21.9.2013

Silmälääkärissä

Silmälääkärissä

Perjantaina Amalialla oli pitkästä aikaa käynti Silmäklinikalla. Edellisestä käynnistä onkin aikaa kolmisen kuukautta. Silmälääkäri aloittaa aina työnsä mittaamalla ensin silmänpaineet. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Amalia ei antanut niitä mitata. Amalia heittäytyi sylissäni aivan veteläksi ja itki kovasti lääkärin yrittäessä tulla lähelle silmää mittauslaitteen kanssa. Yritimme musiikkivideon katselua ensin kännykän kautta sitten vielä tabletista, mutta ei auttanut. Amalia alkoi kyllä katsella videoita, mutta heti lääkärin yrittäessä vaivihkaa aloittaa työnsä keskittyminen videoon herpaantui ja huuto alkoi. Silmälääkäri totesikin melko pian ettei mittaaminen onnistu ja vaikka mittaus saataisiin suoritettua ei siihen olisi itkun vuoksi luottamista, sillä tuliluomen omaavilla glaukoomatapauksilla silmä on täynnä ylimääräisiä verisuonia jotka nostavat silmänpaineen taivaallisiin lukemiin tälläisenä raivon hetkenä. Silmänpaine tullaan mittaamaan uudestaan joulukuussa laserhoidon aikana Amalian ollessa unten mailla nukutuksen ansiosta. Amalian hoito on mielestäni upeaa enkä voi kylliksi kiittää häntä hoitavia lääkäreitä ja hoitajia. Silmälääkäri tulee matkustamaan Silmäklinikalta Lastenklinikalle vain ja ainoastaan Amalian silmänpaineen mittauksen vuoksi ja se jos jokin on hyvää hoitoa.

Itku ei kuitenkaan haitannut silmän muita tutkimuksia, joiden jälkeen Silmälääkäri totesi ”epäsuorasti” ettei silmänpaine näytä kohonneen liian korkeaksi. Amalia oli aivan suunniltaan koko ajan, mutta nyyhkytysten lomassa suostui kuitenkin lähdön hetkellä vilkuttamaan lääkärille ja hoitajalle. Ennen poliklinikalta lähtöä halusin käydä vessassa, mutta Amalia alkoi karjua antaessani hänet isin syliin. Niinpä ei auttanut kuin ottaa tyttö ja mies vessaan mukaan ja lopulta tein tarpeeni Amalia sylissäni. Helppoa kuin heinänteko, sillä harrastimme tätä Amalian ollessa vauva melko usein.

Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä Silmäklinikan kahvioon, jossa Amalia sai syödä lounaaksi pilttipurkin. Matkaevääksi ostimme pullat, pillimehun ja limupullon. Isi ei halunnut mitään kun taas me tytöt herkuttelimme takapenkillä puoliksi korvapuustin ja kreemimunkin. Amalian ilme oli näkemisen arvoinen saatuaan pullan käteensä. Miten pullanpala voikaan saada pienen ihmisen niin onnelliseksi. <3

Eipä näissä silmissä huomattavaa eroa näykään, joten varmasti kaikki on tosiaan hyvin

Eipä näissä silmissä huomattavaa eroa näykään, joten varmasti kaikki on tosiaan hyvin

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Avainsanat

Kommentit

Hei, olen uusi lukija. Olet ehkä näistä jo kertonutkin, mutta onko Amalialla (vielä) epileptisiä oireita? Entä onko psyykkistä kehitysvammaisuutta todettu? Kiinnostaa kun omasta perhepiiristä löytyy molempia.

Hei ja kiva kun olet löytänyt blogin! 🙂
Amalialla on Sturge-Weber oireyhtymää sairastavaksi todella hyvä sairauden tilanne. Hänelle ei ole puhjennut epilepsiaa ainakaan vielä eikä hänellä myöskään ole minkäänlaisia kehityshäiriöitä eikä näin ollen kehitysvammaisuutta. Sairaudelle tyypillisistä oireista Amalialla on tällä hetkellä ainoastaan glaukooma eli silmänpainetauti. Tilanne on uskomattoman hyvä <3

Löytyykö sinun perhepiiristäsi Sturge-Weberiä sairastava ihminen vai onko kyseesssä jotain muuta?
Hyvää syksynjatkoa ja toivottavasti pysyt blogin parissa <3

Sepäs sattui, minäkin olin nimittäin jälkitarkastuksessa silmäklinikalla perjantaina. Harmi, että ei kohdattu.
Verkkokalvo on umpeutunut, nyt vaan odottelen, että kaasu
häviää silmästä. Edelleen pitää ottaa rauhallisesti.
Ja mekin tietty kävimme pullakahvilla ja jäätelöllä.
Amalia on reipas ja tulee pärjäämään. On ihan tervettä, että
vastustelee lääkäreitä.
Mukavia syyspäiviä!
Anja

Harmi tosiaan ettei kohdattu, mutta eiköhän me törmäillä 😉
Hienoa, että silmäsi alkavat tervehtyä <3
Mukavia syyspäiviä myös sulle ja Erkille!

Meidänkin tyttö kävi silmälääkärissä eilen(Raijalla on tosiaan se mansikkaluomi nenässä, mutta myös muita ongelmia terveydessä) ja vähän hirvitti miten reissu taas sujuisi, kun yleensä nuo käynnit on kovin pitkiä. Otettiin piknikki mukaan, paperia ja tusseja, 10€ lahjaa varten… Kolmen tunnin reissu, mutta tyttö oli tosi reipas. Meillä myös glaukooma, joka on leikattu kaksi vuotta sitten ja tänä vuonna paranneltu tulosta laserilla.

Ja pulla on kyllä hyvä saada kenet tahansa hyvälle tuulelle 🙂

Voi kun oltais tavattu <3 Tsemppiä Teille, etenkin Raija neidille! 🙂

Hyvä että kaikki hyvin. Pulla saa vielä 7 v. kaiken osaavan ja tietävän pikkuneidinkin kasvot loistamaan:) pientä esipuberteettia meidän perheessä havaittavissa;)

Ihanaa ja voi apua jos esipuperteettia jo havaittavissa, hih 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.