Yleinen
11.8.2014

Särkänniemessä

Särkänniemessä

Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan Tampereen Särkänniemeen. Vierailimme Särkänniemessä Amalian kanssa myös viime kesänä ja matkalla mieleen muistuikin aika pian se mitä mietin viime kesäreissun jälkeen: EI ENÄÄ IKINÄ! Ajomatka kesti kaksi tuntia ja se on liikaa Amalialle, joka suorastaan inhoaa istua autossa pidemmät kuin kolmen kilometrin matkat. Tällä kertaa hän ei jaksanut keskittyä edes videoiden katseluun, joten matka oli jokseenkin raskas. Täytyy kuitenkin sanoa, että paremmin matkustaminen koko ajan menee mitä vanhemmaksi Amalia tulee, sillä hän on kiva höpöttelykaveri ja malttaakin hieman paremmin jos äiti vain höpöttelee hänen kanssaan taukoamatta. Pysähdyimme matkan aikana kerran syödäksemme hieman ja pysähdys teki ihan hyvää.

Perillä meitä odotti perhe, johon olemme saaneet tutustua lasten sairauden myötä. Tässä perheessä on siis myös sturge-weberin oireyhtymää sairastava lapsi. Näemme hyvin harvoin, sillä välimatka on niin pitkä. Oli mahtavaa saada viettää heidän kanssaan päivä, vaikka lasten perässähän se suurimmaksi osaksi meni.

Siskoni kysyi minulta mitä Amalia meinasi tästä kohtalotoveristaan ja letkauttiko hän ystävänsä kasvoissa olevasta tuliluomesta jotain. Amalia ei kuitenkaan reagoinut pojan kasvoihin millään tapaa eli ei nähnyt niissä mitään muusta massasta poikkeavaa. Oman tuliluomen lapsi näkee noin 4-5-vuotiaana, joten on ymmärrettävää ettei Amalia nähnyt ystävässään mitään erikoista. Se on toisaalta jännä juttu, sillä monet Amaliaa nuoremmat lapset kysyvät kuitenkin usein Amalian tuliluomesta.

Mun oma ranneke

Mun oma ranneke

IMG_1185

Päivä oli alkuun hyvin pilvinen, jopa hieman viileä, mutta pian alkoi paistaa ja tuli superlämmin. Kiersimme alkuun Koiramäen, joka on aivan ihana paikka. Tämän jälkeen oli vuorossa huvipuiston laitteet sekä Angry Birds puisto. Amalia ei välitä liukumäistä, joten hänelle puistossa ei ollut hirmuisesti tekemistä, mutta onneksi muutamatkin kivat jutut riittävät vallan hyvin. Lopuksi kävimme katsomassa delfiinien esityksen, vaikka ihan loppuun asti lapset eivät jaksaneetkaan. Esityksen jälkeen Amalia sai valita pienestä putiikista itselleen tuliaisen mummin ja fafan antamalla rahalla ja neiti valitsi söpön lompsan ja salmiakki tikkarin.

Ekaan laitteeseen menossa

Ekaan laitteeseen menossa

Leppiksen kyydissä

Leppiksen kyydissä

IMG_1198

Amalia poseeraa

Amalia poseeraa

Isin kanssa hurvittelemassa

Isin kanssa hurvittelemassa

Laulava puu

Laulava puu

Angry birds puistossa

Angry Birds puistossa

IMG_1210

Tää oli tietty parasta!

Tää oli tietty parasta!

IMG_1212

Ennen kotiinlähtöä isi kävi lämmittämässä Amalialle ruuan ja osti vaimolleen lihapiirakan pahimpaan nälkään. Raskaana oleva hormonihirviö meinasi saada slaagin kun lihapiirakan täytteet tahtoivat levitä ympäri naamaa ja matka autolle kävi kiukkua puhisten. Kuinka ärsyttävää voikaan olla kun lihapiirakka tungetaan niin täyteen kastikkeita, ketsuppia, sinappia ja kurkkumurskaa, että ne pursuavat sieltä yli ja koko piirakka on lähes vetinen. Lisäksi ärsytystä lisäsi vielä se kun huomasin nenänpäässäni olevan kurkun rämmäleen, joka oli roikkunut siinä varmasti jo hyvän tovin.
Eihän sitä koskaan voi liian hyvällä tuulella olla, vaikka todella kiva päivä olikin! 😉

Avainsanat

Kommentit

itku tuli, kun luki tosta veerastakin. voi raukkoja. olisivat antaneet elaa elamansa loppuun sarkanniemessa tai sit nukuttaneet pois.

Johanna

Toivottavasti voivat hyvin <3

Jcirxhiznvhojlhcmwpöjaooosko

johanna

🙂

Olipas taas ihania kuvia ja kuulumisia kävin lukemassa 🙂

johanna

Voi kiitos ja kiva kun kävit taas <3

Niin ja kyllä joskus on se muutamakin tunti raivottu istuimessa, mutta sen jälkeen se helpotti. 🙂

Tuosta autolla kulkemisesta, meilläkin noin 1,5-2,5 -vuotiaina on vihattu autossa oloa. Kitinää, huutoa..
En ole ikinä viihdyttänyt lasta autossa, vaan viihdykkeet on keksitty itse. Juteltu, laulettu, tai vain oltu hiljaa. Hyvin nopeasti kiukkuilu menee sitten ohi, kun ei ole vaihtoehtoja. 🙂
3-vuotiaskin osaa pakata itselleen laukkuun esimerkiksi kynät ja paperia, ja piirtelee sitten kuvia, jos tulee tylsää, tai keksii jotain muuta.
Toki täällä ”landella” kauppaankin tulee jo enemmän kuin 20km suuntaan autolla, joten vauvasta asti on totuttu kulkemaan. Mikäs sen parempi opettaa lapsi kärsivälliseksi kuin autossa istuminen. 🙂 Ei meillä ainakaan ole aikoinaan ollut autossa huvituksia, toki tabletteja tai kännyköitä ei ole silloin ollutkaan vielä olemassa. 😀
Ehkä pidemmälle, vaikka 5-6 tunnin automatkalle antaisin tabletin tai ”videot” jossain vaiheessa, mutta ei vanhempi 5v vielä ainakaan ole sellaista tarvinnut. 🙂

johanna

Kaikilla kiukku ei mene ohi 😉 Amalia on aina inhonnut autossa istumista, mutta mitä vanhemmaksi hän tulee sitä paremmin hän viihtyy, mutta kahden tunnin matka oli meille aivan liian pitkä! Amalia on jo pitkään pakannut itselleen mukaan autoon tavaraa, milloin mitäkin, joita jaksaa katsella hetken aikaa.
Teillä on tietty totuttu kulkemaan pidemmät matkat kun kauppaankin on jo noin paljon matkaa. Meillä Prismaan hurauttaa reilu viidessä minuutissa ja se on just hyvä 😉
Meillä isin kännykkää saa katsoa lyhyelläkin matkalla, se ei ole keneltäkään pois 🙂
Mä luulen, että Amaliasta tulee kärsivällisempi matkustaja heti kun käännetään istuin oikein päin!

Voi ihana! Kuulostaa niin tutulta tuo hormonihirveily 😀

johanna

No varmasti! Hetkessä kiehahtaa 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.