Yleinen
24.4.2013

Sairastelukierre jatkuu

Sairastelukierre jatkuu

Amalian toinen korva on vuotanut putkituksesta asti. Joka aamu hänen korvan ulko-osa on täynnä keltaista kuivunutta eritettä. Luin ensimmäisestä putkituksesta saatua sairaskertomusta ja siinä sanottiin, että jos putkitettu korva vuotaa vielä kolme päivää putkituksen jälkeen on syytä hakeutua lääkärille. Ensimmäisen putkituksen jälkeen korvista ei vuotanut mitään, mutta nyt toisella kertaa vuotaa.

Varasin tiistaina ajan ja onneksi Korvalääkärille löytyi aika. Amalia oli myös edellisenä yönä alkanut jälleen rohista. Korvalääkäri totesi vasemman korvan olevan terve ja lisäksi putki oli hienosti paikallaan ja auki. Oikea korva, joka nyt on siis vuotanut oli limaisen eritteinen. Lääkäri otti pienen imun avuksi ottaakseen bakteeriviljelyn korvasta, mutta eritettä oli liian vähän eikä hän uskaltanut kovasti imeä ettei putki irtoaisi imun mukana. Hän kuitenkin huuhtoi korvan keittosuolaliuoksella. Amalia oli hiiren hiljaa ja aivan paikoillaan tutkimuksen ja toimenpiteiden ajan. Lääkäri kehui Amaliaa ja sanoi hänen selvästi jo tottuneen hommaan. Lisäksi lääkäri katsoi nenän ja kurkun. Kurkku punoitti, mutta en jaksanut alkaa selitellä uudelle Korvalääkärille punoituksen olevan luultavasti tuliluomea. Keuhkoputkista kuului rohinat, mutta ei vinkunoita. Kyseessä ei ollut onneksi keuhkoputkentulehdus vaan perus lenssu ja lisänä tietysti tuttu korvatulehdus oikeassa korvassa. Edellinen antibioottikuuri ei siis ollutkaan tehonnut Amaliaan. Tällä kertaa lääkäri laittoi reilu viikon kestävän Kefexin kuurin. Antibioottia annetaan kahdesti päivässä. Kuurin aikana Amalia saa syödä Precosa pusseja, jotka ovat loistavia ehkäisemään antibioottiripulia. Lisäksi lääkäri määräsi Oftan Akvakol silmätippoja, joita tiputetaan kolmesti päivässä tulehtuneeseen korvaan viiden päivän ajan. Tippakuurin jälkeen koko korva täytetään Ceridal öljyllä, jonka avulla putkesta liukenee hyvin tukkiva erite pois. Sain Korvalääkäriltä pienen mustan suuttimen, jonka avulla tipat ja Ceridal öljy olisivat helpoin saada putken sisälle meneviksi. Jäkitarkastukseen hän neuvoi varaamaan ajan kahden viikon päästä ja toivoi ettei putki irtoaisi. 

Huolimatta sairastelusta Amalia on ollut pirteä touhukas oma itsensä ja nukkuu öisinkin hyvin. Edelleen hän haluaa tulla meidän väliin nukkumaan jossain vaiheessa yötä, mutta nukkuu ehkä muutaman yön viikossa omassa sängyssä. Johnny on vihdoin tottunut nukkumaan Amalian ollessa välissä ja hän totesikin yhtenä aamuna Amalian nukkuneen pitkän aikaa hänen kainalossa ja se oli kuulemma ihanaa. Johnny yrittää aina saada minutkin kainaloonsa nukkumaan, mutta inhoan nukkua toisen ihossa kiinni, joten nyt hän saa onneksi tyttärensä kainalokaverikseen.

Amalian ihoon tehdyt laserhoidot näyttävät jo nyt tehonneen aika hyvin vaikkei hoidosta ole vielä viikkoakaan. Varsinkin otsa on vaalentunut hämmästyttävän paljon. Toisaalta on mukava kun hoitokertoja on useita ja muutos näkyy pikkuhiljaa, jotta itselläkin on helpompi tottua Amalian uuteen ulkomuotoon. Maanantaina kerhotäti kysyi onko Amalian tuliluomi alkanut tummumaan kun hänen kasvot olivat aivan mustelmilla. Hurjan näköinen hän tietysti oli, mutta nyt hoidetut alueet näyttävät jo paljon paremmilta.

Kuva on tiistaina otettu
Tänään otettuja kuvia

Tänään vietimme aikaa kotipihalla ensin päiväunien jälkeen ja vielä uudestaan illalla. Amalia nautti kovasti ulkoilusta. Ainoa huono puoli Amalian möyriessä maassa on se kun hän haluaa maistaa kaikkea. Tänään maasta löydettyjä herkkuja olivat kivet, hiekka, lehdet ja oksat. Tutin Amalia sylkee heti suusta pois. Saisi oppia jo kävelemään kun konttaamalla hän bongaa kaikki maasta ja laittaa suuhun.

Etupihalla

Nuuskukin pääsi hiekkalaatikolle mukaan

Amalia on innoissaan

Liukumäessä

Oisko tuossakin jotain syötäväksi sopivaa..?

Amaliaa alkaa kiukuttaa kun hän ei pääse liukumäkeä ylös väärää kautta

Nuusku mennyt jo lepoasentoon

Mummi tuli moikkaamaan

Ja suuhun tietysti

Jäikö siihen vielä jotain herkkua..?
Iltalenkillä isin tultua kotiin töistä

Hiekkakakkujen tekoa

Amaliaa naurattaa kun äiti laulaa

Amalialla on Sturge-Weber sopeutumisvalmennuskurssin jälkeen jäänyt kova pelko, että jätän hänet. Kävin pikaisesti maanantaina kerhossa ollessamme kerhon pihalla siirtämässä rattaita toiseen paikkaan ja sisälle tullessani Amalia itki aivan hädissään. En ajatellut, että hän edes huomaisi poissaoloani. Isin kanssa jäädessään hän ei reagoi tällä tavalla. Jos Amalia kuitenkin sattuu alkamaan itkemään lähdettyäni rauhoittuu hän lähes heti. Huomenna Amalia pääsee mummin luokse hoitoon, sillä minulla on menoa koko päiväksi. Mummi jo juttelikin Amalialle yhtenä päivänä, että mitähän herkkuja mummi Amalialle ostaisi. Saa nähdä miten heillä tulee menemään kun päiväunetkin pitäisi hoidossa ollessa nukkua.

Perjantaina Amalia saa viettää laatuaikaa isin kanssa, sillä lähden katsomaan ystävieni kanssa Kaija Koota. Toukokuun alussa tulee kaksi vuotta kun olen viimeksi ollut juhlimassa alkoholin kera, joten eiköhän nyt ole korkea aika tämänkin äidin päästä tuulettumaan.

Nyt lähden herättämään Johnnyn, sillä hän on ollut Amaliaa nukuttamassa ja nyt on jo reilu puolen tunnin ajan ollut ihan hiljaista. Saa nähdä mihin mies on nukahtanut 🙂

Hauskaa illan jatkoa<3

Kommentit

Ihanan pirtee ja ilonen Amalia taas. <3 Mua oikee harmittaa Amalian ja teijän puolesta, ku tyttö on ihan jatkuvasti kipeenä. 🙁 Ei oo kivaa, ei sitte ollenkaan!!! 🙁

On tässä tosiaan tullut sairastelua varmaan jo muidenkin edestä:(

Korvatulehdukseen saattaa saada apua homeopaatilta. Oma lapsenlapseni poti kovasti korvatulehduksia, niin että lopulta korvasta meni osin kuulo ja puhe oli epäselvää. Lapsi kävi homeopaatilla ja yksi kerta riitti! Sieltä saatujen lääkkeiden avulla on korva ollut terve vuodesta 2004, jolloin lapsi oli 4v. Kannattaa kokeilla, vaikkei homeopatiaan uskoisikaan. Ei siinä ainakaan mitään häviä, eikä se ole vaarallista!

T: Isoäiti

Kiitos vinkistä:)Alkaa olla vähän epätoivosta tosiaan Amalian korvien suhteen:(

Oliko sulla kameran linssissä joku tahra? Näyttää kun olis savua joka kuvan vasemmassa yläreunassa. Ihana Amalia, meillä kohta 11kk poika ja ulkona ollessa on paljon helpompaa kun vaan nukkuu, muuten tunkee kaiken suuhun 🙂

Joo oli näköjään tahriintunut linssi ulkona ollessamme, kiitos kun huomautit:) Ai teillä sama meininki;)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.