Yleinen
6.12.2012

Sairaalareissu

Sairaalareissu

Eilen oltiin Amalian kanssa sairaalareissulla. Aamulla oli puoli kymmeneltä aika Silmäklinikalla. Tällä kertaa meillä oli eri silmälääkäri kun aiemmilla kerroilla. Ensin lääkäri mittasi silmänpainetta molemmista silmistä. Paine oli noussut edellisestä kerrasta vähän, mutta toisaalta myös terveen silmän paine oli noussut, joka on ihan normaalia lapsen tullessa vanhemmaksi. Joten ero terveeseen silmään ei ollut niin suuri. 

Lääkäri sanoi, että Amalialla oli nyt käytössä vahvimmat ja parhaat silmätipat, niitä ei siis ollut varaa nostaa tai vaihtaa. Olisi kuulemma samoja lääkkeitä kuin silmätipat otettavaksi suun kautta, mutta niitä hän ei suosittele näin pienelle. Lääkärin mukaan Amalian silmänpaine näyttäisi olevan vähän noususuunnassa, mutta vielä ei ole tilanne kuitenkaan niin huono ettäkö leikkaukseen pitäisi ryhtyä. Leikkaus on lääkärin mukaan hankala, joten mitä vanhemmaksi Amalia silmätipoilla tulee pärjäämään sitä parempi. Lääkärin mukaan Amalialle luultavasti tullaan silmäleikkaus jossain vaiheessa joutua tekemään mutta on parempi kun hän vielä vähän kasvaisi isommaksi. Kun lääkäri oli lukenut Amalian papereita, joissa oli aiempia tietoja aikaisemmilta käynneiltä hän sanoi meille, että Amalian silmätilanne on aika hyvä kuitenkin verrattuna moniin muihin Sturger Weber lapsiin.

Amalia sai lääkäriltä paljon kehuja, että oli niin helppo tutkittava. Jatkamme siis samoilla silmätipoilla ja seuraavan kerran menemme kontrolliin 3 kuukauden päästä.

Helsinkiin ajelemassa

Silmäklinikalla odottelua

Valmista tuli
Päiväunet autossa

Heräsin hymyssä suin
Lastenlinnaan menossa

Sitten oli vuorossa Lastenlinna, jossa oli tapaaminen Neurologin luona epilepsiaklinikalla. Tarkoitus oli mennä kuulemaan EEG tutkimuksen tulokset. Sielläkin oli eri lääkäri kuin ensimmäisellä kerralla kun kävimme siellä. Ensin lääkäri kyseli Amaliasta joitain perustietoja kuten onko ollut terve, onko oppinut uusia taitoja..Sitten hän antoi Amalialle muutamia leluja ja Amalia alkoi kovasti touhuta lattialla. Hän päättikin heti näyttää kaikki taitonsa: nousi seisomaan, kiipesi jakkaran ensimmäiselle rappuselle, katseli lääkäriä poseerausasennossa, konttasi ja höpötteli kaikenlaista. Lääkäri antoi Amalialle myös pari riisimuroa, ja hän otti ne hienosti pinsettiotteella ja laittoi suuhun. Nam Nam oli hyvää Amalian mielestä.

Lääkäri myös katsoi Amalian korvat, jotka tulehtuivat muutama viikko sitten melkein heti perään ensimmäisen tulehduksen jälkeen. Korvat olivat parantumassa eikä meidän tarvitse enää varata aikaa jälkitarkastukseen.

Sitten EEG tulokset. Kun ensimmäisen kerran kävimme Neurologin luona hän sanoi, että EEG:n tuloksessa voi näkyä toisella puolella hidastunutta toimintaa, jolle ei mitään tehtäisi eikä se haittaisi. Mutta Amalian EEG eli aivosähkökäyrä oli normaali. Kysyin vielä, että eikö siellä tosiaan näkynyt edes tälläistä hidastunutta toimintaa toisella puolella, ja ei näkynyt. Käyrä oli täysin normaali ja symmetrinen kummallakin puolella. Olimme niin onnellisia. Lääkäri kuitenkin sanoi, että vaikka tulos oli normaali, se ei tarkoita sitä etteikö Amalialla voisi tulla epilepsiaa. Mutta pääasia, että kaikki on kuitenkin nyt kunnossa. EEG tutkimusta ei enää tarvitse tehdä ellei epilepsia puhkea jossain vaiheessa. Menemme Neurologin luo seuraavan kerran puolen vuoden päästä ja silloin myös fysioterapeutti katsoo kehittymistä seuraavan kerran. Lääkäri sanoi, että turhaan me hänen luokse aikaisemmin menisimme vain kertomaan, että kaikki on hyvin. Tämä käynti oli uskomattoman helpottava. Se tunne kun saa välillä hyviä uutisia on ihan parasta.

Pysähdyimme vielä Selloon ostoksille kotimatkalla. Ostin itselleni synttärilahjaksi saaduilla rahoilla takin, topin ja neuleen. Ja sohvalle Indiskasta pari koristetyynyä. Johnny ei löytänyt mitään kuten ei ikinä löydä, hän aina sanoo, että nykyään ei enää tehdä hänen tyylisiä vaatteita. Kaikkialla vaan myydään pillifarkkuja, ja ne eivät sovi hänelle. Ja sen voin kyllä kuvitellakin, Johnny on noin 190cm ja hänen pitkät jalat näyttäsivät tikuilta pillifarkuissa, se voisi näyttää aika hurjalta. Amalia ei myöskään tällä kertaa saanut mitään, hän saa odottaa alennusmyyntejä. Ennen kotiinlähtöä söimme vielä pizzat kotipizzassa.

Sellosta kotiin lähdössä

Loistava päivä kaikin puolin <3

Kommentit

Voi harmi, koko tyttö on punainen.

johanna

Ei sentään ihan kokonaan 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.