Yleinen
13.7.2017

Rakkaat ystäväni

Rakkaat ystäväni

Me saimme yksi päivä mun ystävän lapsineen kylään ja tullessaan mun ihana ystävä ojensi mulle kimpun kukkia, halasi ja toivotti hyvää kesää! Arvatkaa vaan tuliko hyvä mieli. Pioni on yksi mun lempikukista ja tämä hempeän vaaleanpunainen yksilö aivan super kaunis.

pioni

Ystävät ovat todella tärkeitä ja ystävyyssuhteista on pidettävä huolta. Mulla on tosi paljon hyviä ystäviä ja vaikka läheskään kaikkia en edes näe usein, niin se ei haittaa, sillä jatkamme aina siitä mihin olemme jääneet.

Usein perhe-elämä vie mennessään eikä ystäville välttämättä jää aikaa. Mulla on kuitenkin tosi ymmärtäväisiä ystäviä ja oikeastaan kaikki aika samassa elämänvaiheessa, joten ymmärrystä riittää puolin ja toisin. Välillä me varataan tyttöporukalla ravintolasta pöytä ja nautitaan hyvästä ruuasta, joskus taas vietetään ystävien kesken baari-iltoja! Usein näen ystäviä yhdessä lasten kanssa ja myös se on tosi kivaa. Välillä taas järkkäämme perhetreffejä, joissa on miehetkin mukana!

pioni

Ystävyys ei tunne välimatkoja,
eikä se laske kohtaamisia.
Ystävä asustaa sydämessä läpi
mutkaisten teiden ja vaikeiden
tilanteiden, ajatuksissa mukana
kulkien ja voimaa antaen <3

Runo lainattu täältä.  

Miten paljon Te lukijat vietätte ystävienne kanssa aikaa ja mitä te yhdessä teette?

 

Avainsanat

Kommentit

Jotenkin mulla on jäänyt huomaamatta osa sun kirjoituksista, mutta parempi kommentoida myöhään kuin ei milloinkaan 😀 mulla on muutama hyvä ystävä, mutta tulee nähtyä aivan liian harvoin. Sitten kun nähdään, juttu luistaa ja nauru raikaa kyllä aivan niinkun ennenkin ja aina sovitaan, että ruvetaan näkemään useammin. Ja aina se jää kuitenkin puheeksi :'( onneksi yhteydenpito on niin helppoa nykyään whatsappin, facebookin yms kautta, että välit eivät katkea tai erkane. Jotenkin siitä huolimatta kaipaan ystävien kanssa vietettävää aikaa ja välillä tuntuu hirveän yksinäiseltä ja toivoisin, että vielä näin aikuisenakin saisin solmittua myös uusia, hyviä ystävyyssuhteita niiden olemassaolevien lisäksi, sillä ystäviä ei voi koskaan olla liikaa <3 ja mulla ei tosiaan ole suurta määrää hyviä ystäviä, tutustuminen uusiin ihmisiin on useimmiten helppoa ja viihdyn monenlaisissa porukoissa, mutta jotenkin vaan käy aina niin, että uudet tuttavuudet jäävät kuitenkin loppujen lopuksi aika etäisiksi. Ehkä en ole sellainen tyyppi, jonka kanssa tekee mieli viettää aikaa ja toisaalta tiedän, että voisin myös itse ehdottaa rohkeammin ja useammin esim. kahvilla, lounaalla, piknikillä tms. käymistä sellaisille henkilöille, joihin haluaisin tutustua paremmin. Ehkä muillakin on samankaltaisia ajatuksia eivätkä hekään vaan "uskalla" 😀 Näyttää varmaan tosi säälittävältä tää mun kommentti, aioin jo pyyhkiä sen kokonaan pois mutta olkoon nyt kuitenkin 😀

Johanna

Ei todellakaan näytä säälittävältä <3 Mä uskon, että sä saat solmittua helpommin uusia ja hyviä ystävyyssuhteita sitten joskus, kun saatte lapsia <3 Me ollaan saatu monta ihanaa lapsiperhettä elämäämme lasten syntymän jälkeen ja se tutustuminen on niin paljon helpompaa lasten avulla 😉 Ihana olet ja mulle sä olet sellanen virtuaaliystävä ja ois ihana joskus tavata <3 <3

Voi kiitos päivän piristyksestä, tulipas hyvä mieli kun näin vastauksen :’) <3 Ja niinpä! <3

Johanna

<3

Tutustuin ystävääni töissä, ja heti jutut kulki niinkuin vanhoilla tutuilla. Pidetään yhteyttä viikoittain, juttu jatkuu samasta mihin edellisellä kerralla jäi. Hän on parhain ystäväni.<3 Minulla on myös muita hyviä ystäviä. Ihanaa on omistaa ystäviä, joihin voi luottaa ja heidän seurassaan voi olla oma itsensä<3

Johanna

Totta se on ihan parasta <3 <3

Mä päästin just irti mun rakkaimmasta ja parhaimmassa ystävästä ikinä.
Huomasin, ettei yhteys välillämme ole enää ollut tasapainossa, enkä saanut ystävältäni sellaista kohtelua, jollaista ystävältä toivoisin.
Ei mitään varsinaista yhtä suurta riitaa, mutta kiviksi kenkään kerääntyneitä pieniä pettymyksiä kasaksi asti. Petettyä lupauksia, sovittujen menojen ja tapaamisten peruuttamisia tai vain niihin tulematta jättämisiä. Kerta toisensa jälkeen.
Huomasin myös olevani ”aina” se, joka ottaa yhteyttä.
Lopulta huomasin, että ehkä minulle itselleni on vain parasta, että päästän irti. Niin ihanaa, kun meillä yhdessä aina onkin ollut, saavat jatkuvat pettymyksen olon kuitenkin tuntumaan voittopuolisesti vain kurjalta.
Surullista, että näin, mutta onneksi hän ei ollut ainoa ystäväni sentään, vaikka erityisen rakas.

Johanna

Tosi kurjaa 🙁

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.