Yleinen
29.3.2013

Pitkäperjantai

Pitkäperjantai

Nukahdimme torstai iltana Johnnyn kanssa sohvalle jo aikaisin. Amalia herätti minut vasta puoli neljältä aamuyöllä ja hipsin yläkertaan antamaan hänelle tutin. Amalia ei rauhoittunut nukkumaan, joten otin hänet meidän sänkyyn loppuyöksi. Johnny ja Nuuskukin tulivat sänkyyn ja nukuimme kaikki yhdessä. Minusta on ihanaa kun Amalia nukkuu meidän kanssa eikä Johnnyakaan enää häiritse se. Joinain öinä Amalia nukkuu koko yön omassa sängyssä, mutta imetyksen lopettamisen jälkeen hän on halunnut useina öinä meidän väliin nukkumaan. Vaikka on mukavaa herätä Amalian vierestä on silti minusta hänen paras nukkua omassa sängyssä. Kuuden aikaan aamulla Amalia itkeskeli pitkän aikaa kunnes tajusin ettei hänellä ole tuttia. Tutti oli kadonnut jonnekin sänkyymme, joten Johnny haki pikaisesti Amalian huoneesta varatutin. Varatutti rauhoitti itkun ja heräsin seuraavan kerran vähän ennen yhdeksää ja Amalia heräsi vasta yhdeksältä. Olimme illalla sopineet Johnnyn kanssa, että minä saan nukkua aamulla pitkään ja hän nousee Amalian kanssa, mutta olinkin ensimmäisenä ylhäällä.

Vietimme rauhallisen pitkäperjantai aamun. Olimme aamupala pöydässä vielä kymmeneltä. Johnny oli halunnut ostaa eilen kaupasta appelsiinejä, jotta saisi puristettua itselleen tuoretta appelsiinimehua. Hän puristi kuusi isoa appelsiinia ja sai yhden vaivaisen lasillisen mehua. Itse tyydyin mansikkateehen, naminamiin ja sämpylään. Amalia sai syödä puuroa, sämpylää ja maitoa.

Suu täynnä sämpylää ja käskevä käsi osoittaa jotain lisää

Aamu tuntui erilaiselta kun heräsimme näin myöhään. Äkkiä kello oli jo puoli kaksitoista ja hilluin vielä yöpaidassa. Vaihdoin päivävaatteet päälle ja lähdimme aamulenkille koko perhe. Nuusku näki uuden koirakaverinsa ja he leikkivät hetken toistensa kanssa.

Ulkoilemaan lähdössä

Tullessamme kotiin oli kello jo puoli yksi, joten laitoin Amalian päiväunille. Amalia ei vaikuttanut kovinkaan väsyneeltä, mutta nukahti kuitenkin aika helposti. Unirytmi meni tänään sekaisin pitkien yöunien takia, joten Amalia ei malttanut nukkua päiväunia kuin alle tunnin.

Rillit vinossa

Välipalan jälkeen lähdimme Amalian kummien luokse kylään. Heillä on kaksi lasta, joista vanhempi on meidän kummipoikamme. Amalia pelkäsi heidän kahta isoa mustaa koiraa. Hän inisi sylissäni ja näytti pelokkaalta. Koirat näyttivät tietysti aivan erilaisilta kuin Amalian oma Nuusku koira. Ei mennyt kauaakaan kun koirat alkoivatkin kiinnostaa Amaliaa ja hän yritti ottaa heiltä luita suusta.

Amalia oli tohkeissaan kun pääsi ystäväni tyttären huoneeseen, jossa oli paljon tyttömäisiä leluja. Amalia tutki joka paikkaa ja lähes jokaista leluja. Amalia intoutui ottamaan kylässä kävelyaskeleita. Amalian ennätys on kahdeksan askelta. Odotamme kovasti hänen jo viimein lähtevän kunnolla kävelemään.

Amalia ja Tuuli herkuttelevat muroilla

Tulimme kotiin vasta kuudelta ja aloin heti valmistaa ruokaa. Amalia oli saanut syödä kylässä ollessamme piltin. Amalia ehti syödä iltapuuron, jonka jälkeen me hotkimme päivän ensimmäisen ruuan Johnnyn kanssa. Amalia kerjäsi ruokaa vaikka oli juuri syönyt puuron. Annoimme hänen sormiruokailla ja syödä raejuustoa. Ruokailua ei voinut sanoa sormiruokailuksi, koska Amalia otti nyrkin täyteen raejuustoa ja laittoi suuhun. Hän söi hetkessä laittamani raejuusto kasan edestään ja näytti haluavan lisää. Johnny sanoi Amalian varmasti syövän koko ison raejuustopurkin jos hänelle antaisi.

Nukutin Amaliaa yöunille koko sen ajan kun Johnny oli Nuuskun kanssa iltalenkillä. Kuullessani oven käyvän marssin samantien alakertaan ja sanoin, että on Johnnyn vuoro jatkaa nukutusta. Amalialla on kumma tapa hinkata otsaansa pinnasängyn päätyyn tai vielä oudompi tapa on kun hän paukuttaa päätään pinnasängyn päätyyn. Välillä tämä pään takominen sängyn päätyyn menee niin rajuksi, että on pakko siirtää häntä alemmas sängyssä kun saa pelätä hänen kohta satuttavan itseään. Amalia on tehnyt tätä samaa joskus aikaisemminkin.

Minua on alkanut mietityttää alkaako Amalialla korvatulehduskierre jälleen kun toinen putkista on irti. En jaksaisi suoraan sanottuna sitä. Tässä perheessä valvotaan muutenkin tarpeeksi paljon enkä vieläkään osaa täysin iltaisin rentoutua vaan usein ajattelen koskahan Amalia herää ja nukahtaako hän herätessään uudestaan. Toivon todella seuraavan lapsemme olevan parempi nukkumaan jos meille sellainen joskus suodaan.

Nykyisin joskus mietin kuinka ihanaa olisi olla raskaana ja saada vauva. Palaan ajatuksistani kuitenkin hyvin äkkiä takaisin maanpinnalle ja totean että menettäisin luultavasti järkeni jos joutuisin alkamaan valvoa vauvan kanssa kun Amaliakin valvottaa vielä kovasti. En ole niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että samaan putkeen vaan kaikki lapset kyllä se valvominen joskus helpottaa. En todellakaan jaksaisi samankaltaista lasta kuin Amalia tähän heti perään. Haluan myös nauttia nyt täysillä Amaliasta ja antaa kaiken huomioni vain hänelle. Hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista vaihtoehdoista, tekeekö sitä sitten lapset lyhyellä vai pitkällä ikäerolla.

Meillä oli mukava ensimmäinen vapaapäivä ja onneksi yhteisiä vapaita on vielä runsaasti edessä<3

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.