Yleinen
1.1.2015

Pikkuveljen synnytystarina

Pikkuveljen synnytystarina

Toinen lapsemme saapui maailmaan hyvin paljon nopeammin ja helpommin kuin ensimmäinen. Tällä kertaa synnytyksestä jäi hyvä fiilis!

Pikkuveljen synnytys lähti kuin lähtikin käyntiin muutama tunti sen jälkeen kun julkaisin postauksen, jossa pyysin teiltä lukijoilta supistuksia, joiden avulla saisimme pikkuisen maailmaan. Olimme humputelleet Amalian kanssa päivää ennen synnytystä kolmen tunnin ajan Prismassa ja huomasin reissun saavan aikaan supistuksia. Illalla ennen nukkumaanmenoa supistuksia alkoi tulla tiheämmin ja tällä kertaa päätin etten mainitse niistä Johnnylle, sillä hän on ollut joka kerta supistusten alettua aivan täpinöissään ja alkanut kellottaa supistuksia välittömästi ja lopulta saanut aina kerta toisensa jälkeen pettyä, kun olen todennut supisten lakanneen.

RV 40+5. Päivä ennen vauvan syntymää

RV 40+5. Päivä ennen vauvan syntymää

Pian hän sieltä sitten syntyikin <3

Pian hän sieltä sitten syntyikin <3

Sain nukuttua muutaman tunnin, vaikkakin kovenevat supistukset pitivät minua hereillä aika lailla kymmenen minuutin välein. Puoli kolmelta yöllä supistukset alkoivat tuntua sen verran ilkeiltä, että oli noustava ylös. Katselin rakasta perhettäni vieressäni ja mietin, että meidän vauva tulee syntymään tänään. Vielä en herättänyt Johnnya vaan hipsin alakertaan ja aloin kellottaa supistuksia. Supistuksia tuli viiden minuutin välein, toisinaan tiheämmin ja ne tuntuivat erilaisilta ja tiesin heti, että tämä olisi nyt menoa.

Neljän jälkeen herätin Johnnyn ja uninen mies oli aivan ihmeissään ja totesi: mitä, synnyttämään vai? Nyt kun oli tosi kyseessä niin miehestä ei ollut mihinkään, vaan hän siirtyi sohvalle nuokkumaan. Myöhemmin pyysin Johnnya hieromaan alaselkääni ja se auttoi supistuskipuun.

Kuuden jälkeen aamulla pirautin Johnnyn äidille kehoittaen häntä jättämään työpäivän väliin, sillä synnytys oli käynnistynyt. Soitin anopille uudestaan kahdeksan jälkeen ja totesin, että nyt olisi hyvä aika alkaa tulemaan meillepäin. Mummi sai hoitaa Amaliaa ja kävin hänen kanssaan läpi Amalian silmätippojen tiputukset sekä hieman muitakin tytön hoitoon liittyviä juttuja. Olin kirjoittanut anopille ohjeet kirjallisena ja Johnny kiusasikin, että kai laitoit loppuun vielä, että illalla alakerta käsi-imuroidaan.

Amalia heräsi sopivasti ennen lähtöämme, joten sain tiputella silmätipat ihan itse ja kertoa tytölle, että nyt pikkuveli on vihdoin syntymässä.

Soitin synnytyssairaalaan toistamiseen autosta kotipihalla, mutta kätilö kehoitti meitä menemään vielä kävelylle. Vettä satoi kaatamalla ja pohdimme mihin ihmeeseen menisimme. Päätimme lopulta mennä sairaalalle ja kävellä siellä käytävillä, kuten teimme Amaliankin synnytyksen aikana. Supistukset kovenivat hirmuisesti heti sairaalaan päästyämme, mutta kävelin kätilön kehoittaman tunnin ajan, vaikkakin itku pääsi moneen otteeseen. Supistuksia tuli todella usein ja ne olivat todella kipeitä emmekä juuri edenneet kuin muutaman metrin matkan kun jo taas alkoi supistaa ja oli pysähdyttävä.

Tunnin kärvistelyn jälkeen pirautin synnytysosastolle ja kerroin, että olemme tulossa nyt. Kätilö otti meidät vastaan ja huomasi heti, että olen todella kipeä. Hän kertoi, että pääsemme pikaisen sisätutkimuksen jälkeen suoraan synnytyssaliin, jossa hän laittaa minut käyrään. Valmisteluhuoneessa kätilö teki siis sisätutkimuksen, todeten, että olen 4 centtiä auki. Sain vaihtaa huoneessa myös sairaalavaatteet päälleni ennen saliin siirtymistä.

Valmisteluhuoneessa. RV 40+6

Valmisteluhuoneessa. RV 40+6

Kätilö kyseli kivunlievitystoiveitani sekä muita synnytystoiveita. En ollut etukäteen tähänkään synnytykseen miettinyt mitään, ja niinpä kätilön ehdotuksista valitsin ilokaasun ja pallon. Pallon päällä oli todella hyvä hengitellä ilokaasua ja pärjäsin näin jonkin aikaa. Supistukset olivat kätilön mukaan mojovia ja siltä ne tuntuivatkin. Supistusten voimistuessa en tahtonut enää pysyä pallon päällä ja ilokaasun hengittelykin alkoi mennä vähän niin ja näin.

Vähän ilokaasua naamariin

Vähän ilokaasua naamariin

Kipiää tekee!

Kipiää tekee!

Ilman huvittavia tunnelmia emme salissa joutuneet olla, kiitos mieheni. Sanoin Johnnylle supistusten välissä, että supistuksen aikana toivoisin, että mieheni rutistaisi minua, halaisi siis oikein lujaa. Mieshän tietysti teki työtä käskettyä, kun ensin alkoi käyriltä innokkaana bongailla alkavaa supistusta. Supistuksen hiipiessä mies alkoi rutistaa ja minä yritin hönkiä ilokaasumaskin takaa ettei puristaisi niin lujaa minun kipeää kylkeä. Sain kyljen kipeäksi keuhkoputkentulehduksen aikaan kovasta yskimisestä. Mies kuuli väärin ja luuli, että halusin hänen puristavan lujempaa ja niinpä hän otti vaimonsa oikein megarutistukseen ja pahimman supistuskivun aikana yritin hönkiä uudelleen pienen pienellä äänellä: älä rutista sitä minun kipeää kylkeä! Nyt mies kuuli avunhuutoni ja päästi minut pinteestä. Jaksoimme nauraa tälle hetken aikaa ennen seuraavaa supistusta ja nauramme tilanteelle edelleen, niin huvittavalta se tuntuu.

Vielä jaksaa hymyillä

Vielä jaksaa hymyillä

Pian alkoi tuntua etten pärjää enää kivun kanssa ja soitimme kelloa, jolla saimme kätilön paikalle. Pyysin puudutusta ja kerroin, että pelkään kovasti ponnistusvaihetta ja toivoisin spinaalipuudutusta, josta olisi apua kuulemma myös ponnistuskipuun. Kätilö teki tässä vaiheessa sisätutkimuksen, todeten, että olen 6 centtiä auki. Kätilö tilasi puudutuksen, laittoi minulle tipan ja sen kautta nesteen tippumaan. Puudute tuli nopeasti ja laitto onnistui kertalaakista. Puudute alkoi auttaa välittömästi ja supistukset tuntuivat enää hyvin vaimeina. Kätilö laittoi varmuuden vuoksi tipan kautta supistuksia vauhdittavaa oksitosiiniä tippumaan ettei synnytys vain tyssäisi.

Puudutteen laiton jälkeen vilutti

Puudutteen laiton jälkeen vilutti

Iskä ottaa rennosti

Iskä ottaa rennosti

IMG_3193

Ei mennyt kuitenkaan kuin ihan pikkuisen yli tunti puudutuksen laitosta kun yhtäkkiä supistuskivut palasivat aivan kammottavina. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että olen jo 10 centtiä auki, mutta kertoi tuntevansa vielä ihan pienen reunan, jonka täytyisi antaa hävitä ennen ponnistusvaihetta. Reuna hävisi kuitenkin saman tien, mutta koska en tuntenut vielä ponnistuksen tarvetta, kätilö sanoi, että odottelemme.

Makasin sängyllä hengitellen ilokaasua ja pian jouduin aivan paniikkiin kun tajusin, että joudun jälleen ponnistamaan ilman kivunlievitystä. Aloin itkeä ja menin aivan suunniltani. Johnny ja kätilö yrittivät rauhoitella minua ja kätilö ehdotti minulle pudendaalipuudutusta, joka on pistos, joka ruiskutetaan välilihan alueelle turruttamaan koko alapää. Puuduteaine ruiskutetaan emättimen seinien läpi hermoihin molemmin puolin emätintä. Suostuin puudutteeseen ja vaikka sen laitto tuntui ikävältä, uskon sen auttaneen ponnistuskipuun, koska se ei tuntunut lainkaan samalta kuin Amalian synnytyksestä.

Ponnistusvaihe kesti vain 10 minuuttia ja ponnistusvaiheen aikana hengittelin ilokaasua ja olin lähes koko ajan täyden paniikin vallassa. Kätilö kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että sain koottua itseni aina hyvin ja toimivan hänen ohjeiden mukaisesti, vaikka minusta ei siltä tuntunutkaan. Ponnistin kylkiasennossa, joka oli minusta paljon parempi asento kuin puoli-istuva asento. Jossain vaiheessa kätilö nappasi minulta ilokaasumaskin pois, jotta saisin keskityttyä paremmin ponnistamiseen.

Vielä pieni kevennys ponnistusvaiheeseen ennen vauvan syntymää. Jos Johnny ”pahoinpiteli” minua supistusten aikana, niin nyt ponnistusvaiheessa osat vaihtuivat. Johnny kertoi olleensa kunnon niskalenkissä viimeisten ponnistelujen ajan. Olin ottanut hänen kaulastaan puristusotteen sekä tarrannut hänen hiuksistaan kiinni. Voin nähdä silmissäni minkälainen ilme miehelläni on tilanteessa ollut. Tämä jaksaa naurattaa meitä edelleen.

Lopulta 19.12 kello 12.52 vauvamme syntyy napanuora kaulan ympärillä, hieman poikkimitassa alempi käsi poskella. Pisteitä poika saa 9/10. Saan vauvan heti paitani sisään ja voi sitä molempien vanhempien onnea.

Synnytys kesti 9 tuntia 52 minuuttia, mutta tuosta ajasta sairaalassa olimme vain hieman alle 4 tuntia.

Onnellinen ja helpottunut äiti sai vauvan syliin

Onnellinen ja helpottunut äiti sai vauvan syliin

Hetken päästä Johnny sai leikata napanuoran ja hienosti leikkasikin.

Isi leikkaa napanuoran

Isi leikkaa napanuoran

Kerralla katki!

Kerralla katki!

Pian vauva sai aloitella syömistä ja kätilön kutitellessa häntä leuan alta poikamme tarttui rintaan ja alkoi imemään. Vauva syöpötteli hienosti tunnin verran.

Syömingiä

Syömingiä

Amalia oli ollut koko aamupäivän odottavalla päällä ja oli kysynyt mummilta moneen kertaan joko pikkuveli on syntynyt? Johnny kävikin aika pian poikansa syntymän jälkeen soittamassa äidilleen sekä tyttärelleen ilouutiset.

Oma äitini työskentelee synnytysosastolla ja sattui olemaan työvuorossa lapsenlapsensa syntymän aikaan. Oli mummillakin varmasti melkoisen jännittävät hetket luutun varressa ja aika mahtavaa oli varmasti kun uusi tuore isi haki mummin synnytyssaliin tervehtimään uutta lapsenlastaan.

Salissa saimme olla rauhassa ja vasta kahden tunnin jälkeen vauvasta otettiin mitat ja isi pääsi pukemaan pienen poikansa. Äiti sai käydä tällä aikaa pesulla. Meistä vauva näytti hirmuisen pieneltä ja ajattelin ettei hän paina edes kolmea kiloa, mutta kuinka ollakaan pikkuinen olikin 35grammaa isompi kuin siskonsa. Poika painoi 3635 grammaa ja pituutta löytyi 52 centtiä. Hyvän kokoinen paketti ja niin hurjan ihana.

Pikkuinen puntarilla

Pikkuinen puntarilla

Isin sylkyssä

Isin sylkyssä

Ylpeä isi!

Ylpeä isi!

Sain vauvan kanssa huoneen, jossa saimme olla ihan kahden. Isi vietti hetken kanssamme kunnes lähti kotiin isosiskon luokse. Sisko oli täpinöissään ja suunnattoman iloinen pikkuveljen syntymästä. Eikä mennyt kauaakaan kun sisko pamahti jo ensimmäiselle vierailulle.

Vietimme sairaalassa kaksi yötä ja sunnuntaina lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen pääsimme kotiin <3

Loppuun vielä liuta kuvia, joita napsin sairaalassa!

Omassa huoneessa unilla

IMG_3218Mummi pölähti jatkuvasti moikkaamaan

Isosisko ensimmäisellä vierailulla

Isosisko ensimmäisellä vierailulla

Äkkiä vaatteet pois!

Äkkiä vaatteet pois!

Amalia katselee pikkuveljeään ensi kerran <3

Amalia katselee pikkuveljeään ensi kerran <3

IMG_3222

Amaliakin sai lahjoja ja halusi heti lukea saamansa kirjaa pikkuveljelle

Amaliakin sai lahjoja ja halusi heti lukea saamansa kirjaa pikkuveljelle

IMG_3228

Mikä mutrusuu

Mikä mutrusuu

IMG_3238

Mummin olalla

Mummin olalla

IMG_3242

Rakkaat!

Rakkaat!

IMG_3245

Äiti, onko nämä jalat lasia?

Äiti, onko nämä jalat lasia?

IMG_3252

Tädin sylkyssä

Tädin sylkyssä

Nyt näkyy jotain mielenkiintoista ;)

Nyt näkyy jotain mielenkiintoista 😉

IMG_3264

Talvivaatteista tuli hermoromahdus

Talvivaatteista tuli hermoromahdus

Ihan pyllystä!

Ihan pyllystä!

Huh kotona! <3

Huh kotona! <3

Iskikö vauvakuume? 😉

Avainsanat

Kommentit

johanna

Kiitos kaikille ihanista kommenteista, olette aivan mahtavia <3 <3 Onnea ja tsemppiä Teille kenellä pienet vauvelit ovat vielä massuissa ja Teille ihanaa vauva-arkea kenellä ne nyytit on jo täällä maailmassa <3 On nämä vauvat niin ihania kuten myös nuo isommat lapset <3

Ihana tarina, kiitos, että jaoit sen kanssamme! Onnea perheen lisäyksestä 🙂 Itse olen vielä opiskelujen parissa, joten lapsen saaminen ei vielä ole ajankohtaista, mutta jostain syystä olen aina pelännyt synnytystä, sillä kivun sietokykyni ei ole kovin priimaa. Eiköhän siitäkin muutamien vuosien päästä (kun asia on ajankohtainen) selviä, mutta hirvittää jo valmiiksi!! 😀

johanna

Kiitos tiikku <3 Mä oon myös herkkä kivulle ja synnytyskipu on kyllä jotain ihan hirmuista, kääk! Vauvan syntymä on kuitenkin niin hieno hetki, että kivut unohtuvat <3 Varmasti selviät sitten hienosti omasta synnytyksestäsi <3

Tätä postausta jo kovasti odottelinkin 😉 Ja kyllä todellakin iski vauvakuume! Onko pikkumiehelle jo nimi selvillä?

johanna

Hihii 🙂 Pikkumiehen etunimi on ollut selvillä jo pitkän aikaa ja nyt on koko nimi jo päätetty 🙂

Voi miten ihananihana vastasyntynyt onkaan. Tuli omat muistot mieleen ja haikeudella muistelen tuota aikaa. Onnea kovasti 🙂 <3

Paljon, paljon onnea koko perheelle!! Itse odottelen täällä, koska on oma lähtö edessä. Pakkasin pienen paketin teidän pikku neidille ja kovasti odottelen, jos laittaisit osoitteen mihin voin paketin lähettää. miramar@hotmail.fi

johanna

Anteeksi, oon kahlannut näitä kommentteja pikkuhiljaa läpi ja siitä syystä laitan sulle sähköpostia tulemaan vasta nyt.

Tsemppiä synnytykseen, tule sitten kertomaan kun vauva on maailmassa <3 <3 Ja kiitos <3

Oih… Taas on pakko kirjoittaa että vauvakuume iski. Itse noissa merkeissä vasta 7kuukauden päästä. Tahtoisin jo nyt sen ulos. Synnytys vaan hirvittää

Ihana synnytyskertomus ja söpö poika! Onni huokuu kuvista:) Vauvakuume ei päässyt yllättämään, meillä naureskelee pian 5kk pienokainen:)

Iski kovaa vauvakuume mutta ei hätää, onneks on pikkainen omassa masussa 28+3. Onnea suloisesta pojasta koko perheelle!

Niin suloinen poika! Kuten isosiskonsakin <3

Suosittelen ehdottomasti pelkopolia tuon ponnistuspelon vuoksi. Jos siis vielä kolmatta lasta suunnittelette. Saatat saada hyviä neuvoja ja esim. ideoita ponnistusasennoista jne. Tuo puoli-istuva on ihan vihoviimeinen asento! Pystympi on parempi! Jakkara tai polvillaan! 🙂 Eikä täällä iskenyt vauvakuumekaan. Meillä tuollainen reilu 8viikkoinen kullanmuru! Vauvat on kyllä niin… Ah ihania! 🙂

johanna

Niin ihania todella, aww <3 <3 Ihana kun teilläkin on pieni nyytti, pikkuinen prinsessa <3

Totta, varmasti hyötyisin pelkopolista, täytynee puhua neuvolassa siitä sitten joskus jos tuo mies kolmanteen lapseen taipuu 😉 Kiitos kun vinkkasit tästä! Mä koin tuon kylkiasennon hyväksi ponnistus asennoksi, puoli-istuva asento ei toiminut mullakaan.

Ihana pieni <3 minkä kokoinen teillä on toi valkoinen toppapussukka? Itse pähkäilen, kumpi olisi parempi koko heti alkuun 🙂

johanna

Kiitos <3 Talvipuku on 50/56cm ja edelleen iso, joten varmasti kannattaa hankkia saman kokoinen eikä isompaa. Tämä puku on H&M:stä.

Kyllä iski vauvakuume! Niin suloinen tapaus <3 Ja voi kun Amalia niin innoissaan katsoo vauvaa 🙂

Oi oletpas sinä kaunis Johanna. Anteeksi että olen näin utelias mutta mikäs pojan nimeksi tulee….?

johanna

Ristiäiset on helmikuussa ja sitten päivittelen blogiinkin nimen, siihen saakka se on salaisuus 🙂
Heh, en kovinkaan hehkeältä mielestäni näissä kuvissa näytä, mutta kiitos 😉

Oi onpa suloinen pikkuveli amalialla.

Uih, ihana pikkuinen, sekä myös reipas isosisko <3 Paljon onnea koko perheelle!

Voi miten suloinen pikkunen prinssi! 🙂 ja ihana isosisko!

Voi luoja miten ihana pieni pakkaus! <3

Paljon onnea teidän koko perheelle! 🙂 ihana pieni nyytti! Ihan on isänsä näköinen 🙂

Oi miten suloinen poika <3 Ja kyllä, tuli vauvakuume, vielä pitää odottaa puoli vuotta että saan oman nyytin syliin

Ihana pikkuinen ! Ja ihanan ärsyyntyneet ilmeet viimeisissä kuvissa 😀 Tuli muuten mieleen, että tätinikin synnytys ”käynnistyi” Prismassa ! Olimme pikkuveljen kanssa mukana kauppareissulla ja nauratimme tätiä niin paljon, että rupesi supistelemaan kunnolla 😀 Siitä sitten pian tädin luokse päästyämme lähtivätkin he synnyttämään ja me jäimme koira- ja kissavahdeiksi. Serkkupoika syntyi vielä saman päivän aikana 🙂

johanna

Kiitos <3 Hahhaaa te hassut saitte tätinne synnytyksen käyntiin, aika mahtavaa 🙂

Joo, iski se (vauvakuume) murrosikäisten äidillekin kun tuollaisia vauvakuvia katseli 🙂 Mitäs se Amalia oikein sanoi veljelleen, kun sairaalaan tuli? On ollut varmasti ihmeissään. Ja hei, herkkis kun olen, niin tulihan ne kyyneleetkin kun tätä postausta luin, niin ihana ja liikuttava ja rakkaudentäyteinen. Kivoja tammikuun alun päiviä teille.

johanna

Amalia oli niin haltioissaan pikkuveljestä ettei kerrankin saanut sanaa suustaan <3 😉 Ja kiitos Hanna jälleen ihanasta kommentista <3

Voi, mulle kans!

Vaikka synnyttämään en enää lähtisi mistään hinnasta.

Oih ja voih…♡ ”Elin” täällä mukana koko synnytyksen.☺
Hurjan paljon onnea teidän suloiselle pienelle perheelle.
Onnea myös mummille, tädille ja enolle.
Minulla tuota mummi-kuumetta on ollut, -ehkäpä joskus saan sen onnen kokea.

Voi miten onnelliselta ja ylpeältä Johnny näyttää noissa kuvissa missä pitää poitsua… Ja pakko myöntää, repesin ihan huolella kun kerroit, miten olit pahoinpidellyt miesparkaa. 😀

Poika näyttää muuten ihan Johnnylta.. 🙂 onpa kiva sitten nähdä, säilyykö vanhempana ihan isin näköisenä vai ei, yhden ystävänlapsi näytti syntyessään ja jonnekin pari-kolmevuotiaaksi ihan isältään, mutta sitten alkoi äkisti muistuttaa koko ajan enemmän ja enemmän äitiään.

Päivitäthän nyytin myös omiin tietoihisi blogiin? 😉

johanna

Kääk, kiitos täytyy päivittää 🙂

Onnea! Onpa ihanat vauvantuoksuiset kuvat ja teksti. Tulee niin omatkin muistot mieleen, mulla poika täyttää kohta 7 kk ja tyttö puolestaan kolme vuotta :). Aika menee niin nopeasti ja tuo vastasyntyneen viisas katse ja hento olemus muuttuu nopeasti pulleroksi pojaksi <3. Oikein ihania hetkiä teille tämän pienen pojan kanssa ja isosiskolle myös! 🙂

Voi jestas olipa hyvä juttu taas 🙂 Ihania kuvia ”melkein kaikki”ei kaksois leuka ;(

johanna

Kiitos äiti <3 Hahhaaa mullakin tuossa imetyskuvassa aikamoinen kaksoisleuka, ollaan kuin kaks marjaa 😉

Hah! Miten hauska huomata tuossa yhessä kuvassa Amalia on ilmetty isänsä! Ilmekin just samanlainen 😀

No iski vauvakuume! Maailman ihanin <3 Tosin mä tässä joudun vielä huhtikuuhun odottelee 😉 Voi kun sen vaan sais syliinsä, synnytys kyllä niin hirvittää…

Kiva postaus, itsekin viime kesänä Lohjalla samoissa merkeissä 🙂 tuli muistoja mieleen… Paljon onnea pikkuisesta aarteesta!

Voi hyvänen aika miten suloinen poika <3 Vielä kerran paljon onnea teille ja ihanaa uutta vuotta! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.